Pelaten Keski-Suomen tulevaisuuksia

Kirjoittaja: Suunnittelija Anne Hakala, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Keski-Suomen tulevaisuusryhmä havainnoi kehityksen suuntaa ja skenaarioiden näkyvyyttä uutisseurantaa hyödyntäen. Seurannassa ovat kaikki Suomessa ilmestyvät sähköiset mediat, some ja paljon muuta sähköistä materiaalia. Havainnot skenaarioiden taustalla olevista tekijöistä ja ilmiöistä kootaan säännöllisesti ilmestyvään uutiskirjeeseen. Syksyn 2019 skenaarioiden seuranta toteutettiin pelillisiä keinoja hyödyntäen. Kerron tässä blogikirjoituksessa pelin kulusta. Tuloksena syntyneitä tulevaisuuden uutisotsikoita voit lukea seuraavasta uutiskirjeestä (1/2020).

Pelin ennakkovalmistelut

Pelaajat valmistautuivat peliin keräten havaintoja uutisseurantaa, trendejä ja ilmiöitä hyödyntäen. Ennakko-ohjeena oli, että jokainen tulee kokoukseen yhden havainnon / seurantatuloksen kanssa.

Pelin alkutilanne

Kokoustilassa oli skenaariokartta, johon jokainen asemoitui havaintonsa mukaisesti. Jokainen pelaaja kirjoitti Post It -lapulle oman havaintonsa, jolla pelaa. Samaan skenaarioon asettuvat pelaajat muodostivat peliryhmän. Todettiin skenaarioiden vahvuus alkutilanteessa. Eniten havaintoja eli pelaajia keräsi Turvaton ja suojautuva yhteiskunta -skenaario, kun taas vähiten havaintoja kertyi Kättä päälle -diplomatia sekä Paikalliset arvoyhteisöt -skenaarioihin.

Pelitilanne 1

Peliryhmissä keskusteltiin, mitä havaintojen / skenaarion toteutuminen tarkoittaisi Keski-Suomen kilpailukyvyn näkökulmasta. Keskustelun ydinajatukset kirjattiin ylös fläpille.

Pelitilanne 2

Toisella pelikierroksella pelaajat saivat nostaa yllätystekijän skenaariokentälleen. Pelikortteina käytettiin Sitran megatrendikortteja (2017/2018). Pelaajien tehtävänä oli pohtia: Mitä pitäisi tehdä ja miten varautua, jos kortin trendi, ilmiö tai tapahtuma toteutuu? Syntyneistä ajatuksista ja aiheista piti luoda uutisotsikoita tulevaisuuden medioihin. Julkaisun ajankohta ja media merkittiin ylös.

Pelin päätös

Viimeisessä pelitilanteessa pelaajat saivat lukea kaikki uutisotsikot ja valita parhaan oivalluksen, joka johdattaisi toivottuihin tuloksiin toteutui tulevaisuus millaisena tahansa.

Pelitunnelmia

Pelasimme noin 1,5 tunnin pelin. Peli eteni vauhdikkaasti ja vilkkaasti keskustellen – peliaika olisi voinut olla pidempikin. Pelaaminen toi uusia ajatuksia ja oivalluksia tulevaisuudenkulkuihin. Pelillinen skenaarioseuranta koettiin hyvänä vaihteluna perinteiselle seurannalle. Todettiin, että Sitran megatrendikortteja voisi käyttää keskustelun virittäjänä muulloinkin tulevaisuusryhmän kokouksissa. Pelatessa pystyy irrottautumaan hyvin tulevaisuuteen. Tulevaisuuden tietoinen ajattelu herättelee erilaisia mahdollisuuksia esiin – oivalluksia omaan työhön.

