Välähdyksiä vuosien varrelta – Osaamistarpeiden ennakointia aluetasolla

Koulutusasiantuntija Lea Goyal Keski-Suomen ELY-keskuksesta on koonnut kirjoitukseensa havaintoja osaamisen ennakoinnista neljän vuosikymmenen ajalta.

Älkää nyt tikahtuko nauruun, mutta on ollut aika, jolloin eri alojen tutkintojen suorittaneiden tarvetta on ennakoitu ”nuppilukuina” jopa 10 vuoden päähän. Pitkän tähtäyksen raamien sisällä lähivuodet purkautuivat kolmen vuoden suunnitelmiksi. Tuolloin 1980-luvulla oli käynnissä Keskiasteen koulu-uudistus. Ammatillinen koulutus piteni vuodella, kolmivuotiseksi, koska tutkintoon lisättiin merkittävästi yleissivistäviä aineita. Ennakoitiin, että työuran aikana ammatillista osaamista on päivitettävä tai jopa opiskeltava uusi ammatti ja uudistuksella oli tarkoitus antaa tähän valmiudet jokaiselle valmistuvalle.

1980-luvulla aluetasolla arvioitiin eri tutkintoja suorittavien määriä koulutustasoittain, ei osaamisen sisältöjä. Opetushallitus vastasi tutkinnon perusteiden päivittämisestä. Terveydenhuolto oli pääosin julkisen sektorin toimintaa, joten julkisen sektorin henkilöstön tarvesuunnitelmien lukumäärät vain kerrottiin 2,5:lla. Tämä siksi, että alan käyneitä siirtyi orastavalle yksityiselle sektorille, kauneudenhoitoalalle tai ajoittain perhevapaalle. Maa- ja metsätalouden alasajon nopeus ennakoitiin rajuksi. Näkymä kannattavuudesta alalla oli huono elintarviketuonnin kasvaessa ja sanomalehtipaperin halvan kilohinnan vuoksi. Lähiruuan laatu, biomateriaalit tai uusiutuva energia ei ollut vielä noussut keskusteluaiheeksi. 1970-luvun öljykriisi ei ollut opettanut mitään. Informaatioteknologian kasvun nopeutta ei kukaan osannut aavistaa. Suunnitelmissa oli ennakoitu osaajien tarpeen tuplaantuvan, mutta tarve todellisuudessa oli sitäkin huutavampi. 1980-luvun lopussa ehdotettiin muutaman viikon pikakoulutusta suoraan peruskoulupohjalta. Tämä onneksi nähtiin liian lyhytnäköisenä koulutuksena nopeasti muuttuvalle alalle. Perinteisten alojen eläkepoistuma huoletti. ”Muista metalli”, oli silloisen Teollisuuden ja Työnantajien Keskusliiton viesti ennakoijille. Tulevaisuuden uskottiin olevan nykyisten suuntausten jatke ilman vaihtoehtoja.

Talouden kehitystä kuvattiin ylöspäin kipuavalla janalla, kunnes 1990-luvun lama toiäkkipysäytyksen”. Laman mahdollisuuteen ei Suomessa ollut varauduttu, vaikka siitä varoittavia kansainvälisiäkin julkaisuja oli jo käännetty suomeksi 1). Lama osoittautui jyrkemmäksi kuin 1930-luvun lama: Suomen BKT laski kahdessa vuodessa 10 % 2). Tuon laman velkaa maksavat edelleen monet 1960-luvulla syntyneet, jotka valmistuivat aikaan, jolloin työpaikkoja ei ollut tarjolla kokeneillekaan työntekijöille. Olisiko tätä voitu ennakoida ajoissa? Megatrendit 2000 -teos osui ajan hermoon3). Tietoisuuteen iskostui, että globaalit eri elämänalueiden tekijät ovat läsnä yhtä aikaa ja kaikkialla. Niihin voidaan reagoida ja varautua ja niiden avulla voidaan luoda uutta.

