Hyvinvointi ja liikunta

Keski-Suomen hyvinvoinnin ja liikunnan nykytila

Keski-Suomen hyvinvoinnin ja liikunnan nykytilan analyysiin oli mahdollista antaa kommentteja tällä sivustolla 16.8.2013 mennessä. Kommentteja tuli määräaikaan mennessä 28 kappaletta, kesken jääneitä vastauksia oli 273.

Hyvinvointia ja liikuntaa pidettiin Keski-Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeänä tai erittäin tärkeänä (4,25/5). Neljännes piti hyvinvoinnin ja liikunnan nykytilaa välttävänä, 60% hyvänä ja 15% erittäin hyvänä.

Hyvinvointi käsitettiin hyvin laajasti. Laajimmillaan se tarkoittaa vastaajien mielestä oikeutta työhön ja toimeentuloon, turvalliseen elämään, riittävään huolenpitoon ja ravintoon sekä hoitoon silloin kun sitä tarvitaan. Ongelmien ennaltaehkäisy koettiin tärkeäksi – tällä hetkellä terveydenhuollon ja sosiaalityön resursseja joudutaan kohdistamaan vaurioiden korjaamiseen. Jokaisen tulisi kuitenkin itse pitää huolta hyvinvoinnistaan ja yhteiskunnan tulisi tätä tukea. Ennaltaehkäisevän hyvinvoinnin pohja pitäisi luoda peruskoulun liikunnassa, ilman kilpailuttamista.

Palautteessa todettiin, että nykytilan analyyissä ei ole huomioitu kulttuuria ja sen merkitystä hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Kulttuuriympäristöillä ja -tapahtumilla sekä ylipäänsä yhdessäololla tulee nähdä myös niiden hyvinvointia edistävä vaikutus.

Erityisen painokkaasti esille nousi arjen hyvinvointi ja arkiliikunta, joiden merkitystä tulisi korostaa. Arkiliikunnan ei kuitenkaan tulisi olla pakonomaista tai ahdistavaa. Ympäristön suunnittelulla tulisi tukea arkiliikuntaa. Kevyen liikenteen väylien on oltava kunnossa, ja pyöräilyä varten tarvitaan ensiluokkaisia pyöräilyväyliä – näihin voisi hyödyntää esimerkiksi vanhoja ratapohjia.

Yhtä painokkaasti kuin vastaajat olivat arkiliikunnan kannalla, jyrkän tuomion sain kilpaurheilu ja sen tukeminen. Kilpaurheilua tulisi tukea  enemmän sponsorintina ja yksittäisiä huippuamattilaisia voitaisiin palkita erikseen menestyksestä. Huolta kannettiin myös nuorisourheilusta ja sen saamista piirteistä: ”Nuorison liikunta alkaa saada outoja piirteitä: maakuntaan halutaan vain yksi menestyvä seura per laji!? Se ei ole minusta järkevää – nuorien pitää antaa harrastaa monipuolisesti erilaisia urheilulajeja eri tasoilla – vain iso harrastava massa mahdollistaa lahjakkuuksien löytymisen”.

Liikunnan ja hyvinvoinnin tulisi kuulua kaikille, ikäryhmästä ja tuloista riippumatta, ja tähän kaivattiin matalan kynnyksen palveluita. Ikäihmiset ja heidän mahdollisuutensa päästä liikuntapaikkoihin tulisi ottaa huomion entistä paremmin.

Palautteessa peräänkuulutettiin alueellista tasapuolisuutta ja eri toimijoiden yhteistyötä. Erityisesti Jyväskylässä koettiin olevan hyvät mahdollisuudet liikuntaan ja myös hyvinvointipalveluita on riittävästi tarjolla, mutta palveluita toivottiin tasaisemmin koko maakunnan alueelle. Toivottiin myös liikuntapaikkojen erilaistumista siten, että yksittäiset seutukunnat voisivat tarjota monipuolisia liikuntapalveluita. Kuntarakenneuudistuksen yhteydessä tulisi voida katsoa koko maakunnan palvelurakennetta, että terveyden hoidon ja ikääntyvien ihmisten kustannuksia voitaisiin tasata eri alueiden välillä.

Kansalaisia voitaisiin aktivoida liikuntaharrastusten pariin julkisen sektorin, yritysten ja kolmannen sektorin yhteistyöllä – nämä voisivat vaikkapa järjestää maakunnallisia tempauksia. Yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan roolia ja osaamista toivottiin vahvemmin mukaan yhteistyöhön. Hyvinvoinnista ja liikunnasta arveltiin saatavan potkua myös elinkeinojen kehittämisee uusina tuotteina ja esimerkiksi matkailupalveluina.