Syömmekö tulevaisuudessa suomalaista ruokaa?

Kirjoittajat: maaseututiedottaja Tiia Rantanen ja yksikönpäällikkö Ulla Mehto-Hämäläinen Keski-Suomen ELY-keskus

 

Maatilojen huonosta taloustilanteesta on viime aikoina kerrottu hyvin näkyvästikin. Useamman syyn summana kotimainen maatalous on joutunut melkoiseen ahdinkoon. Onko meidän jo syytä huolestua suomalaisen ruuan loppumisesta?

Tilamme kiinnostavat kansainvälisiä firmoja ja tilojen ajautumisesta ulkomaiseen omistukseen on uutisoitu. Kiinassa ruuan kasvava kysyntä on johtanut mittaviin valtion maanhankintainvestointeihin Afrikassa, Etelä-Amerikassa jne. Isojen kansainvälisten toimijoiden armoilla ruuan laatu on mitä on, eikä ruuan turvallisuuskaan ole aina taattu. Johtaako ruokapula ruokaväärennöksiin, jolloin vaikkapa jäätelöä jatketaan pulverilla tai sokeria kalkilla? Ruoka on huoltovarmuuskysymys ja elintarvikeketjulla on merkittävä vaikutus työllisyyteen.

Tulevaisuuden ruokavalioista?

Jos ruuasta tulee pula, tarkoittaako se sitä että ruoka määrittelee samalla identiteettiämme. Jo nyt arvellaan että lihasta tulee tulevaisuudessa ylellisyystuote, johon vain harvoilla on varaa. Tarkoittaako se ruuan rajoittamista siten että määritellään esimerkiksi DNA-analyysin perusteella jokaiselle yksilöllinen ruokavalio. Toisaalta tämä voisi olla seurausta myös terveellisyyden ja yksilöllisten valintojen korostamisesta. Yksimitalliset ravitsemussuositukset on kyseenalaistettu. Tutkimuksistakin löytyy viitteitä siitä, ettei sama ruoka sovi kaikille. Verikokeesta tai hiuksesta tehtävästä analyysistä voidaan päätellä kullekin henkilölle parhaiten sopiva ruokavalio.

Kuluttaja tuottajana

Kuluttajan kiinnostus ruokaan näkyy pienimuotoisen kotitarveviljelyn uudelleen tulemisena. Tuottajan (producer) ja kuluttajan (consumer) väliin on tullut prosumer, joka haluaa osallistua käyttämiensä elintarvikkeiden kasvattamiseen. Se voi olla hyvin pienimuotoista esim. kaupunkiviljelyä. Tai olisiko kuluttaja mahdollista sitouttaa paremmin alkutuotantoon? Miltä kuulostaa osallisuus ammattimaiseen maatilan tuotantoon tulemalla maatilayrityksen osakkaaksi?

Syötävät pakkaukset

Tulevaisuudessa nähdään yhä enemmän syötäviä ruokapakkauksia. Jo nyt on markkinoilla syötäviä hampurilaiskäärepapereita. Kehitteillä on muun muassa prototyyppi syötävästä virvoitusjuomapullosta. Ekologiseen ajatteluun pohjautuvat innovaatiot lisääntyvät tulevaisuudessa myös elintarviketeollisuudessa. Keski-Suomessa rakennetaan paljon biotalouden varaan. Miten yhdistämme innovatiiviset biotalouden tuotteet ja ekologisen ruuan pakkaamisen?

Omistammeko aarteita, joiden arvoa emme ymmärrä?

Ulkoapäin tarkasteluna vähättelemme oma luonnon tuotteitamme ja pidämme niitä itsestään selvyytenä. Tämä johtaa siihen, että emme osaa hinnoitella, jalostaa ja tuotteistaa riittävästi. Helposti myymme laatutuotetta bulkkina eteenpäin ja ostamme tuotteen takaisin muualla jalostettuna kalliilla hinnalla. Rakennammeko itse omien tapojemme mukaisia raja-aitoja? Meiltä menee jo nyt maakunnasta laadukasta ja puhdasta viljaa ulkomaisiin jalostamoihin, sillä haluttua raaka-ainetta ei saada lähempää. Entäpä jos jalostaisimme sen itse?