Mikä on Suomen oma visio? Ajopuunako Euroopan Unionin jäsen vai onko jotain omaa erityistä tarjottavana. Vallitsi näköalattomuuden aika. Ensimmäisiä myönteisen vision esittäjiä oli Pekka Himanen Kukoistuksen käsikirjoitus -selvityksellään 4). Selvityksen hankinnassa oli epäselvyyksiä, mutta hankintamenettelyn arvostelun sijaan teilattiinkin itse selvitystyö. Menetettiin kymmenen vuotta hyvää keskustelua aiheista, jotka nyt ovat pinnalla. Entä voiko alueilla olla oma visio? Vastauksena tähän Keski-Suomessa käynnistettiin mittava koulutusohjelma maakunnan toimijoiden henkilöstölle, johtajat ensin, asiantuntijat perässä. Kymmeneen eri Maakuntastrategia -koulutuskokonaisuuteen osallistui parikymmentä henkilöä kuhunkin. Strategia-kurssipaidasta kurssin käyneet saattoi tunnistaa kaupungillakin. Tulevaisuutta voidaan siis myös tehdä, jos löydetään yhteinen näkemys suunnasta.

Hallinnonalakohtainen tarkastelu oli vielä tiukassa 2000-luvulla. Osaamisen kehittämiselle Euroopan sosiaalirahasto avasi kuitenkin huikeat mahdollisuudet. Kun yhteistyön palkkana olivat lisäresurssit, Keski-Suomessa syntyi ennennäkemätön ja valtakunnallisesti ainutlaatuinen maakunnan oppilaitosten yhteinen kehittämistyö. Osaamisen ennakoinnin anturia, työelämäyhteistyötä ja työssäoppimisen laatua parannettiin kaikilla koulutusaloilla. Kansainvälisyyskasvatuksen ja yrittäjyyskasvatuksen kehittäminen oli yhteistä lähes kaikille oppilaitoksille.

Keski-Suomessa on laadittu toimintaympäristön skenaarioita 2000-luvun alusta alkaen. Skenaarioiden toteutumisen ja toteutumattomuuden seuranta on pohjana alueen mahdollisuuksien ennakoinnille ja varautumiselle. Maakuntastrategian laadinnasta on tullut yhä enemmän yhteinen prosessi ja siten myös visio osaamisen kehittämiselle. Eri toimijoiden erillään tekemä ennakointityö tuotiin samaan pöytään perustamalla Keski-Suomen tulevaisuusryhmä vuonna 2008. Ryhmän toiminnassa oli alusta lähtien kolme ainutlaatuista piirrettä. Ensinnäkin ennakointityö oli toimijoiden normaalia jatkuvaa yhteistyötä eikä ole ollut riippuvaista hankkeista. Toiseksi lähtökohtana on ollut, ettei osaamistarpeita voida ennakoida erillisenä, ilman kaikkien elämän alueiden ennakointia. Kolmanneksi, melko pian pystyttiin sopimaan työlle isoimpien maakunnan toimijoiden yhteinen rahoitus, mikä mahdollistaa mm. kaikille avoimen tulevaisuusfoorumin järjestämisen. Voimme olla iloisia yhteisestä, innostuneesta ja moninäkökulmaisesta ennakoinnista. Keski-Suomen toimintatapa on päässyt esille valtakunnallisestikin hyvänä esimerkkinä. Ennakointitietoa maakunnan koulutuksen järjestäjät ovat voineet käyttää koulutuksen sisältöjen uudistamiseen ja tarjottavan koulutuksen suuntaamiseen. Keski-Suomen ELY-keskus on koulutushankinnoillaan lisännyt uusien osaamisalojen koulutuksia.

Osaamisen ennakointi on monisyistä tulevaisuustyötä. Keski-Suomen osaamisen ennakointiryhmä Keski-Suomen tulevaisuusryhmän rinnalla pureutuu teema kerrallaan osaamisvajeiden ja tulevaisuuden osaamistarpeiden eri puoliin. Osaamista voidaan tarkastella osaamisvarantona, jota on hankittu muodollisella koulutuksella, työelämässä tai muussa toiminnassa. Työtehtävien ja ammattien muuttuessa jo olemassa oleva osaaminen voi olla kuviteltua hyödyllisempi uudessa tehtävässä. Tulevaisuuslukutaito auttaa löytämään oman osaamisen ja mielenkiinnon yhdistelmistä myös toimeentulon tuottavan ratkaisun. Osaamisen tunnistamisen työkaluksi opetushallitus pyrkii luomaan osaamisluokittelua, jossa osaaminen on jaettu ammatin vaatimaan erityisosaamiseen, yleisiin työelämätaitoihin ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Ammatin erityisosaaminen on menestymisen edellytys.

