Välähdyksiä vuosien varrelta – Osaamistarpeiden ennakointia aluetasolla

Koulutusasiantuntija Lea Goyal Keski-Suomen ELY-keskuksesta on koonnut kirjoitukseensa havaintoja osaamisen ennakoinnista neljän vuosikymmenen ajalta.

Älkää nyt tikahtuko nauruun, mutta on ollut aika, jolloin eri alojen tutkintojen suorittaneiden tarvetta on ennakoitu ”nuppilukuina” jopa 10 vuoden päähän. Pitkän tähtäyksen raamien sisällä lähivuodet purkautuivat kolmen vuoden suunnitelmiksi. Tuolloin 1980-luvulla oli käynnissä Keskiasteen koulu-uudistus. Ammatillinen koulutus piteni vuodella, kolmivuotiseksi, koska tutkintoon lisättiin merkittävästi yleissivistäviä aineita. Ennakoitiin, että työuran aikana ammatillista osaamista on päivitettävä tai jopa opiskeltava uusi ammatti ja uudistuksella oli tarkoitus antaa tähän valmiudet jokaiselle valmistuvalle.

1980-luvulla aluetasolla arvioitiin eri tutkintoja suorittavien määriä koulutustasoittain, ei osaamisen sisältöjä. Opetushallitus vastasi tutkinnon perusteiden päivittämisestä. Terveydenhuolto oli pääosin julkisen sektorin toimintaa, joten julkisen sektorin henkilöstön tarvesuunnitelmien lukumäärät vain kerrottiin 2,5:lla. Tämä siksi, että alan käyneitä siirtyi orastavalle yksityiselle sektorille, kauneudenhoitoalalle tai ajoittain perhevapaalle. Maa- ja metsätalouden alasajon nopeus ennakoitiin rajuksi. Näkymä kannattavuudesta alalla oli huono elintarviketuonnin kasvaessa ja sanomalehtipaperin halvan kilohinnan vuoksi. Lähiruuan laatu, biomateriaalit tai uusiutuva energia ei ollut vielä noussut keskusteluaiheeksi. 1970-luvun öljykriisi ei ollut opettanut mitään. Informaatioteknologian kasvun nopeutta ei kukaan osannut aavistaa. Suunnitelmissa oli ennakoitu osaajien tarpeen tuplaantuvan, mutta tarve todellisuudessa oli sitäkin huutavampi. 1980-luvun lopussa ehdotettiin muutaman viikon pikakoulutusta suoraan peruskoulupohjalta. Tämä onneksi nähtiin liian lyhytnäköisenä koulutuksena nopeasti muuttuvalle alalle. Perinteisten alojen eläkepoistuma huoletti. ”Muista metalli”, oli silloisen Teollisuuden ja Työnantajien Keskusliiton viesti ennakoijille. Tulevaisuuden uskottiin olevan nykyisten suuntausten jatke ilman vaihtoehtoja.

Talouden kehitystä kuvattiin ylöspäin kipuavalla janalla, kunnes 1990-luvun lama toiäkkipysäytyksen”. Laman mahdollisuuteen ei Suomessa ollut varauduttu, vaikka siitä varoittavia kansainvälisiäkin julkaisuja oli jo käännetty suomeksi 1). Lama osoittautui jyrkemmäksi kuin 1930-luvun lama: Suomen BKT laski kahdessa vuodessa 10 % 2). Tuon laman velkaa maksavat edelleen monet 1960-luvulla syntyneet, jotka valmistuivat aikaan, jolloin työpaikkoja ei ollut tarjolla kokeneillekaan työntekijöille. Olisiko tätä voitu ennakoida ajoissa? Megatrendit 2000 -teos osui ajan hermoon3). Tietoisuuteen iskostui, että globaalit eri elämänalueiden tekijät ovat läsnä yhtä aikaa ja kaikkialla. Niihin voidaan reagoida ja varautua ja niiden avulla voidaan luoda uutta.

