Työllisyys

Keski-Suomen työllisyyden nykytila

Keski-Suomen työllisyyden nykytilan analyysiin oli mahdollista antaa kommentteja tällä sivustolla 16.8.2013 mennessä. Kommentteja tuli määräaikaan mennessä 20 kappaletta, kesken jääneitä vastauksia oli 106.

Työllisyyden tila arvioitiin lähes yksimielisesti huonoksi ja erittäin tärkeäksi maakunnan kehityksen kannalta. Yli 90 % vastaajista piti työllisyyttä Keski-Suomen tulevaisuuden kannalta avaintekijänä. Tiedetään, että maakunnan ongelmat ovat pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys. Tilanne on erittäin huolestuttava, mutta keinot ja ideat olivat vähissä: ”En osaa sanoa. Asiasta on sanottu jo kaikki, mutta tekoja pitäisi vielä löytyä.”

Suurteollisuus ei kykene työllistämään, ei myöskään julkinen sektori, jotka ovat Keski-Suomessa perinteisesti olleet vahvoja. Kaikki ovat sitä mieltä, että yksityisen sektorin ja ennen kaikkea vientiteollisuuden työpaikkoja täytyy saada rutkasti lisää, mutta miten näitä saadaan? Pk-yritystoimintaa ja yrittäjyyttä tarvitaan kipeästi lisää. ”Miten luotaisiin alueella esim. työvoimavaltaista, hyvin työllistävää toimintaa, joka kelpuuttaisi työhön myös pitempään työtä vailla olevia henkilöitä ja mahdollistaisi samalla kotimarkkinoiden talouden elpymistä?”

Useat vastaajat ehdottivat, että laitetaan kaikki paukut siihen, että saadaan houkuteltua uusia yrityksiä maakuntaan. Täytyy muistaa, että yritysten sijaintipäätös on aina monen tekijän summa. Teoriat esittävät, että suhteelliset palkat, markkinoiden koko ja talouskasvu, kuljetuskustannukset ja kaupan esteet määrittävät suoria sijoituksia.  Empiiriset tutkimukset kuitenkin osoittavat, että markkinoiden läheisyys on sijoittumissyistä painavin. Näin ollen kuihtuvien alueiden kierrettä on vaikea katkaista yrityksiä houkuttelemalla.

Pitkäaikaistyöttömyys huoletti monia vastaajia: ”Taloudellista taantumaa on helppo syyttää siitä, etteivät yritykset palkkaa työttömiä tai ainakaan pitkäaikaistyöttömiä avoimiin tehtäviinsä. Tosiasia on kuitenkin se, että pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä on maakunnassa ollut korkea useita vuosia riippumatta siitä, meneekö taloudessa hyvin vai huonosti.”, ”Pitkäaikaistyöttömissä on paljon henkilöitä, jotka eivät todellisuudessa ole todellisuudessa työkykyisiä, mutta eivät täytä eläkekriteereitä. Heillekin olisi tarpeen löytää järkevää tekemistä ja kunniallinen paikka yhteiskunnassa, muuten he käyttävät jäljellä olevan energiansa yhteiskunnan tuhoamiseen.” Ehdotettiin, että työkyvyttömät voisivat olla kunniallisesti eläkkeellä ja samalla tehdä jotakin voimilleen ja taidoilleen sopivaa yhteiskunnallisesti arvostettua osa-aikatyötä vaikkapa vain jonkin tunnin viikossa. ”Tämä edellyttäisi tietenkin myös sosiaaliapujen uudelleenjärjestelyä, mutta tulisi todennäköisesti halvemmaksi kuin nykyinen järjestelmä.”

Monet kysyivät, kuinka paljon pitää suunnata resurssia erityisryhmien tarpeisiin? Suurin osa työnhakijoista löytää paikkansa ilman massiivista tukea ja ohjausta. Keskittymällä tarkkaan valikoidun nuorten ryhmän työllistämisen ja koulutusohjauksen edistämiseen suuri osa muunlaisissa elämäntilanteissa olevista esim. nuorista jää vaille opiskelupaikkoja tai ei ainakaan pääse opiskelemaan oman maakuntansa oppilaitoksiin.

Työttömyysturvan vastikkeellisuutta ja pienpalkka-alojen kehittämistä esitettiin lääkkeiksi työttömyyden hoitoon: ”Työnteon kynnyksiä olisi purettava. Heikosti palkattukin työ voi vahvistaa työttömän itsetuntoa, kartuttaa elämisen taitoja ja edistää työnsaantia jatkossa.”

Nuorten kannalta oleelliseksi nostettiin motivointi opiskeluun, työhön tai erilaisiin muihin työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin. Nuorten osalta olisi tärkeätä, että he eivät jäisi viettämään välivuotta tai vuosia peruskoulun / lukion jälkeen. Mikäli opiskelu ei jatku suoraan, heille tulisi tarjota muita vaihtoehtoja (työ, työpaja, työkokeilu). Oppisopimuskoulutuksen edelleen kehittäminen ja laajentaminen yhteistyössä eri toimijoiden kanssa voisi olla yksi tapa. Tulevaisuuden osalta kuntien ja työvoimahallinnon välisen työnjaon ja Typ-mallin selkiyttäminen katsottiin myös oleelliseksi asiaksi.

Kuntien rooli puhututti monia vastaajia. Kuntien vastuulle on käytännössä siirretty kaikkein vaikeimmin työllistyvien työnhakijoiden asiat. Kuntouttavan työtoiminnan ja palkkatuen lisääminen nähtiin väliaikaisiksi ratkaisuiksi: ”Oletetaanko edelleen, että kunnissa lisätään esim. kuntouttavaa työtoimintaa vain sen vuoksi, että saadaan ihmisiä pois listalta vai katsotaanko enemmänkin asiakkaan näkökulmaa. Pitäisikö kunnissa lisätä merkittävässä määrin esim. palkkatuen käyttöä, kun yksityinen puoli ei vedä.” Ja lopuksi konkreettinen ehdotus työllisyyden parantamiseen: ”Voisivatko Keski-Suomen kunnat heti nyt lopettaa kontrahdit jotka vievät työt muille maille ja ulkomaille. Pyykin kuskaus Eestiin, koulujen muurauttaminen puolalaisilla jne. Halvin on kallein vaihtoehto kun otetaan osaoptimointi-silmälasit pois ja katsotaankin kokonaisuutta.”