Suomessa koulutustaso on laskenut koko 2000-luvun ikäluokkien tutkintojen suorittaneiden osuudella mitattuna. Kuvaako tämä osaamistason muutosta myös? PISA tutkimustuloksista on jäänyt huomaamatta, että peruskoulun päättää vuosittain noin 6 000 nuorta ilman riittäviä luku- ja laskentataitoja ja osalla taidot eivät riitä edes oman arjen tarpeisiin, saati uuden oppimiseen. Menestyminen työelämässä vaatii ammattiosaamisen lisäksi työelämätaitoja ja näiden puute nostetaan yhä useammin esiin, kun työpaikan hakijoista ei sopivaa tunnu löytyvän. Palataanko osaamisen ennakoinnin ”lautapelissä” lähtöruutuun, kun tärkeänä työelämätaitona nostetaan esiin ”ihmisyystaidot” ja myötätunto. Todellisuutta jo nyt on esimerkiksi se, että kirjanpitoyritys maksaa tulospalkkiota sen mukaan, miten henkilö on osallistunut ihmisenä kehittymisen prosesseihin. Tai se, että nuorta osaajaa houkutellaan perumaan työpaikkavaihtoaikeet unelmien palkankorotuksella, koska hän kohtaa työtoverit ja asiakkaat aidosti ihmisenä. Myötätunnon ilmapiiriä edistävien yritysten on osoitettu menestyvän keskimääräistä paremmin myös taloudellisilla tulosmittareilla verrattaessa5).

Taas olemme muutoksen edessä. Toimintaympäristössämme on kriisi, jonka vaikutukset ovat moninaiset. Onneksi kukaan ei pyydä minua ennakoimaan seuraavaa nousevaa osaamisaluetta. Vastaisin kuitenkin, että tulevaisuuden työelämätaitoihin sisällytetään oman fyysisen ja henkisen terveyden ylläpitotaito.

******

1) Esim. Batra, Ravi: 1990 Suuri lama, Weilin+Göös, Espoo 1988

2) Helsingin sanomat 6.2.1993

3) Naisbitt, John ja Aburdene, Patricia: Megatrendit 2000, WSOY, Juva 1990

4) Himanen, Pekka: Kukoistuksen käsikirjoitus, WSOY 2010

5) Paakkanen, Miia: Luento Ohjauksen päivät 28.1.2022 (Keski-Suomen ELY-keskus ja Länsi -ja Sisä-Suomen AVI)

Pelaten Keski-Suomen tulevaisuuksia

Kirjoittaja: Suunnittelija Anne Hakala, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Keski-Suomen tulevaisuusryhmä havainnoi kehityksen suuntaa ja skenaarioiden näkyvyyttä uutisseurantaa hyödyntäen. Seurannassa ovat kaikki Suomessa ilmestyvät sähköiset mediat, some ja paljon muuta sähköistä materiaalia. Havainnot skenaarioiden taustalla olevista tekijöistä ja ilmiöistä kootaan säännöllisesti ilmestyvään uutiskirjeeseen. Syksyn 2019 skenaarioiden seuranta toteutettiin pelillisiä keinoja hyödyntäen. Kerron tässä blogikirjoituksessa pelin kulusta. Tuloksena syntyneitä tulevaisuuden uutisotsikoita voit lukea seuraavasta uutiskirjeestä (1/2020).

Pelin ennakkovalmistelut

Pelaajat valmistautuivat peliin keräten havaintoja uutisseurantaa, trendejä ja ilmiöitä hyödyntäen. Ennakko-ohjeena oli, että jokainen tulee kokoukseen yhden havainnon / seurantatuloksen kanssa.

Pelin alkutilanne

Kokoustilassa oli skenaariokartta, johon jokainen asemoitui havaintonsa mukaisesti. Jokainen pelaaja kirjoitti Post It -lapulle oman havaintonsa, jolla pelaa. Samaan skenaarioon asettuvat pelaajat muodostivat peliryhmän. Todettiin skenaarioiden vahvuus alkutilanteessa. Eniten havaintoja eli pelaajia keräsi Turvaton ja suojautuva yhteiskunta -skenaario, kun taas vähiten havaintoja kertyi Kättä päälle -diplomatia sekä Paikalliset arvoyhteisöt -skenaarioihin.

Pelitilanne 1

Peliryhmissä keskusteltiin, mitä havaintojen / skenaarion toteutuminen tarkoittaisi Keski-Suomen kilpailukyvyn näkökulmasta. Keskustelun ydinajatukset kirjattiin ylös fläpille.