Mikä on Suomen oma visio? Ajopuunako Euroopan Unionin jäsen vai onko jotain omaa erityistä tarjottavana. Vallitsi näköalattomuuden aika. Ensimmäisiä myönteisen vision esittäjiä oli Pekka Himanen Kukoistuksen käsikirjoitus -selvityksellään 4). Selvityksen hankinnassa oli epäselvyyksiä, mutta hankintamenettelyn arvostelun sijaan teilattiinkin itse selvitystyö. Menetettiin kymmenen vuotta hyvää keskustelua aiheista, jotka nyt ovat pinnalla. Entä voiko alueilla olla oma visio? Vastauksena tähän Keski-Suomessa käynnistettiin mittava koulutusohjelma maakunnan toimijoiden henkilöstölle, johtajat ensin, asiantuntijat perässä. Kymmeneen eri Maakuntastrategia -koulutuskokonaisuuteen osallistui parikymmentä henkilöä kuhunkin. Strategia-kurssipaidasta kurssin käyneet saattoi tunnistaa kaupungillakin. Tulevaisuutta voidaan siis myös tehdä, jos löydetään yhteinen näkemys suunnasta.

Hallinnonalakohtainen tarkastelu oli vielä tiukassa 2000-luvulla. Osaamisen kehittämiselle Euroopan sosiaalirahasto avasi kuitenkin huikeat mahdollisuudet. Kun yhteistyön palkkana olivat lisäresurssit, Keski-Suomessa syntyi ennennäkemätön ja valtakunnallisesti ainutlaatuinen maakunnan oppilaitosten yhteinen kehittämistyö. Osaamisen ennakoinnin anturia, työelämäyhteistyötä ja työssäoppimisen laatua parannettiin kaikilla koulutusaloilla. Kansainvälisyyskasvatuksen ja yrittäjyyskasvatuksen kehittäminen oli yhteistä lähes kaikille oppilaitoksille.

Keski-Suomessa on laadittu toimintaympäristön skenaarioita 2000-luvun alusta alkaen. Skenaarioiden toteutumisen ja toteutumattomuuden seuranta on pohjana alueen mahdollisuuksien ennakoinnille ja varautumiselle. Maakuntastrategian laadinnasta on tullut yhä enemmän yhteinen prosessi ja siten myös visio osaamisen kehittämiselle. Eri toimijoiden erillään tekemä ennakointityö tuotiin samaan pöytään perustamalla Keski-Suomen tulevaisuusryhmä vuonna 2008. Ryhmän toiminnassa oli alusta lähtien kolme ainutlaatuista piirrettä. Ensinnäkin ennakointityö oli toimijoiden normaalia jatkuvaa yhteistyötä eikä ole ollut riippuvaista hankkeista. Toiseksi lähtökohtana on ollut, ettei osaamistarpeita voida ennakoida erillisenä, ilman kaikkien elämän alueiden ennakointia. Kolmanneksi, melko pian pystyttiin sopimaan työlle isoimpien maakunnan toimijoiden yhteinen rahoitus, mikä mahdollistaa mm. kaikille avoimen tulevaisuusfoorumin järjestämisen. Voimme olla iloisia yhteisestä, innostuneesta ja moninäkökulmaisesta ennakoinnista. Keski-Suomen toimintatapa on päässyt esille valtakunnallisestikin hyvänä esimerkkinä. Ennakointitietoa maakunnan koulutuksen järjestäjät ovat voineet käyttää koulutuksen sisältöjen uudistamiseen ja tarjottavan koulutuksen suuntaamiseen. Keski-Suomen ELY-keskus on koulutushankinnoillaan lisännyt uusien osaamisalojen koulutuksia.