#kstulevaisuus #skenaariot #tulevaisuuspeli #sitra #megatrendikortit

Tulevaisuuden metsä on yhä moniarvoisempi – se ruokkii kokonaisia kiertotalouden ekosysteemejä

Kirjoittaja: Projektitiedottaja Hilkka Rantala, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti

Joku amerikkalainen sanoi muinoin, että olen nähnyt rockin tulevaisuuden. Itse voisin sanoa, että olen viime kuukausina nähnyt palan Suomen tulevaisuudesta. Se on moniarvoisessa metsässä ja elävällä maaseudulla. Niiden raaka-aineita jalostetaan yhä pidemmälle ja yhä useammin lähellä niiden alkuperää.

Suurimmat valaistumisen hetket koin Sykettä Keski-Suomen metsiin -hankkeen seminaarissa kuunnellessani VTT:n tutkimusprofessoria Ali Harlinia sekä tulevaisuustutkija Ilkka Halavaa. Toki moni muukin puhuja näytti suuntaviittoja tulevaisuuteen, mutta näiden kahden esiintyminen oli hyvin vaikuttavaa.

Tulevaisuuden raaka-aine syntyy metsissä

VTT:n Ali Harlin tykitti koko joukon metsänomistajia riemastuttavia visioita. Sellun arvo ainakin kaksinkertaistuu, koska tulevaisuudessa siitä valmistetaan yhä korkeamman lisäarvon tuotteita. Sellutehtaista kasvaa siis monituotetehtaita, joissa syntyy myös kankaita, komposiitteja, geelejä ja muita uutuuksia.

Tulevaisuudessa kaikista tuotteista tehdään myös kierrätettäviä. Ne auttavat osaltaan ratkaisemaan maapallon haasteita. Kokonaisuudelle on hieno nimi: kiertotalouden ekosysteemit.

Koulutus ja osaaminen puolestaan nousevat yhä arvostetummiksi; kyky luoda uusia innovaatioita eli keksiä uusia tuotteita ja toimintatapoja perustuvat juuri laaja-alaiseen osaamiseen.

Myös tulevaisuustutkija Ilkka Halava arvioi, että moni tulevaisuuden raaka-aine syntyy Suomen metsissä. Uudet sukupolvet oppivat jo lähtökohtaisesti ajattelemaan, että kaikki materiaali kierrätetään.

Suomesta Puulaakso ja puuinnovaatioiden test lab

Puun kanssa pitäisi kuitenkin ottaa ns. piikkipaikka: Luoda Suomesta Puulaakso, jonne tiedemiehet tulisivat kilvan kehittämään uusia tuotteita puusta. Ne voivat olla melkein mitä tahansa: vaikkapa uusia lääkkeitä, joissa on käytetty pihkaa tai 3D-tulostukseen käytettäviä puumateriaaleja, joiden avulla voidaan rakentaa talojen osia. Meistä tulee maailman test lab eli kokeilukenttä. Olemme sitä jo nyt esimerkiksi lääkkeissä, Halava julisti.

Menestys vaatii paitsi osaamista myös ennakkoluulottomuutta. Tärkeä kysymys kuuluu: Onko metsäalalla ja puun ympärillä valmiutta miettiä uusia valmistustapoja?

Katso ympärillesi niin kuin turisti

Kokonaan oma lukunsa on luonto, jota käytetään olemiseen ja virkistäytymiseen. Nämä ”luontopresenssin” paikat ovat tulevaisuudessa sitä tärkeämpiä, mitä enemmän ihmisiä muuttaa kaupunkeihin, Halava muistuttaa.

Meidän pitää oppia katsomaan Suomea ja Suomen luontoa kuten turistit sitä katsovat: Täällä on rauhallista, vähän ihmisiä! Täällä on hyvä hengittää! Täällä näkee tähdet!

Miten tunnistamme tulevaisuudesta ihmisen roolit ja niihin tarvittavat osaamiset?