Toinen ”kaivamaton aarre” ovat ns. villit raaka-aineet. Järvikalaa saadaan maakunnan järvistä runsaasti. Itse saatamme pitää osaa saaliista jopa roskana, mutta markkinoilla se on suurinta herkkua.

Summa summarum, meillä on mitä vain, mutta entä sitten?

http://luomuailmanmuuta.fi/biofach-mykisti-tarjonnallaan/

Juodaanko Keski-Suomessa pullovettä vuonna 2040?

Kirjoittajat: Hydrogeologi Kari Illmer ja yksikönpäällikkö Auvo Hamarus
Keski-Suomen ELY-keskus

Maailman vesivarat ovat vähäiset ja niukkenevat edelleen. Veden saaminen vaikuttaa talouteen, ympäristöön ja turvallisuuspolitiikkaan. Isot juomateollisuuden omistajat ovat ostaneet esimerkiksi Kanadassa territorion pohjavesialueita. Kaliforniassa pohjavesivarannot ovat laskeneet huolestuttavan alhaisiksi. Veden kulutusta säädellään ankarasti: puutarhaletkujen käyttö on kielletty, autojen pesua rajoitettu, terasseja ei saa pestä… ja sääntöjen rikkomisesta seuraa 500 dollarin sakot. Asukkaat ovat raivoissaan Nestlelle, joka pullotta veden ja myy sen asukkaille takaisin. Ministeri Toivakka totesi pohjoismaisessa konferenssissa 22.6.2016, että Suomella ja Pohjoismailla on tekniikkaa, asiantuntemusta ja kokemusta vientituotteiksi. Onneksi Suomessa kukaan ei ”omista” pohjavettä.

”Harvoin tulee ajatelleeksi, että väestön taajamiin keskittymisellä on vaikutusta myös veden tarpeen lisääntymiseen. Haasteena on, mistä saadaan vettä yhdestä paikasta niin paljon, että se riittäisi.”

Harvoin tulee ajatelleeksi, että väestön taajamiin keskittymisellä on vaikutusta myös veden tarpeen lisääntymiseen. Väki on keskittynyt ja keskittynee tulevaisuudessakin taajamiin. Näin myös vedenhankinta on painottunut taajamiin.  Usein taajamista on rakennettu myös haja-asutusalueille putkistoja ja ne on liitetty samaan verkostoon.  Tosin monilla kylillä on omiakin vedenottamoita tai kaivoja.

Keskittymisestä seuraa, että yhteisvedenhankinnan tarve on lisääntynyt: tarvitaan valtavat määrät vettä. Tulevaisuudessa haasteena on, mistä saadaan vettä yhdestä paikasta niin paljon, että se riittäisi. Tällä hetkellä veden ottamisresurssit ovat niin niukat, että pelkkä pohjavesi ei enää riitä. Tälläkin hetkellä minkä tahansa kunnan kriisitilanne voisi aiheuttaa isoja ongelmia. Elämme kädestä suuhun. Poikkeustilanteisiin ei ole varauduttu.

Siispä on pakko tehdä tekopohjavettä pintavedestä, mikä on pohjavettä heikompi vaihtoehto. Tällöin lopputulos riippuu pintaveden laadusta. Tekopohjaveden valmistaminen vaatii isoja maaperämuodostumia, käytännössä sora- tai hiekkamuodostumia (esim. harjuja). Esimerkiksi Vuonteelle pumpataan tällä hetkellä vuorokaudessa yli 10000 kuutiometriä pintavettä soran läpi suodattumaan Jyvässeudun tarpeisiin.