Osaamisen ennakointi on monisyistä tulevaisuustyötä. Keski-Suomen osaamisen ennakointiryhmä Keski-Suomen tulevaisuusryhmän rinnalla pureutuu teema kerrallaan osaamisvajeiden ja tulevaisuuden osaamistarpeiden eri puoliin. Osaamista voidaan tarkastella osaamisvarantona, jota on hankittu muodollisella koulutuksella, työelämässä tai muussa toiminnassa. Työtehtävien ja ammattien muuttuessa jo olemassa oleva osaaminen voi olla kuviteltua hyödyllisempi uudessa tehtävässä. Tulevaisuuslukutaito auttaa löytämään oman osaamisen ja mielenkiinnon yhdistelmistä myös toimeentulon tuottavan ratkaisun. Osaamisen tunnistamisen työkaluksi opetushallitus pyrkii luomaan osaamisluokittelua, jossa osaaminen on jaettu ammatin vaatimaan erityisosaamiseen, yleisiin työelämätaitoihin ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Ammatin erityisosaaminen on menestymisen edellytys.

Suomessa koulutustaso on laskenut koko 2000-luvun ikäluokkien tutkintojen suorittaneiden osuudella mitattuna. Kuvaako tämä osaamistason muutosta myös? PISA tutkimustuloksista on jäänyt huomaamatta, että peruskoulun päättää vuosittain noin 6 000 nuorta ilman riittäviä luku- ja laskentataitoja ja osalla taidot eivät riitä edes oman arjen tarpeisiin, saati uuden oppimiseen. Menestyminen työelämässä vaatii ammattiosaamisen lisäksi työelämätaitoja ja näiden puute nostetaan yhä useammin esiin, kun työpaikan hakijoista ei sopivaa tunnu löytyvän. Palataanko osaamisen ennakoinnin ”lautapelissä” lähtöruutuun, kun tärkeänä työelämätaitona nostetaan esiin ”ihmisyystaidot” ja myötätunto. Todellisuutta jo nyt on esimerkiksi se, että kirjanpitoyritys maksaa tulospalkkiota sen mukaan, miten henkilö on osallistunut ihmisenä kehittymisen prosesseihin. Tai se, että nuorta osaajaa houkutellaan perumaan työpaikkavaihtoaikeet unelmien palkankorotuksella, koska hän kohtaa työtoverit ja asiakkaat aidosti ihmisenä. Myötätunnon ilmapiiriä edistävien yritysten on osoitettu menestyvän keskimääräistä paremmin myös taloudellisilla tulosmittareilla verrattaessa5).

Taas olemme muutoksen edessä. Toimintaympäristössämme on kriisi, jonka vaikutukset ovat moninaiset. Onneksi kukaan ei pyydä minua ennakoimaan seuraavaa nousevaa osaamisaluetta. Vastaisin kuitenkin, että tulevaisuuden työelämätaitoihin sisällytetään oman fyysisen ja henkisen terveyden ylläpitotaito.

******

1) Esim. Batra, Ravi: 1990 Suuri lama, Weilin+Göös, Espoo 1988

2) Helsingin sanomat 6.2.1993

3) Naisbitt, John ja Aburdene, Patricia: Megatrendit 2000, WSOY, Juva 1990

4) Himanen, Pekka: Kukoistuksen käsikirjoitus, WSOY 2010

5) Paakkanen, Miia: Luento Ohjauksen päivät 28.1.2022 (Keski-Suomen ELY-keskus ja Länsi -ja Sisä-Suomen AVI)

Pelaten Keski-Suomen tulevaisuuksia

Kirjoittaja: Suunnittelija Anne Hakala, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Keski-Suomen tulevaisuusryhmä havainnoi kehityksen suuntaa ja skenaarioiden näkyvyyttä uutisseurantaa hyödyntäen. Seurannassa ovat kaikki Suomessa ilmestyvät sähköiset mediat, some ja paljon muuta sähköistä materiaalia. Havainnot skenaarioiden taustalla olevista tekijöistä ja ilmiöistä kootaan säännöllisesti ilmestyvään uutiskirjeeseen. Syksyn 2019 skenaarioiden seuranta toteutettiin pelillisiä keinoja hyödyntäen. Kerron tässä blogikirjoituksessa pelin kulusta. Tuloksena syntyneitä tulevaisuuden uutisotsikoita voit lukea seuraavasta uutiskirjeestä (1/2020).