Kirjoittaja: Suunnittelija Anne Hakala, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Viime aikoina eri tapaamisissa, työpajoissa, seminaareissa, artikkeleissa, blogeissa, yms. vastaan tulleita keskeisiä käsitteitä, trendejä, haasteita ja huolenaiheita: komplisoitunut yhteiskunta, digitalisaation ja teknologian nopea kehittyminen, työn murros, tulevaisuuden osaamistarpeet, arvomaailman muutos, demografiset muutokset. Tarvitaan toimintamallien muutosta. Koulutusorganisaatioiden toimintamalliin vaaditaan ajattelutavan muutosta. Vaaditaan uutta opettajuutta. Vaaditaan tulevaisuudenlukutaitoa niin opettajille kuin opiskelijoille. Etsitään jatkuvan oppimisen ratkaisuja. Puhutaan osaamisen ekosysteemeistä. Ollaan siirtymässä koulutusjärjestelmästä oppijakeskeiseen tietoyhteiskunnan osaamisjärjestelmään. Edellytetään osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. Odotetaan rakenteiden uudistamista ja ajattelun muutosloikkaa.

Työn muutos luo mahdollisuuksia

Nähdään että osaaminen ja sen kehittäminen on tärkeää. Työ ei häviä, työ muuttuu – mitä mahdollisuuksia se luo? Työn murroksessa ei ole kyse nopeasta siirtymästä tavasta toiseen eivätkä kaikki työt tule muuttumaan samalla tavalla esim. aika- tai paikkasidonnaisuudeltaan. Todennäköisesti kaikki ihmiset eivät tule työllistymään. Hyvän elämän eläminen työstä huolimatta, identiteetin rakentuminen toisin kuin työn kautta on nyt tärkeää. Siirrytään työn kehittämisestä koko elämänpiirin laadun parantamiseen ja pärjäämiseen. Voisiko työntekijä itse määritellä, kuinka suuren osan ajastaan haluaa antaa työnantajalle? Kaivataan toimintamalleja työn tekemiselle, joka on perinteisen palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastossa.

Eletään tekoäly-hypeä ja se aiheuttaa kasvavaa epävarmuutta oman työn tulevaisuudesta. Oksanen ja Dufva (2018) toteavat valtioneuvoston tulevaisuusselonteon materiaaleissa, että tekoälyyn ja digitalisoitumiseen liittyy pidemmän ajan kehitysmahdollisuuksia, uudenlaisia tapoja organisoida työtä. Yhteiskunnan keskeisiä rakenteita ja prosesseja muuttaisi myös työnantajattomuus. Matalan hierarkian organisaatiot yleistyvät kollektiiviälyn myötä ja etenkin asiantuntijatyö on siirtynyt sosiaalisen median ja verkostojen rytmitykseen (Talouselämä 40/2018). Tulevaisuudessa kone- ja ihmistyö yhdistyvät yhä syvemmin. Miten humaniikka valjastaa robotiikan? Miten tunnistamme tulevaisuudesta ihmisen roolit ja niihin tarvittavat osaamiset?

Jatkuva oppiminen korostuu tulevaisuuden työelämässä

Työn murros vaatii jatkuvaa osaamisen päivittämistä. Opiskelu on osana työtä ja työn, opiskelun ja muun elämän rajat hämärtyvät. Kollektiiviälyn ja hajautetun asiantuntijuuden alustoilla osaamisen arvo syntyy vuorovaikutuksessa. Osaavan ja muuttuvan toimijan pärjäämisen edellytykset eli osaamistarpeet liittyvät metataitoihin, kuten vuorovaikutusosaaminen, uuden oppiminen, joustavuus, uteliaisuus, rohkeus, kriittinen ajattelu, kansainvälisyyttä tukevat taidot, vahva sosiaalinen pääoma ja itsensä johtaminen.

Ajattelu- ja vuorovaikutusosaamisen lisäksi oman alan syvällinen osaaminen on merkityksellistä. Ihmisen osaamisena korostuu tulevaisuudessa kokonaisuuksien hahmottaminen ja systeemiajattelu. Teknologian kehitys, viheliäisten ongelmien ratkaisu, innovointi ja uuden liiketoiminnan luominen edellyttävät edelleen syvällistä osaamista omalla alalla. (Oksanen & Dufva 2018.) Tulevaisuudessakaan ammatti-identiteetti ei ole liihottelua lyhytkurssilta toiselle tai pelkkää someilua: myös tulevaisuudessa on tärkeätä syventyä, perehtyä ja sitoutua, mutta ei lukkiutua (Toiminen 2017).

