Syömmekö tulevaisuudessa suomalaista ruokaa?

Kirjoittajat: maaseututiedottaja Tiia Rantanen ja yksikönpäällikkö Ulla Mehto-Hämäläinen Keski-Suomen ELY-keskus

 

Maatilojen huonosta taloustilanteesta on viime aikoina kerrottu hyvin näkyvästikin. Useamman syyn summana kotimainen maatalous on joutunut melkoiseen ahdinkoon. Onko meidän jo syytä huolestua suomalaisen ruuan loppumisesta?

Tilamme kiinnostavat kansainvälisiä firmoja ja tilojen ajautumisesta ulkomaiseen omistukseen on uutisoitu. Kiinassa ruuan kasvava kysyntä on johtanut mittaviin valtion maanhankintainvestointeihin Afrikassa, Etelä-Amerikassa jne. Isojen kansainvälisten toimijoiden armoilla ruuan laatu on mitä on, eikä ruuan turvallisuuskaan ole aina taattu. Johtaako ruokapula ruokaväärennöksiin, jolloin vaikkapa jäätelöä jatketaan pulverilla tai sokeria kalkilla? Ruoka on huoltovarmuuskysymys ja elintarvikeketjulla on merkittävä vaikutus työllisyyteen.

Tulevaisuuden ruokavalioista?

Jos ruuasta tulee pula, tarkoittaako se sitä että ruoka määrittelee samalla identiteettiämme. Jo nyt arvellaan että lihasta tulee tulevaisuudessa ylellisyystuote, johon vain harvoilla on varaa. Tarkoittaako se ruuan rajoittamista siten että määritellään esimerkiksi DNA-analyysin perusteella jokaiselle yksilöllinen ruokavalio. Toisaalta tämä voisi olla seurausta myös terveellisyyden ja yksilöllisten valintojen korostamisesta. Yksimitalliset ravitsemussuositukset on kyseenalaistettu. Tutkimuksistakin löytyy viitteitä siitä, ettei sama ruoka sovi kaikille. Verikokeesta tai hiuksesta tehtävästä analyysistä voidaan päätellä kullekin henkilölle parhaiten sopiva ruokavalio.

Kuluttaja tuottajana

Kuluttajan kiinnostus ruokaan näkyy pienimuotoisen kotitarveviljelyn uudelleen tulemisena. Tuottajan (producer) ja kuluttajan (consumer) väliin on tullut prosumer, joka haluaa osallistua käyttämiensä elintarvikkeiden kasvattamiseen. Se voi olla hyvin pienimuotoista esim. kaupunkiviljelyä. Tai olisiko kuluttaja mahdollista sitouttaa paremmin alkutuotantoon? Miltä kuulostaa osallisuus ammattimaiseen maatilan tuotantoon tulemalla maatilayrityksen osakkaaksi?

Syötävät pakkaukset

Tulevaisuudessa nähdään yhä enemmän syötäviä ruokapakkauksia. Jo nyt on markkinoilla syötäviä hampurilaiskäärepapereita. Kehitteillä on muun muassa prototyyppi syötävästä virvoitusjuomapullosta. Ekologiseen ajatteluun pohjautuvat innovaatiot lisääntyvät tulevaisuudessa myös elintarviketeollisuudessa. Keski-Suomessa rakennetaan paljon biotalouden varaan. Miten yhdistämme innovatiiviset biotalouden tuotteet ja ekologisen ruuan pakkaamisen?

Omistammeko aarteita, joiden arvoa emme ymmärrä?

Ulkoapäin tarkasteluna vähättelemme oma luonnon tuotteitamme ja pidämme niitä itsestään selvyytenä. Tämä johtaa siihen, että emme osaa hinnoitella, jalostaa ja tuotteistaa riittävästi. Helposti myymme laatutuotetta bulkkina eteenpäin ja ostamme tuotteen takaisin muualla jalostettuna kalliilla hinnalla. Rakennammeko itse omien tapojemme mukaisia raja-aitoja? Meiltä menee jo nyt maakunnasta laadukasta ja puhdasta viljaa ulkomaisiin jalostamoihin, sillä haluttua raaka-ainetta ei saada lähempää. Entäpä jos jalostaisimme sen itse?

Toinen ”kaivamaton aarre” ovat ns. villit raaka-aineet. Järvikalaa saadaan maakunnan järvistä runsaasti. Itse saatamme pitää osaa saaliista jopa roskana, mutta markkinoilla se on suurinta herkkua.

Summa summarum, meillä on mitä vain, mutta entä sitten?

http://luomuailmanmuuta.fi/biofach-mykisti-tarjonnallaan/

Jätä kommentti