Pelin ennakkovalmistelut

Pelaajat valmistautuivat peliin keräten havaintoja uutisseurantaa, trendejä ja ilmiöitä hyödyntäen. Ennakko-ohjeena oli, että jokainen tulee kokoukseen yhden havainnon / seurantatuloksen kanssa.

Pelin alkutilanne

Kokoustilassa oli skenaariokartta, johon jokainen asemoitui havaintonsa mukaisesti. Jokainen pelaaja kirjoitti Post It -lapulle oman havaintonsa, jolla pelaa. Samaan skenaarioon asettuvat pelaajat muodostivat peliryhmän. Todettiin skenaarioiden vahvuus alkutilanteessa. Eniten havaintoja eli pelaajia keräsi Turvaton ja suojautuva yhteiskunta -skenaario, kun taas vähiten havaintoja kertyi Kättä päälle -diplomatia sekä Paikalliset arvoyhteisöt -skenaarioihin.

Pelitilanne 1

Peliryhmissä keskusteltiin, mitä havaintojen / skenaarion toteutuminen tarkoittaisi Keski-Suomen kilpailukyvyn näkökulmasta. Keskustelun ydinajatukset kirjattiin ylös fläpille.

Pelitilanne 2

Toisella pelikierroksella pelaajat saivat nostaa yllätystekijän skenaariokentälleen. Pelikortteina käytettiin Sitran megatrendikortteja (2017/2018). Pelaajien tehtävänä oli pohtia: Mitä pitäisi tehdä ja miten varautua, jos kortin trendi, ilmiö tai tapahtuma toteutuu? Syntyneistä ajatuksista ja aiheista piti luoda uutisotsikoita tulevaisuuden medioihin. Julkaisun ajankohta ja media merkittiin ylös.

Pelin päätös

Viimeisessä pelitilanteessa pelaajat saivat lukea kaikki uutisotsikot ja valita parhaan oivalluksen, joka johdattaisi toivottuihin tuloksiin toteutui tulevaisuus millaisena tahansa.

Pelitunnelmia

Pelasimme noin 1,5 tunnin pelin. Peli eteni vauhdikkaasti ja vilkkaasti keskustellen – peliaika olisi voinut olla pidempikin. Pelaaminen toi uusia ajatuksia ja oivalluksia tulevaisuudenkulkuihin. Pelillinen skenaarioseuranta koettiin hyvänä vaihteluna perinteiselle seurannalle. Todettiin, että Sitran megatrendikortteja voisi käyttää keskustelun virittäjänä muulloinkin tulevaisuusryhmän kokouksissa. Pelatessa pystyy irrottautumaan hyvin tulevaisuuteen. Tulevaisuuden tietoinen ajattelu herättelee erilaisia mahdollisuuksia esiin – oivalluksia omaan työhön.

#kstulevaisuus #skenaariot #tulevaisuuspeli #sitra #megatrendikortit

Tulevaisuuden metsä on yhä moniarvoisempi – se ruokkii kokonaisia kiertotalouden ekosysteemejä

Kirjoittaja: Projektitiedottaja Hilkka Rantala, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti

Joku amerikkalainen sanoi muinoin, että olen nähnyt rockin tulevaisuuden. Itse voisin sanoa, että olen viime kuukausina nähnyt palan Suomen tulevaisuudesta. Se on moniarvoisessa metsässä ja elävällä maaseudulla. Niiden raaka-aineita jalostetaan yhä pidemmälle ja yhä useammin lähellä niiden alkuperää.