Työn murroksen 10 teesiä

Toiminen (2017) on listannut työn murrokseen liittyvät ilmiöt kymmeneksi teesiksi.

  1. Käsityksemme tulevaisuudesta osuvat usein harhaan, ja siksi on vaarallista hirttäytyä yhteen tulevaisuuskuvaan
  2. Automaatio muuttaa ihmisen työtä ja lisää tuottavuutta. Työpaikkoja häviää, mutta nettohävikistä on rajusti keskenään ristiriitaisia arvioita. Uutta työtä, uusia aloja ja uusia tarpeita syntyy jatkuvasti.
  3. Työn, työtehtävien ja liiketoiminnan muutos digitaalisessa taloudessa edellyttää myös, että toimenkuvat, johtamisen tavat ja organisaatiorakenteet uudistuvat
  4. Työtaitojen ja kompetenssien kysynnän ja tarjonnan välillä on nopeasti kasvava ristiriita. Se polarisoi työmarkkinaa.
  5. Koulutusjärjestelmämme ei tällaisenaan vastaa työn muutokseen. Alan vaihtamiseen ja ammattitaidon kehittämiseen tarvitaan ripeästi nopeita, käytännöllisiä oppimismahdollisuuksia.
  6. Tulevaisuudessa yksilöllä on suurempi vastuu ammattitaidostaan ja sen uudistamisesta kuin aiemmin
  7. Tulevaisuuden työidentiteetin tärkeitä elementtejä ovat kyky nähdä mahdollisuuksia, rohkeus tarttua niihin, kyky lukea tulevaa ja päätellä, mistä osaamisesta on hyötyä ja miten sen voi hankkia.
  8. Lineaarisesti etevän työuran rinnalle tulee monista erilaisista työrooleista ja jaksoista koostuva työelämä. Uran rinnalle tulee useita polkuja.
  9. Työhön liittyvät käsitteet, pelisäännöt ja arvostukset liittyvät teollisen ajan toimintatapoihin. Nykyisessä muuttuvassa tilanteessa ne lukkiuttavat asenteita ja johtavat keskustelua vinoon.
  10. Työn muutos edellyttää yrityksiltä vastuullisuutta ja lainsäätäjiltä reaktiokykyä. Molempien tehtävä on luoda työstä ihmisille yhä saavutettavampaa ja mielekkäämpää. (Toiminen 2017.)

Miten muutos toteutetaan? Kuka osaa ennakoida? Miten tätä johdetaan? Mitkä ovat oikeita ja sopivia kysymyksiä ja miten niihin kannattaa vastata? Miten oman alan tulevaisuutta ja tarvittavaa osaamista osaa ennakoida?

Lähteet

Oksanen, K. & Dufva, M. 2018. Työn murros tulevaisuusselonteon näkökulmasta. Futura 2/2018.

Toiminen, M. 2017. Välähdyksiä tulevaisuudesta. Sitra (ISBN 978-952-93-8973-5 (PDF))

Aluekehittämisen tietopohja: Tietämystä nykytilasta ja ymmärrystä tulevaisuudesta

Kirjoittaja: Aluekehitysasiantuntija Kirsi Mukkala, Keski-Suomen liitto

Tieto on aluekehittämisen työkalu

Aluekehittämisen perimmäisenä tavoitteena on alueen elinvoiman ja sen asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen. Vaikuttava aluekehittäminen tarvitsee vahvan tietopohjan, joka mahdollistaa perusteltujen valintojen tekemisen ja ohjaa toimintaa oikeaan suuntaan.

Aluekehittämisen laajuuden huomioiden tärkeää tietoa syntyy paljon. Tietoa ammennetaan tutkimuksista ja selvityksistä, asiantuntijalähteistä, sidosryhmäyhteistyöstä ja verkostoista, laeista ja asetuksista, strategioista sekä erilaista tietopalveluista, tilastoista ja rekistereistä. Tiedon hyödyntäminen on parhaimmillaan silloin, kun kulloisenkin tarpeen mukainen tieto tunnistetaan ja sitä kyetään yhdistämään eri lähteistä.