Pelitilanne 2

Toisella pelikierroksella pelaajat saivat nostaa yllätystekijän skenaariokentälleen. Pelikortteina käytettiin Sitran megatrendikortteja (2017/2018). Pelaajien tehtävänä oli pohtia: Mitä pitäisi tehdä ja miten varautua, jos kortin trendi, ilmiö tai tapahtuma toteutuu? Syntyneistä ajatuksista ja aiheista piti luoda uutisotsikoita tulevaisuuden medioihin. Julkaisun ajankohta ja media merkittiin ylös.

Pelin päätös

Viimeisessä pelitilanteessa pelaajat saivat lukea kaikki uutisotsikot ja valita parhaan oivalluksen, joka johdattaisi toivottuihin tuloksiin toteutui tulevaisuus millaisena tahansa.

Pelitunnelmia

Pelasimme noin 1,5 tunnin pelin. Peli eteni vauhdikkaasti ja vilkkaasti keskustellen – peliaika olisi voinut olla pidempikin. Pelaaminen toi uusia ajatuksia ja oivalluksia tulevaisuudenkulkuihin. Pelillinen skenaarioseuranta koettiin hyvänä vaihteluna perinteiselle seurannalle. Todettiin, että Sitran megatrendikortteja voisi käyttää keskustelun virittäjänä muulloinkin tulevaisuusryhmän kokouksissa. Pelatessa pystyy irrottautumaan hyvin tulevaisuuteen. Tulevaisuuden tietoinen ajattelu herättelee erilaisia mahdollisuuksia esiin – oivalluksia omaan työhön.

#kstulevaisuus #skenaariot #tulevaisuuspeli #sitra #megatrendikortit

Aluekehittämisen tietopohja: Tietämystä nykytilasta ja ymmärrystä tulevaisuudesta

Kirjoittaja: Aluekehitysasiantuntija Kirsi Mukkala, Keski-Suomen liitto

Tieto on aluekehittämisen työkalu

Aluekehittämisen perimmäisenä tavoitteena on alueen elinvoiman ja sen asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen. Vaikuttava aluekehittäminen tarvitsee vahvan tietopohjan, joka mahdollistaa perusteltujen valintojen tekemisen ja ohjaa toimintaa oikeaan suuntaan.

Aluekehittämisen laajuuden huomioiden tärkeää tietoa syntyy paljon. Tietoa ammennetaan tutkimuksista ja selvityksistä, asiantuntijalähteistä, sidosryhmäyhteistyöstä ja verkostoista, laeista ja asetuksista, strategioista sekä erilaista tietopalveluista, tilastoista ja rekistereistä. Tiedon hyödyntäminen on parhaimmillaan silloin, kun kulloisenkin tarpeen mukainen tieto tunnistetaan ja sitä kyetään yhdistämään eri lähteistä.

Nykytila saa uusia merkityksiä tulevaisuuteen katsomalla

Aluekehittäjiltä edellytetään alueen nykytilanteen kuvan systemaattista muodostamista ja päivittämistä. Nykytilaa ja siihen johtanutta kehityspolkua tarkastellaan ja seurataan sekä historiatiedon että mahdollisimman reaaliaikaisen – usein numeerisen – tiedon ja niiden visualisointien pohjalta. Tulkinnassa hyödynnetään mm. tutkimustietoa ja verkostojen asiantuntemusta. Tilannekuva tarjoaa tietoa alueen kilpailukyvystä, vahvuuksista ja heikkouksista. Se voi luoda yleiskuvaa esimerkiksi elinkeinoelämästä tai väestökehityksestä, tai keskittyä tarkemmin jonkun alueella askarruttavan ilmiön seurantaan ja analysointiin. Tarkastelua voidaan tehdä alueen omaa kehitystä seuraten sekä suhteessa muihin alueisiin.

Menestyvät alueet kykenevät arvioimaan toteutunutta kehitystä, mutta myös hahmottamaan tulevia kehitysnäkymiä ja vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, varautumaan ja reagoimaan niihin sekä toteuttamaan tavoitteitaan muuttuvissa tulevaisuuden tilanteissa.