Suurimmat valaistumisen hetket koin Sykettä Keski-Suomen metsiin -hankkeen seminaarissa kuunnellessani VTT:n tutkimusprofessoria Ali Harlinia sekä tulevaisuustutkija Ilkka Halavaa. Toki moni muukin puhuja näytti suuntaviittoja tulevaisuuteen, mutta näiden kahden esiintyminen oli hyvin vaikuttavaa.

Tulevaisuuden raaka-aine syntyy metsissä

VTT:n Ali Harlin tykitti koko joukon metsänomistajia riemastuttavia visioita. Sellun arvo ainakin kaksinkertaistuu, koska tulevaisuudessa siitä valmistetaan yhä korkeamman lisäarvon tuotteita. Sellutehtaista kasvaa siis monituotetehtaita, joissa syntyy myös kankaita, komposiitteja, geelejä ja muita uutuuksia.

Tulevaisuudessa kaikista tuotteista tehdään myös kierrätettäviä. Ne auttavat osaltaan ratkaisemaan maapallon haasteita. Kokonaisuudelle on hieno nimi: kiertotalouden ekosysteemit.

Koulutus ja osaaminen puolestaan nousevat yhä arvostetummiksi; kyky luoda uusia innovaatioita eli keksiä uusia tuotteita ja toimintatapoja perustuvat juuri laaja-alaiseen osaamiseen.

Myös tulevaisuustutkija Ilkka Halava arvioi, että moni tulevaisuuden raaka-aine syntyy Suomen metsissä. Uudet sukupolvet oppivat jo lähtökohtaisesti ajattelemaan, että kaikki materiaali kierrätetään.

Suomesta Puulaakso ja puuinnovaatioiden test lab

Puun kanssa pitäisi kuitenkin ottaa ns. piikkipaikka: Luoda Suomesta Puulaakso, jonne tiedemiehet tulisivat kilvan kehittämään uusia tuotteita puusta. Ne voivat olla melkein mitä tahansa: vaikkapa uusia lääkkeitä, joissa on käytetty pihkaa tai 3D-tulostukseen käytettäviä puumateriaaleja, joiden avulla voidaan rakentaa talojen osia. Meistä tulee maailman test lab eli kokeilukenttä. Olemme sitä jo nyt esimerkiksi lääkkeissä, Halava julisti.

Menestys vaatii paitsi osaamista myös ennakkoluulottomuutta. Tärkeä kysymys kuuluu: Onko metsäalalla ja puun ympärillä valmiutta miettiä uusia valmistustapoja?

Katso ympärillesi niin kuin turisti

Kokonaan oma lukunsa on luonto, jota käytetään olemiseen ja virkistäytymiseen. Nämä ”luontopresenssin” paikat ovat tulevaisuudessa sitä tärkeämpiä, mitä enemmän ihmisiä muuttaa kaupunkeihin, Halava muistuttaa.

Meidän pitää oppia katsomaan Suomea ja Suomen luontoa kuten turistit sitä katsovat: Täällä on rauhallista, vähän ihmisiä! Täällä on hyvä hengittää! Täällä näkee tähdet!

Miten tunnistamme tulevaisuudesta ihmisen roolit ja niihin tarvittavat osaamiset?

Kirjoittaja: Suunnittelija Anne Hakala, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Viime aikoina eri tapaamisissa, työpajoissa, seminaareissa, artikkeleissa, blogeissa, yms. vastaan tulleita keskeisiä käsitteitä, trendejä, haasteita ja huolenaiheita: komplisoitunut yhteiskunta, digitalisaation ja teknologian nopea kehittyminen, työn murros, tulevaisuuden osaamistarpeet, arvomaailman muutos, demografiset muutokset. Tarvitaan toimintamallien muutosta. Koulutusorganisaatioiden toimintamalliin vaaditaan ajattelutavan muutosta. Vaaditaan uutta opettajuutta. Vaaditaan tulevaisuudenlukutaitoa niin opettajille kuin opiskelijoille. Etsitään jatkuvan oppimisen ratkaisuja. Puhutaan osaamisen ekosysteemeistä. Ollaan siirtymässä koulutusjärjestelmästä oppijakeskeiseen tietoyhteiskunnan osaamisjärjestelmään. Edellytetään osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. Odotetaan rakenteiden uudistamista ja ajattelun muutosloikkaa.