Nykytila saa uusia merkityksiä tulevaisuuteen katsomalla

Aluekehittäjiltä edellytetään alueen nykytilanteen kuvan systemaattista muodostamista ja päivittämistä. Nykytilaa ja siihen johtanutta kehityspolkua tarkastellaan ja seurataan sekä historiatiedon että mahdollisimman reaaliaikaisen – usein numeerisen – tiedon ja niiden visualisointien pohjalta. Tulkinnassa hyödynnetään mm. tutkimustietoa ja verkostojen asiantuntemusta. Tilannekuva tarjoaa tietoa alueen kilpailukyvystä, vahvuuksista ja heikkouksista. Se voi luoda yleiskuvaa esimerkiksi elinkeinoelämästä tai väestökehityksestä, tai keskittyä tarkemmin jonkun alueella askarruttavan ilmiön seurantaan ja analysointiin. Tarkastelua voidaan tehdä alueen omaa kehitystä seuraten sekä suhteessa muihin alueisiin.

Menestyvät alueet kykenevät arvioimaan toteutunutta kehitystä, mutta myös hahmottamaan tulevia kehitysnäkymiä ja vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, varautumaan ja reagoimaan niihin sekä toteuttamaan tavoitteitaan muuttuvissa tulevaisuuden tilanteissa.

Ennakointitieto lisää ymmärrystä toimintaympäristön tulevaisuuden muutostekijöistä, trendeistä sekä nousevista ilmiöistä ja niiden mahdollisista kehitysvaihtoehdoista. Ennakointityö synnyttää kuitenkaan harvoin eksaktia numerotietoa, vaan konkreettiset tuotokset ovat esimerkiksi kuvauksia ilmiöistä, poimintoja heikoista signaaleista, trendianalyysejä, skenaarioita ja varautumissuunnitelmia. Ennusteita voidaan käyttää ennakoinnin tietopohjana, mutta ennakoinnin tarkoituksena ei ole ennustaa. Laaja-alaisen toimintaympäristön skannauksen lisäksi ennakointi voi kohdentua aluekehittämistyön kannalta sellaisiin teemoihin ja ilmiöihin, joita halutaan seurata ja joihin halutaan vaikuttaa.

Kuva nykytilanteesta profiloituu usein indikaattoreiden seurantana ja numeerisen ns. faktatiedon tulkintana, kun taas tulevaisuuskuva perustuu enemmänkin laadulliseen tietopohjaan sisältäen epävarmuuksia, epäjatkuvuuksia ja vaihtoehtoisuutta. Haasteena on vahvistaa vuoropuhelua ja yhteistä tarinaa näiden välillä. Tulevaisuuskuva tarvitsee tietoa ja ymmärrystä myös nykytilasta ja menneestä. Nykytila puolestaan saa uusia merkityksiä tulevaisuuteen katsomalla. Näistä yhdessä tulee rakentaa tietoperusta, joka tukee oikea-aikaista tarttumista alueen mahdollisuuksiin, haasteisiin ja uudistumistarpeisiin.

Tiedolla kohti viisaita toimia

Ihannetilanteessa aluekehittäminen perustuu tarpeen mukaiseen dataan ja analysoituun informaatioon, näistä johdettuun tietämykseen nykytilasta ja yhteiseen ymmärrykseen tulevaisuudesta sekä lopulta viisauteen toimintaa ohjaavista johtopäätöksistä. Tämä edellyttää tiedon avoimuutta, ymmärrettävyyttä ja sujuvaa kulkua, osaamista, yhteistyötä ja ennen kaikkea tiedon hyödyntämistä arvostavaa asennetta ja kulttuuria.

Keski-Suomen tilasto- ja ennakointitietoa löydät näiltä keskisuomi.info -sivuilta. 

Kirjoitus on julkaistu myös Keski-Suomen liiton blogi-palstalla.