Ennakointitieto lisää ymmärrystä toimintaympäristön tulevaisuuden muutostekijöistä, trendeistä sekä nousevista ilmiöistä ja niiden mahdollisista kehitysvaihtoehdoista. Ennakointityö synnyttää kuitenkaan harvoin eksaktia numerotietoa, vaan konkreettiset tuotokset ovat esimerkiksi kuvauksia ilmiöistä, poimintoja heikoista signaaleista, trendianalyysejä, skenaarioita ja varautumissuunnitelmia. Ennusteita voidaan käyttää ennakoinnin tietopohjana, mutta ennakoinnin tarkoituksena ei ole ennustaa. Laaja-alaisen toimintaympäristön skannauksen lisäksi ennakointi voi kohdentua aluekehittämistyön kannalta sellaisiin teemoihin ja ilmiöihin, joita halutaan seurata ja joihin halutaan vaikuttaa.

Kuva nykytilanteesta profiloituu usein indikaattoreiden seurantana ja numeerisen ns. faktatiedon tulkintana, kun taas tulevaisuuskuva perustuu enemmänkin laadulliseen tietopohjaan sisältäen epävarmuuksia, epäjatkuvuuksia ja vaihtoehtoisuutta. Haasteena on vahvistaa vuoropuhelua ja yhteistä tarinaa näiden välillä. Tulevaisuuskuva tarvitsee tietoa ja ymmärrystä myös nykytilasta ja menneestä. Nykytila puolestaan saa uusia merkityksiä tulevaisuuteen katsomalla. Näistä yhdessä tulee rakentaa tietoperusta, joka tukee oikea-aikaista tarttumista alueen mahdollisuuksiin, haasteisiin ja uudistumistarpeisiin.

Tiedolla kohti viisaita toimia

Ihannetilanteessa aluekehittäminen perustuu tarpeen mukaiseen dataan ja analysoituun informaatioon, näistä johdettuun tietämykseen nykytilasta ja yhteiseen ymmärrykseen tulevaisuudesta sekä lopulta viisauteen toimintaa ohjaavista johtopäätöksistä. Tämä edellyttää tiedon avoimuutta, ymmärrettävyyttä ja sujuvaa kulkua, osaamista, yhteistyötä ja ennen kaikkea tiedon hyödyntämistä arvostavaa asennetta ja kulttuuria.

Keski-Suomen tilasto- ja ennakointitietoa löydät näiltä keskisuomi.info -sivuilta. 

Kirjoitus on julkaistu myös Keski-Suomen liiton blogi-palstalla.

Kurkistuksia naapuriin, osa 2: Demokratia tule(vaisuude)ssa

Kirjoittaja: Koulutusasiantuntija Lea Goyal, Keski-Suomen Ely-keskus

Mitä on 2000-luvun demokratia? Muodostavatko modernissa maailmassa demokratia, kansallinen itsemääräämisoikeus ja globalisaatio paradoksin, joista vain kaksi voi toteutua yhtä aikaa (Dani Rodrik). Tähän kirjoitukseen olen poiminut rinnakkain sekä Ruotsissa että Suomessa käytävää tulevaisuuskeskustelua demokratiasta. Lähteenä ruotsalaisesta keskustelusta ovat olleet Institutet för Framtidsstudier  julkaisut ja videot sekä suomalaisesta keskustelusta Sitran ja Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisut.

Onko äänestyksen perusta enää pitävä, kysyy Ludvig Beckman. Äänestämällähän on tarkoitus vaikuttaa päätöksenteko-organisaation kokoonpanoon, joka sitten pyrkii edistämään kollektiivista hyvää. Mutta onko tässä pirstaloituvassa todellisuudessa sellaista yhteistä hyvää, johon poliittiset organisaatiot voivat vaikuttaa? Jatkoksi nousee kysymys siitä, voidaanko kaikista asioista päättää demokraattisesti? Otetaanko päätöksenteossa riittävästi huomioon tulevaisuus ja tulevien sukupolvien tarpeet? Lisäksi globaalien ongelmien, kuten ympäristökysymysten kohdalla, herää epäily, ovatko kansallisella pohjalla valitut demokraattiset organisaatiot edes oikeita tahoja tekemään päätöksiä vai pitäisikö valta antaa ylikansalliselle organisaatiolle. Ongelma ei ole kuitenkaan tällä ratkaistu, koska yhteisten ylikansallisten demokraattisten päätöksentekoelinten lisäksi maailmassa on vahvoja muita vaikuttajia ja valtakeskittymiä. Minkä verran demokraattisilla päätöksentekoelimillä todellisuudessa on valtaa ja vaikutusvaltaa? (Ludvig Beckman)