Työn muutos luo mahdollisuuksia

Nähdään että osaaminen ja sen kehittäminen on tärkeää. Työ ei häviä, työ muuttuu – mitä mahdollisuuksia se luo? Työn murroksessa ei ole kyse nopeasta siirtymästä tavasta toiseen eivätkä kaikki työt tule muuttumaan samalla tavalla esim. aika- tai paikkasidonnaisuudeltaan. Todennäköisesti kaikki ihmiset eivät tule työllistymään. Hyvän elämän eläminen työstä huolimatta, identiteetin rakentuminen toisin kuin työn kautta on nyt tärkeää. Siirrytään työn kehittämisestä koko elämänpiirin laadun parantamiseen ja pärjäämiseen. Voisiko työntekijä itse määritellä, kuinka suuren osan ajastaan haluaa antaa työnantajalle? Kaivataan toimintamalleja työn tekemiselle, joka on perinteisen palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastossa.

Eletään tekoäly-hypeä ja se aiheuttaa kasvavaa epävarmuutta oman työn tulevaisuudesta. Oksanen ja Dufva (2018) toteavat valtioneuvoston tulevaisuusselonteon materiaaleissa, että tekoälyyn ja digitalisoitumiseen liittyy pidemmän ajan kehitysmahdollisuuksia, uudenlaisia tapoja organisoida työtä. Yhteiskunnan keskeisiä rakenteita ja prosesseja muuttaisi myös työnantajattomuus. Matalan hierarkian organisaatiot yleistyvät kollektiiviälyn myötä ja etenkin asiantuntijatyö on siirtynyt sosiaalisen median ja verkostojen rytmitykseen (Talouselämä 40/2018). Tulevaisuudessa kone- ja ihmistyö yhdistyvät yhä syvemmin. Miten humaniikka valjastaa robotiikan? Miten tunnistamme tulevaisuudesta ihmisen roolit ja niihin tarvittavat osaamiset?

Jatkuva oppiminen korostuu tulevaisuuden työelämässä

Työn murros vaatii jatkuvaa osaamisen päivittämistä. Opiskelu on osana työtä ja työn, opiskelun ja muun elämän rajat hämärtyvät. Kollektiiviälyn ja hajautetun asiantuntijuuden alustoilla osaamisen arvo syntyy vuorovaikutuksessa. Osaavan ja muuttuvan toimijan pärjäämisen edellytykset eli osaamistarpeet liittyvät metataitoihin, kuten vuorovaikutusosaaminen, uuden oppiminen, joustavuus, uteliaisuus, rohkeus, kriittinen ajattelu, kansainvälisyyttä tukevat taidot, vahva sosiaalinen pääoma ja itsensä johtaminen.

Ajattelu- ja vuorovaikutusosaamisen lisäksi oman alan syvällinen osaaminen on merkityksellistä. Ihmisen osaamisena korostuu tulevaisuudessa kokonaisuuksien hahmottaminen ja systeemiajattelu. Teknologian kehitys, viheliäisten ongelmien ratkaisu, innovointi ja uuden liiketoiminnan luominen edellyttävät edelleen syvällistä osaamista omalla alalla. (Oksanen & Dufva 2018.) Tulevaisuudessakaan ammatti-identiteetti ei ole liihottelua lyhytkurssilta toiselle tai pelkkää someilua: myös tulevaisuudessa on tärkeätä syventyä, perehtyä ja sitoutua, mutta ei lukkiutua (Toiminen 2017).

Työn murroksen 10 teesiä

Toiminen (2017) on listannut työn murrokseen liittyvät ilmiöt kymmeneksi teesiksi.