Kurkistuksia naapuriin, osa 2: Demokratia tule(vaisuude)ssa

Kirjoittaja: Koulutusasiantuntija Lea Goyal, Keski-Suomen Ely-keskus

Mitä on 2000-luvun demokratia? Muodostavatko modernissa maailmassa demokratia, kansallinen itsemääräämisoikeus ja globalisaatio paradoksin, joista vain kaksi voi toteutua yhtä aikaa (Dani Rodrik). Tähän kirjoitukseen olen poiminut rinnakkain sekä Ruotsissa että Suomessa käytävää tulevaisuuskeskustelua demokratiasta. Lähteenä ruotsalaisesta keskustelusta ovat olleet Institutet för Framtidsstudier  julkaisut ja videot sekä suomalaisesta keskustelusta Sitran ja Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisut.

Onko äänestyksen perusta enää pitävä, kysyy Ludvig Beckman. Äänestämällähän on tarkoitus vaikuttaa päätöksenteko-organisaation kokoonpanoon, joka sitten pyrkii edistämään kollektiivista hyvää. Mutta onko tässä pirstaloituvassa todellisuudessa sellaista yhteistä hyvää, johon poliittiset organisaatiot voivat vaikuttaa? Jatkoksi nousee kysymys siitä, voidaanko kaikista asioista päättää demokraattisesti? Otetaanko päätöksenteossa riittävästi huomioon tulevaisuus ja tulevien sukupolvien tarpeet? Lisäksi globaalien ongelmien, kuten ympäristökysymysten kohdalla, herää epäily, ovatko kansallisella pohjalla valitut demokraattiset organisaatiot edes oikeita tahoja tekemään päätöksiä vai pitäisikö valta antaa ylikansalliselle organisaatiolle. Ongelma ei ole kuitenkaan tällä ratkaistu, koska yhteisten ylikansallisten demokraattisten päätöksentekoelinten lisäksi maailmassa on vahvoja muita vaikuttajia ja valtakeskittymiä. Minkä verran demokraattisilla päätöksentekoelimillä todellisuudessa on valtaa ja vaikutusvaltaa? (Ludvig Beckman)

Suomalaisessa keskustelussa kysytään, onko politiikka kaventunut lupauksiksi työpaikoista ja talouskasvusta samaan aikaan kun globalisaatio, digitalisaatio ja ekologinen kriisi kyseenalaistavat näiden tavoitteiden oikeutuksen. Maailmanlaajuiset ongelmat ovat läsnä arjessa. Kansalaisia huolestuttavat asiat, joihin vaikuttaminen edellyttäisi visioita ja pitkän aikavälin toimia. Lyhyen aikavälin poliittisten palkintojen tavoittelu ei sovi tähän asetelmaan. (Elina Kiiski Kataja)

Kansalaisten kiinnostuksen herpaantumista politiikkaa kohtaan on selitetty sillä, että ”Governing for people” on korostunut “Governing by people” kustannuksella. Joukkopuolueet ovat syntyneet helposti tunnistettavien sosiaalisten luokkien yhteiskunnassa. Tässä asetelmassa edustuksellisen demokratian kautta valittujen päättäjien tehtävänä on löytää kohtuullinen tasapaino erilaisten intressien kesken. Kun tällaisia luokkia ei enää selkeästi ole, kaikki puolueet pyrkivät kalastelemaan kaikkien ääniä. Populismi on saanut muotoja, jossa puhutaan ”kansan nimissä” ilman, että kansa on osallistunut mitenkään sisällön muodostumiseen. 2000-luvun demokratia vaatii siis kansalaisten syvempää ja laajempaa osallistumista päätöksenteon prosesseihin, joka taas edellyttää tämän mahdollistavaa toisenlaista poliittista johtajuutta. (Elina Kiiski Kataja / Peter Mair, Graham Smith)