Suomalaisessa keskustelussa kysytään, onko politiikka kaventunut lupauksiksi työpaikoista ja talouskasvusta samaan aikaan kun globalisaatio, digitalisaatio ja ekologinen kriisi kyseenalaistavat näiden tavoitteiden oikeutuksen. Maailmanlaajuiset ongelmat ovat läsnä arjessa. Kansalaisia huolestuttavat asiat, joihin vaikuttaminen edellyttäisi visioita ja pitkän aikavälin toimia. Lyhyen aikavälin poliittisten palkintojen tavoittelu ei sovi tähän asetelmaan. (Elina Kiiski Kataja)

Kansalaisten kiinnostuksen herpaantumista politiikkaa kohtaan on selitetty sillä, että ”Governing for people” on korostunut “Governing by people” kustannuksella. Joukkopuolueet ovat syntyneet helposti tunnistettavien sosiaalisten luokkien yhteiskunnassa. Tässä asetelmassa edustuksellisen demokratian kautta valittujen päättäjien tehtävänä on löytää kohtuullinen tasapaino erilaisten intressien kesken. Kun tällaisia luokkia ei enää selkeästi ole, kaikki puolueet pyrkivät kalastelemaan kaikkien ääniä. Populismi on saanut muotoja, jossa puhutaan ”kansan nimissä” ilman, että kansa on osallistunut mitenkään sisällön muodostumiseen. 2000-luvun demokratia vaatii siis kansalaisten syvempää ja laajempaa osallistumista päätöksenteon prosesseihin, joka taas edellyttää tämän mahdollistavaa toisenlaista poliittista johtajuutta. (Elina Kiiski Kataja / Peter Mair, Graham Smith)

Monimutkaistuvassa maailmassa on vaarana, että kansalaiset joutuvat äänestämään ilman, että asiasta on saatu monipuolista tietoa. Tämä asia on nostettu esiin mm. Brexit-äänestystä analysoitaessa. Tiedonvälitys, erityisesti sosiaalinen media, johtaa helposti samalla tavalla ajattelevien keskinäiseen keskusteluun, kun todellisuudessa ratkaisun pohjaksi tarvitaan erilaisten näkemysten ja arvostusten ymmärtämistä. Päätöksen vaikutuksia tulisi arvioida eri tilanteessa olevien kansalaisten kannalta. Niinpä osallistavan demokratian innovaatioina on tuotu esiin eri ihmisryhmistä sattumanvaraisesti valittavien edustajien muodostamat kansalaiskokoonpanot (Citizens’ Assembly). Tämä ryhmä työskentelee yhdessä usein päivien jaksoja useiden viikkojen ajalla hakien tietoa, muodostaen näkemystä ja etsien ratkaisua tehtäväksi annettuun ongelmaan. ”Yhteiskunta pienoiskoossa” kokoonpanossa keskustelu käydään myös niiden kansalaisryhmien kesken, jotka eivät tavallisesti keskustele keskenään. Irlannissa kokeiltiin kansalaiskokoonpanoa ratkaisemaan kysymystä abortin sallimisesta – kysymys oli liian vaikea tai ehkä herkkä poliitikkojen ratkaistavaksi. E-demokratiaa on esitetty keinoksi osallistaa kansalaisia keskusteluun tai helpottaa kansalaiskokoonpano työskentelyn toteuttamista, kun yhteiskokoontumisia ja e-demokratiaa käytetään rinnakkain. E-demokratian vaarana on mm. näkemysten polarisoituminen keskustelussa sekä sabotointi syöttämällä tarkoituksellisesti väärää tietoa keskusteluun. (Graham Smith / Anna Tyllström).

Suomalaisessa keskustelussa demokratian ”peruskorjausehdotuksena” tuodaan kansalaisten välittömämmän osallistumisen lisäksi siirtymistä yhteiskunnallisten kysymysten toimivaltapohjaisesta käsittelystä sektorirajat ylittävään yhteiskunnallisesti merkittävien ilmiöiden ratkaisemiseen, esimerkkinä syrjäytyminen. Tällaisessa päätöksenteossa keskeistä olisi valvonnan sijaan tavoitteiden asettaminen ja vaikuttavuuden kriteereistä sopiminen sekä tulosten arviointi. (Liisa Hyssälä, Jouni Backman)

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä tarkastellaan periaatetta, jonka mukaan asioista tulisi olla päättämässä ne, joita se lähinnä koskee. Useimmiten em. subsidiariteettiperiaate on toteutettu alueellisena läheisyytenä. Toteutuisiko demokratia paremmin aiheenmukaista läheisyyttä soveltamalla. Tässä päättäjät valitaan demokraattisesti eri aihealueita käsitteleviin päätöksentekoelimiin. Näiden orgaaneiden toiminta-alueena olisi koko maa. Kansalaisten osallistaminen onkin jo luonnostaan askeleita aiheenmukaisen läheisyyden toteuttamiseen.  Päätöksenteon pohjana olevan tiedon määrää ja laatua voidaan tässä parantaa joukkoistamalla tiedon keruuta ja vaihtoehtojen simulointia.

