Tulevaisuuden metsä on yhä moniarvoisempi – se ruokkii kokonaisia kiertotalouden ekosysteemejä

Kirjoittaja: Projektitiedottaja Hilkka Rantala, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti

Joku amerikkalainen sanoi muinoin, että olen nähnyt rockin tulevaisuuden. Itse voisin sanoa, että olen viime kuukausina nähnyt palan Suomen tulevaisuudesta. Se on moniarvoisessa metsässä ja elävällä maaseudulla. Niiden raaka-aineita jalostetaan yhä pidemmälle ja yhä useammin lähellä niiden alkuperää.

Suurimmat valaistumisen hetket koin Sykettä Keski-Suomen metsiin -hankkeen seminaarissa kuunnellessani VTT:n tutkimusprofessoria Ali Harlinia sekä tulevaisuustutkija Ilkka Halavaa. Toki moni muukin puhuja näytti suuntaviittoja tulevaisuuteen, mutta näiden kahden esiintyminen oli hyvin vaikuttavaa.

Tulevaisuuden raaka-aine syntyy metsissä

VTT:n Ali Harlin tykitti koko joukon metsänomistajia riemastuttavia visioita. Sellun arvo ainakin kaksinkertaistuu, koska tulevaisuudessa siitä valmistetaan yhä korkeamman lisäarvon tuotteita. Sellutehtaista kasvaa siis monituotetehtaita, joissa syntyy myös kankaita, komposiitteja, geelejä ja muita uutuuksia.

Tulevaisuudessa kaikista tuotteista tehdään myös kierrätettäviä. Ne auttavat osaltaan ratkaisemaan maapallon haasteita. Kokonaisuudelle on hieno nimi: kiertotalouden ekosysteemit.

Koulutus ja osaaminen puolestaan nousevat yhä arvostetummiksi; kyky luoda uusia innovaatioita eli keksiä uusia tuotteita ja toimintatapoja perustuvat juuri laaja-alaiseen osaamiseen.

Myös tulevaisuustutkija Ilkka Halava arvioi, että moni tulevaisuuden raaka-aine syntyy Suomen metsissä. Uudet sukupolvet oppivat jo lähtökohtaisesti ajattelemaan, että kaikki materiaali kierrätetään.

Suomesta Puulaakso ja puuinnovaatioiden test lab

Puun kanssa pitäisi kuitenkin ottaa ns. piikkipaikka: Luoda Suomesta Puulaakso, jonne tiedemiehet tulisivat kilvan kehittämään uusia tuotteita puusta. Ne voivat olla melkein mitä tahansa: vaikkapa uusia lääkkeitä, joissa on käytetty pihkaa tai 3D-tulostukseen käytettäviä puumateriaaleja, joiden avulla voidaan rakentaa talojen osia. Meistä tulee maailman test lab eli kokeilukenttä. Olemme sitä jo nyt esimerkiksi lääkkeissä, Halava julisti.

Menestys vaatii paitsi osaamista myös ennakkoluulottomuutta. Tärkeä kysymys kuuluu: Onko metsäalalla ja puun ympärillä valmiutta miettiä uusia valmistustapoja?

Katso ympärillesi niin kuin turisti

Kokonaan oma lukunsa on luonto, jota käytetään olemiseen ja virkistäytymiseen. Nämä ”luontopresenssin” paikat ovat tulevaisuudessa sitä tärkeämpiä, mitä enemmän ihmisiä muuttaa kaupunkeihin, Halava muistuttaa.

Meidän pitää oppia katsomaan Suomea ja Suomen luontoa kuten turistit sitä katsovat: Täällä on rauhallista, vähän ihmisiä! Täällä on hyvä hengittää! Täällä näkee tähdet!

Syömmekö tulevaisuudessa suomalaista ruokaa?

Kirjoittajat: maaseututiedottaja Tiia Rantanen ja yksikönpäällikkö Ulla Mehto-Hämäläinen Keski-Suomen ELY-keskus

 

Maatilojen huonosta taloustilanteesta on viime aikoina kerrottu hyvin näkyvästikin. Useamman syyn summana kotimainen maatalous on joutunut melkoiseen ahdinkoon. Onko meidän jo syytä huolestua suomalaisen ruuan loppumisesta?