  1. Käsityksemme tulevaisuudesta osuvat usein harhaan, ja siksi on vaarallista hirttäytyä yhteen tulevaisuuskuvaan
  2. Automaatio muuttaa ihmisen työtä ja lisää tuottavuutta. Työpaikkoja häviää, mutta nettohävikistä on rajusti keskenään ristiriitaisia arvioita. Uutta työtä, uusia aloja ja uusia tarpeita syntyy jatkuvasti.
  3. Työn, työtehtävien ja liiketoiminnan muutos digitaalisessa taloudessa edellyttää myös, että toimenkuvat, johtamisen tavat ja organisaatiorakenteet uudistuvat
  4. Työtaitojen ja kompetenssien kysynnän ja tarjonnan välillä on nopeasti kasvava ristiriita. Se polarisoi työmarkkinaa.
  5. Koulutusjärjestelmämme ei tällaisenaan vastaa työn muutokseen. Alan vaihtamiseen ja ammattitaidon kehittämiseen tarvitaan ripeästi nopeita, käytännöllisiä oppimismahdollisuuksia.
  6. Tulevaisuudessa yksilöllä on suurempi vastuu ammattitaidostaan ja sen uudistamisesta kuin aiemmin
  7. Tulevaisuuden työidentiteetin tärkeitä elementtejä ovat kyky nähdä mahdollisuuksia, rohkeus tarttua niihin, kyky lukea tulevaa ja päätellä, mistä osaamisesta on hyötyä ja miten sen voi hankkia.
  8. Lineaarisesti etevän työuran rinnalle tulee monista erilaisista työrooleista ja jaksoista koostuva työelämä. Uran rinnalle tulee useita polkuja.
  9. Työhön liittyvät käsitteet, pelisäännöt ja arvostukset liittyvät teollisen ajan toimintatapoihin. Nykyisessä muuttuvassa tilanteessa ne lukkiuttavat asenteita ja johtavat keskustelua vinoon.
  10. Työn muutos edellyttää yrityksiltä vastuullisuutta ja lainsäätäjiltä reaktiokykyä. Molempien tehtävä on luoda työstä ihmisille yhä saavutettavampaa ja mielekkäämpää. (Toiminen 2017.)

Miten muutos toteutetaan? Kuka osaa ennakoida? Miten tätä johdetaan? Mitkä ovat oikeita ja sopivia kysymyksiä ja miten niihin kannattaa vastata? Miten oman alan tulevaisuutta ja tarvittavaa osaamista osaa ennakoida?

Lähteet

Oksanen, K. & Dufva, M. 2018. Työn murros tulevaisuusselonteon näkökulmasta. Futura 2/2018.

Toiminen, M. 2017. Välähdyksiä tulevaisuudesta. Sitra (ISBN 978-952-93-8973-5 (PDF))

Aluekehittämisen tietopohja: Tietämystä nykytilasta ja ymmärrystä tulevaisuudesta

Kirjoittaja: Aluekehitysasiantuntija Kirsi Mukkala, Keski-Suomen liitto

Tieto on aluekehittämisen työkalu

Aluekehittämisen perimmäisenä tavoitteena on alueen elinvoiman ja sen asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen. Vaikuttava aluekehittäminen tarvitsee vahvan tietopohjan, joka mahdollistaa perusteltujen valintojen tekemisen ja ohjaa toimintaa oikeaan suuntaan.

Aluekehittämisen laajuuden huomioiden tärkeää tietoa syntyy paljon. Tietoa ammennetaan tutkimuksista ja selvityksistä, asiantuntijalähteistä, sidosryhmäyhteistyöstä ja verkostoista, laeista ja asetuksista, strategioista sekä erilaista tietopalveluista, tilastoista ja rekistereistä. Tiedon hyödyntäminen on parhaimmillaan silloin, kun kulloisenkin tarpeen mukainen tieto tunnistetaan ja sitä kyetään yhdistämään eri lähteistä.