Nähtävissä on, että toimintatavat ”yhteisten asioiden päättämiseksi yhdessä” tulee muotoilla 2000-luvulla uudelleen. Demokratian tulevaisuuden näkökulmasta viimeaikojen poliittinen ”liikehdintä” on vasta alkua. Toimet ja vaatimukset laajemmasta osallistumismahdollisuudesta kertovat positiivista viestiä siitä, että kansalaiset kiinnittyvät heille tärkeisiin asioihin ja uskovat, että tulevaisuuteen voidaan yhdessä vaikuttaa tai parhaimmillaan yhdessä voidaan tehdä tulevaisuutta. Työ polarisaatiota ja ulkopuolisuutta vastaan on demokratian edistämistehtävän toinen tärkeä puoli. Demokratiahan edellyttää, että mukana on mahdollisimman moni.

Matkaillen tulevaisuuteen

Kirjoittaja: Matkailukoordinaattori Leena Pajala, Keski-Suomen liitto

Matkailusta on tullut yksi maailman suurimmista ja nopeimmin kasvavista talouden aloista. Puhutaankin jo matkailuteollisuudesta.  Matkailukohteet ympäri maailmaa ovat kehittäneet ja investoineet matkailuun, ja matkailijavirroista kilpaillaan yhä enemmän. Matkailu on ollut useilla alueilla keskeinen tekijä alueen sosiaalis-taloudellisen kehityksen ajurina. Matkailun myötä on syntynyt uusia yrityksiä, työpaikkoja, vientituloja ja myös alueen infrastruktuuri on kehittynyt. Viimeisten kuudenkymmenen vuoden aikana matkailu on laajentunut ja monipuolistunut, ja se tullee kehittymään edelleen uuden tekniikan ja uusien innovaatioiden myötä. Matkailu on tuonut mukanaan paljon hyvää, mutta sen myötä on syntynyt myös ongelmia.

Kansainvälinen matkailu muodostaa 7 % maailman tavaroiden ja palvelujen viennin arvosta. Kansainväliset matkailutulot vuonna 2016 olivat 1,1 mrd euroa. Maailman vientikaupasta matkailu sijoittuu kolmanneksi kemikaalien ja polttoaineiden jälkeen, ennen autoteollisuuden tuotteita ja elintarvikkeita.

Euroopan markkinaosuus koko maailman matkailijavirroista on lähes 50 %. Vuonna 2016 Eurooppa vastaanotti 616 milj. kansainvälistä matkailijaa. Kasvu oli suurinta Pohjois-Euroopassa (+ 5 milj., 6 %). Islannissa lisäystä oli jopa 39 %, Suomessakin 6 %. UNWTOn ennusteen mukaan koko maailmassa kansainvälisen matkailun arvioidaan kasvavan vuosittain keskimäärin 3,3 % vuoteen 2030 mennessä.

Matkailun merkitys Suomen kansantaloudelle on matkailutilinpidon mukaan noin 2,5 % BKT:stä. Verrattuna muihin toimialoihin matkailun osuus on suurempi kuin mm. kaivostoiminnan ja louhinnan, elintarvike- ja juomateollisuuden sekä metsäteollisuuden. Keski-Suomen BKT:sta matkailun osuus on 2,4 %. Vuonna 2015 Keski-Suomessa vieraili 4,3 milj. matkailijaa. Ulkomaalaisten matkailijoiden määrä oli noin 140 000. Matkailijat käyttivät Keski-Suomessa yhteensä noin 357 milj. euroa.

Matkailun liikakasvu

Matkailun hurja kasvu – liikakasvu (over tourism) –  näkyy jo Euroopassa suosittujen kohteiden yhä pahempina tungoksina, jonoina, laadun heikkenemisenä sekä ympäristön kulumisena ja likaantumisena. Haitat kohdistuvat usein paikallisille asukkaille. Esimerkiksi asuntojen ottaminen matkailukäyttöön (Airbnb) Barcelonan vanhan kaupungin alueella on tyhjentämässä alueen paikallisista asukkaista. Samalla hävitetään alkuperäistä tunnelmaa ja paikalliskulttuuria, jotka ovat juuri niitä asioita, joita matkailijat lomallaan hakevat.