Tilamme kiinnostavat kansainvälisiä firmoja ja tilojen ajautumisesta ulkomaiseen omistukseen on uutisoitu. Kiinassa ruuan kasvava kysyntä on johtanut mittaviin valtion maanhankintainvestointeihin Afrikassa, Etelä-Amerikassa jne. Isojen kansainvälisten toimijoiden armoilla ruuan laatu on mitä on, eikä ruuan turvallisuuskaan ole aina taattu. Johtaako ruokapula ruokaväärennöksiin, jolloin vaikkapa jäätelöä jatketaan pulverilla tai sokeria kalkilla? Ruoka on huoltovarmuuskysymys ja elintarvikeketjulla on merkittävä vaikutus työllisyyteen.

Tulevaisuuden ruokavalioista?

Jos ruuasta tulee pula, tarkoittaako se sitä että ruoka määrittelee samalla identiteettiämme. Jo nyt arvellaan että lihasta tulee tulevaisuudessa ylellisyystuote, johon vain harvoilla on varaa. Tarkoittaako se ruuan rajoittamista siten että määritellään esimerkiksi DNA-analyysin perusteella jokaiselle yksilöllinen ruokavalio. Toisaalta tämä voisi olla seurausta myös terveellisyyden ja yksilöllisten valintojen korostamisesta. Yksimitalliset ravitsemussuositukset on kyseenalaistettu. Tutkimuksistakin löytyy viitteitä siitä, ettei sama ruoka sovi kaikille. Verikokeesta tai hiuksesta tehtävästä analyysistä voidaan päätellä kullekin henkilölle parhaiten sopiva ruokavalio.

Kuluttaja tuottajana

Kuluttajan kiinnostus ruokaan näkyy pienimuotoisen kotitarveviljelyn uudelleen tulemisena. Tuottajan (producer) ja kuluttajan (consumer) väliin on tullut prosumer, joka haluaa osallistua käyttämiensä elintarvikkeiden kasvattamiseen. Se voi olla hyvin pienimuotoista esim. kaupunkiviljelyä. Tai olisiko kuluttaja mahdollista sitouttaa paremmin alkutuotantoon? Miltä kuulostaa osallisuus ammattimaiseen maatilan tuotantoon tulemalla maatilayrityksen osakkaaksi?

Syötävät pakkaukset

Tulevaisuudessa nähdään yhä enemmän syötäviä ruokapakkauksia. Jo nyt on markkinoilla syötäviä hampurilaiskäärepapereita. Kehitteillä on muun muassa prototyyppi syötävästä virvoitusjuomapullosta. Ekologiseen ajatteluun pohjautuvat innovaatiot lisääntyvät tulevaisuudessa myös elintarviketeollisuudessa. Keski-Suomessa rakennetaan paljon biotalouden varaan. Miten yhdistämme innovatiiviset biotalouden tuotteet ja ekologisen ruuan pakkaamisen?

Omistammeko aarteita, joiden arvoa emme ymmärrä?

Ulkoapäin tarkasteluna vähättelemme oma luonnon tuotteitamme ja pidämme niitä itsestään selvyytenä. Tämä johtaa siihen, että emme osaa hinnoitella, jalostaa ja tuotteistaa riittävästi. Helposti myymme laatutuotetta bulkkina eteenpäin ja ostamme tuotteen takaisin muualla jalostettuna kalliilla hinnalla. Rakennammeko itse omien tapojemme mukaisia raja-aitoja? Meiltä menee jo nyt maakunnasta laadukasta ja puhdasta viljaa ulkomaisiin jalostamoihin, sillä haluttua raaka-ainetta ei saada lähempää. Entäpä jos jalostaisimme sen itse?

Toinen ”kaivamaton aarre” ovat ns. villit raaka-aineet. Järvikalaa saadaan maakunnan järvistä runsaasti. Itse saatamme pitää osaa saaliista jopa roskana, mutta markkinoilla se on suurinta herkkua.

Summa summarum, meillä on mitä vain, mutta entä sitten?

http://luomuailmanmuuta.fi/biofach-mykisti-tarjonnallaan/