Nykytila saa uusia merkityksiä tulevaisuuteen katsomalla

Aluekehittäjiltä edellytetään alueen nykytilanteen kuvan systemaattista muodostamista ja päivittämistä. Nykytilaa ja siihen johtanutta kehityspolkua tarkastellaan ja seurataan sekä historiatiedon että mahdollisimman reaaliaikaisen – usein numeerisen – tiedon ja niiden visualisointien pohjalta. Tulkinnassa hyödynnetään mm. tutkimustietoa ja verkostojen asiantuntemusta. Tilannekuva tarjoaa tietoa alueen kilpailukyvystä, vahvuuksista ja heikkouksista. Se voi luoda yleiskuvaa esimerkiksi elinkeinoelämästä tai väestökehityksestä, tai keskittyä tarkemmin jonkun alueella askarruttavan ilmiön seurantaan ja analysointiin. Tarkastelua voidaan tehdä alueen omaa kehitystä seuraten sekä suhteessa muihin alueisiin.

Menestyvät alueet kykenevät arvioimaan toteutunutta kehitystä, mutta myös hahmottamaan tulevia kehitysnäkymiä ja vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, varautumaan ja reagoimaan niihin sekä toteuttamaan tavoitteitaan muuttuvissa tulevaisuuden tilanteissa.

Ennakointitieto lisää ymmärrystä toimintaympäristön tulevaisuuden muutostekijöistä, trendeistä sekä nousevista ilmiöistä ja niiden mahdollisista kehitysvaihtoehdoista. Ennakointityö synnyttää kuitenkaan harvoin eksaktia numerotietoa, vaan konkreettiset tuotokset ovat esimerkiksi kuvauksia ilmiöistä, poimintoja heikoista signaaleista, trendianalyysejä, skenaarioita ja varautumissuunnitelmia. Ennusteita voidaan käyttää ennakoinnin tietopohjana, mutta ennakoinnin tarkoituksena ei ole ennustaa. Laaja-alaisen toimintaympäristön skannauksen lisäksi ennakointi voi kohdentua aluekehittämistyön kannalta sellaisiin teemoihin ja ilmiöihin, joita halutaan seurata ja joihin halutaan vaikuttaa.

Kuva nykytilanteesta profiloituu usein indikaattoreiden seurantana ja numeerisen ns. faktatiedon tulkintana, kun taas tulevaisuuskuva perustuu enemmänkin laadulliseen tietopohjaan sisältäen epävarmuuksia, epäjatkuvuuksia ja vaihtoehtoisuutta. Haasteena on vahvistaa vuoropuhelua ja yhteistä tarinaa näiden välillä. Tulevaisuuskuva tarvitsee tietoa ja ymmärrystä myös nykytilasta ja menneestä. Nykytila puolestaan saa uusia merkityksiä tulevaisuuteen katsomalla. Näistä yhdessä tulee rakentaa tietoperusta, joka tukee oikea-aikaista tarttumista alueen mahdollisuuksiin, haasteisiin ja uudistumistarpeisiin.

Tiedolla kohti viisaita toimia

Ihannetilanteessa aluekehittäminen perustuu tarpeen mukaiseen dataan ja analysoituun informaatioon, näistä johdettuun tietämykseen nykytilasta ja yhteiseen ymmärrykseen tulevaisuudesta sekä lopulta viisauteen toimintaa ohjaavista johtopäätöksistä. Tämä edellyttää tiedon avoimuutta, ymmärrettävyyttä ja sujuvaa kulkua, osaamista, yhteistyötä ja ennen kaikkea tiedon hyödyntämistä arvostavaa asennetta ja kulttuuria.

Keski-Suomen tilasto- ja ennakointitietoa löydät näiltä keskisuomi.info -sivuilta. 

Kirjoitus on julkaistu myös Keski-Suomen liiton blogi-palstalla.