Matkailun liikakasvua tietyissa kohteissa maailmalla on yritetty suitsia ottamalla käyttöön matkailijavero tai mobiilipalvelu (app), josta voi seurata kohteen asiakasmäärää ja ruuhkia. Matkailijavirtojen hallinnalla asiakkaat pitäisi saada tulemaan kohteisiin tasaisemmin ympäri vuoden tai tarjota matkailijalle kohteeksi ns. kakkoskaupunkia. Sosiaalisesta mediasta on tullut yhä tärkeämpi kanava tuoda esille näitä vähemmän tunnettuja matkailukohteita.

No, Keski-Suomessa näitä overtourism-ongelmia ei ole vielä kohdattu. Lapin matkailukeskuksia joku jo saattaakin karttaa, jos on tullut hakemaan hiljaisuutta ja rauhaa. Keski-Suomella on kuitenkin tarjota luonnonrauhaa ja hiljaisuutta ilman tungosta.

Matkailun trendejä ja uusia asiakassegmenttejä

Matkailijoiden kulutustottumuksiin ennustetaan isoja muutoksia tulevina vuosina. Teknologian kehittyminen tuo mm. palveluissa käyttöön robotit ja muut digitaaliset apurit. Suuria muutoksia on tulossa myös luksusmatkailuun. Varakkaat matkailijat etsivät ylellisyystuotteiden sijaan ainutlaatuisia ja persoonallisia elämyksiä, jotka ovat personoituja, muille digitaalisesti jaettavia, autenttisia, ainutkertaisia ja eksklusiivisia.

Suomi ei pärjää luksusmatkailussa sen alkuperäisessä merkityksessä, mutta Suomen luksuksen lähteenä ovat luontokokemukset ja niihin yhdistetty ainutlaatuinen, spesiaali tarjonta. Yksi suomalaisia luksuselämyksiä tarjoavista yrityksistä on Rovaniemellä pääpaikkaansa pitävä Luxury Action, joka on erikoistunut arktisen alueen eksotiikan hyödyntämiseen matkailupalveluissaan.

VisitFinlandin toteuttamassa asiakastutkimuksessa Suomelle löytyi uusia matkailijasegmenttejä, joissa erityisen vahvasti nousivat luontomatkailuun suuntautuneet asiakkaat. Tärkeimmät segmentit ovat Nature Wonder Hunters, Nature Explorers and Activity Enthusiasts.

Tutkimukset ja trendit osoittavat matkailuyrityksen vastuullisen toimintatavan olevan asiakkaille yhä tärkeämpi tekijä. Yritysten tulisi entistä enemmän ottaa toiminnassaan huomioon kestävät arvot, esim. vesi- ja energiatehokkuudessa, jätehuollossa, paikallisten tuotteiden ja palveluiden käytössä, paikallisten työllistämisenä, kulttuuriperinnön vaalimisena ja paikallisen väestön huomioimisena. Osa matkailijoista etsii matkakohdetta, jonne kulkeminen aiheuttaa mahdollisimman pienen hiilijalanjäljen. Tämä suosisi lähimatkailua ja julkisten kulkuneuvojen käyttämistä. Kuitenkin lentomatkustaminen on edelleen suosituin liikennemuoto lomamatkoissa.

Digitaalinen detox -lomilla unohdetaan sähköiset yhdyslaitteet, kuten älypuhelimet ja tietokoneet. Se vähentää stressiä ja antaa mahdollisuuden keskittyä sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja yhteydenpitoon luonnon kanssa muutoin niin fyysisessä maailmassa. Suomesta löytyy paljon erilaisia vaihtoehtoja näille asiakkaille, esimerkiksi lomamökkejä luonnon keskellä ilman tietoliikenneyhteyttä. Mutta nykytrendin mukaan ulkomaisille asiakkaille pitäisi olla tarjolla ’mökki 2.0’ eli hyvätasoinen mökki, jonne olisi saatavilla erilaisia palveluita kuten ruokapalvelut.

Lähteitä:
UNWTO Tourism Towards 2030. Long-term forecasts, World Tourism Organization

ITB World Travel Trends 2017/2018

VisitFinland: Segmentation study