”On pakko tehdä tekopohjavettä pintavedestä, mikä on heikompi vaihtoehto, ja lopputulos riippuu pintaveden laadusta. Ongelmaksi tulevaisuudessa voi tulla huono pintaveden laatu, koska pintaveden laatu on heikentynyt huomattavasti.”

Jos tehdään tekopohjavettä, ongelmaksi tulevaisuudessa voi tulla huono pintaveden laatu. Pintaveden laatu on heikentynyt: esimerkiksi raakavesilähteeksi kaavailulla Muuratjärvellä järvivesi on tummunut viimeisten 10–15 vuoden aikana ja näkösyvyys on pienentynyt huomattavasti. Samoin Vuonteen raakavesilähteenä käytetyn Kuusveden laatu heikkenee jatkuvasti. Veden tummumisen syiksi on arvioitu mm. happaman laskeuman vähentyminen, huuhtoutumien lisääntyminen valuma-alueelta ja ilmaston lämpeneminen, joka vaikuttaa mm. routakauden lyhentymiseen.

 

pvesi

Muuratjärven kemiallinen hapenkulutus (COD mg/l, oranssi viiva) on lisääntynyt ja näkösyvyys (m, sininen viiva) on alentunut etenkin 2000-luvulla.

 

”Kun vettä juoksee hanasta, toisenlainen tulevaisuuskuva ei tule mieleen. Moni pohjavesialue on heikoissa kantimissa. Poikkeustilanteisiin ei ole varauduttu.”

Kaikesta tästä seuraa, että joudutaan harkitsemaan monissa tapauksissa veden käsittelyä, jotta vedestä saadaan juomakelpoista. Vesi on esikäsiteltävä ennen maahan imeytystä ja ehkäpä vielä jälkikäsiteltäväkin. Lisäksi joudutaan rakentamaan käsittelylaitoksia. Vedenkäsittelystä johtuen veden hinta noussee tulevaisuudessa. Olemmeko valmiita säästämään vettä nyt vai vaikuttaako vasta hinta kulutustottumuksiimme?

Jo tällä hetkellä Jyväskylän talousvedestä valtaosa on tekopohjavettä. Lisäksi mittavia tekopohjavesihankkeita on vireillä Muuramessa ja Äänekoskella. Tapahtuuko Suomessa se mitä maailmalla on tapahtunut eli joudumme siirtymään pullovesiin? Vai löytyykö uusista teknologisista innovaatioista ratkaisu veden laajamittaiseen käsittelyyn?

Moni pohjavesialue on heikoissa kantimissa. Pohjaveden suojelussa on menty helposti muiden tarpeiden ehdoilla. Kun vettä juoksee hanasta, toisenlainen tulevaisuuskuva ei tule mieleen.

”Vedenkäsittelystä johtuen veden hinta noussee tulevaisuudessa. Voisimmeko jo nyt varautua ja kokeilla kaksoisvesijärjestelmää?”

Mitä sitten pitäisi tehdä? Riittääkö enää veden säästäminen? Vai voisimmeko kokeilla jotain uutta? Hyvä ratkaisu olisi esimerkiksi kaksoisvesijärjestelmä. Konkreettisesti tätä voisi kokeilla jollakin uudella asuinalueella, vaikkapa Kankaan alueella. Käytännössä se tarkoittaisi, että wc-pöntön huuhteluun voisi käyttää esimerkiksi sade- tai hulevettä, suihku- tai käsienpesuvettä tai muuta juomakelvotonta vettä. Tällainen olisi helppo toteuttaa uudisrakentamisessa, jolloin se olisi myös varsin resurssitehokasta.

Usein kuulee sanottavan, että meillä on puhdasta vettä vaikkapa vientiin saakka. Pohjaveden suhteen tilanne voi näillä spekseillä näyttää tulevaisuudessa toisenlaiselta. Tämä on mittakaavakysymys, mutta ehkä itse kuitenkin vuonna 2040 juon …      Mitä luulet?