Monimutkaistuvassa maailmassa on vaarana, että kansalaiset joutuvat äänestämään ilman, että asiasta on saatu monipuolista tietoa. Tämä asia on nostettu esiin mm. Brexit-äänestystä analysoitaessa. Tiedonvälitys, erityisesti sosiaalinen media, johtaa helposti samalla tavalla ajattelevien keskinäiseen keskusteluun, kun todellisuudessa ratkaisun pohjaksi tarvitaan erilaisten näkemysten ja arvostusten ymmärtämistä. Päätöksen vaikutuksia tulisi arvioida eri tilanteessa olevien kansalaisten kannalta. Niinpä osallistavan demokratian innovaatioina on tuotu esiin eri ihmisryhmistä sattumanvaraisesti valittavien edustajien muodostamat kansalaiskokoonpanot (Citizens’ Assembly). Tämä ryhmä työskentelee yhdessä usein päivien jaksoja useiden viikkojen ajalla hakien tietoa, muodostaen näkemystä ja etsien ratkaisua tehtäväksi annettuun ongelmaan. ”Yhteiskunta pienoiskoossa” kokoonpanossa keskustelu käydään myös niiden kansalaisryhmien kesken, jotka eivät tavallisesti keskustele keskenään. Irlannissa kokeiltiin kansalaiskokoonpanoa ratkaisemaan kysymystä abortin sallimisesta – kysymys oli liian vaikea tai ehkä herkkä poliitikkojen ratkaistavaksi. E-demokratiaa on esitetty keinoksi osallistaa kansalaisia keskusteluun tai helpottaa kansalaiskokoonpano työskentelyn toteuttamista, kun yhteiskokoontumisia ja e-demokratiaa käytetään rinnakkain. E-demokratian vaarana on mm. näkemysten polarisoituminen keskustelussa sekä sabotointi syöttämällä tarkoituksellisesti väärää tietoa keskusteluun. (Graham Smith / Anna Tyllström).

Suomalaisessa keskustelussa demokratian ”peruskorjausehdotuksena” tuodaan kansalaisten välittömämmän osallistumisen lisäksi siirtymistä yhteiskunnallisten kysymysten toimivaltapohjaisesta käsittelystä sektorirajat ylittävään yhteiskunnallisesti merkittävien ilmiöiden ratkaisemiseen, esimerkkinä syrjäytyminen. Tällaisessa päätöksenteossa keskeistä olisi valvonnan sijaan tavoitteiden asettaminen ja vaikuttavuuden kriteereistä sopiminen sekä tulosten arviointi. (Liisa Hyssälä, Jouni Backman)

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä tarkastellaan periaatetta, jonka mukaan asioista tulisi olla päättämässä ne, joita se lähinnä koskee. Useimmiten em. subsidiariteettiperiaate on toteutettu alueellisena läheisyytenä. Toteutuisiko demokratia paremmin aiheenmukaista läheisyyttä soveltamalla. Tässä päättäjät valitaan demokraattisesti eri aihealueita käsitteleviin päätöksentekoelimiin. Näiden orgaaneiden toiminta-alueena olisi koko maa. Kansalaisten osallistaminen onkin jo luonnostaan askeleita aiheenmukaisen läheisyyden toteuttamiseen.  Päätöksenteon pohjana olevan tiedon määrää ja laatua voidaan tässä parantaa joukkoistamalla tiedon keruuta ja vaihtoehtojen simulointia.

Nähtävissä on, että toimintatavat ”yhteisten asioiden päättämiseksi yhdessä” tulee muotoilla 2000-luvulla uudelleen. Demokratian tulevaisuuden näkökulmasta viimeaikojen poliittinen ”liikehdintä” on vasta alkua. Toimet ja vaatimukset laajemmasta osallistumismahdollisuudesta kertovat positiivista viestiä siitä, että kansalaiset kiinnittyvät heille tärkeisiin asioihin ja uskovat, että tulevaisuuteen voidaan yhdessä vaikuttaa tai parhaimmillaan yhdessä voidaan tehdä tulevaisuutta. Työ polarisaatiota ja ulkopuolisuutta vastaan on demokratian edistämistehtävän toinen tärkeä puoli. Demokratiahan edellyttää, että mukana on mahdollisimman moni.