Päätöksenteko tarvitsee monipuolista keskustelua ja tiedon asiantuntijuutta

Kirjoittaja: Kulttuuripolitiikan yliopistonlehtori (ma.), YTT, Dosentti Mikko Jakonen, Jyväskylän yliopisto

Suomalainen demokratia muuttuu tulevan sote- ja maakuntauudistuksen myötä. Perinteisten kunta- ja eduskuntavaalien väliin kiilaa uusi maakuntavaali, joka järjestetään ensimmäistä kertaa lokakuussa 2018. Suomalaisten äänestyskäyttäytymisessä EU- ja kuntavaalit keräävät alhaisimman suosion (EU 41%, kuntavaalit 59%), kun taas eduskunta- ja presidentinvaalit saavat parhaimmat äänestysprosentit (eduskunta 70%, presidentti 73% ensimmäinen kierros).

Se kuinka maakuntavaalit keräävät äänestäjiä, on vielä arvoitus. Todennäköisesti ne saavat mukaan enemmän ammattipoliitikkoja kuin kuntavaalit, sillä valtaa on jaossa enemmän. Toisaalta ne voivat myös houkutella mukaan niitä uraansa edistäviä kunnallispoliitikkoja, joilla ei ole vielä ollut riittävää kannatusta eduskuntaan.

Demokratian tasoa ja laatua ei kuitenkaan mitata pelkillä äänestysprosenteilla. Demokratian keskeisiä elementtejä kuten kansalaisten aktiivisuutta, päättäjien ja kansalaisten vuoropuhelua, sekä kriittisen keskustelun kautta syntyvää laajaa yhteisymmärrystä on vaikea taivuttaa määrällisille mittareille.

Demokratian perusperiaatteet

Demokratiassa julkista päätöksentekoa edistävä avoin keskustelu ja harkinta on ikivanha kysymys. Thukydideen (455 eaa. – 395 eaa.) Peloponnesolaissodassa kuvataan asiaa seuraavasti Perikleen (494-429 eaa.) kuuluisassa puheessa:

Me ateenalaiset päätämme itse julkiset asiamme tai ainakin yritämme saada niistä oikean käsityksen ollen sitä mieltä, ettei niiden pohtiminen haittaa toimintaa, vaan tehdään virhe, jos ei niistä keskustella ennen kuin tarpeen tullen ryhdytään toimimaan. (Thukydides 1964, 30.)

Tämä noin 2400 vuotta vanha katkelma kertoo, että demokratian erottaa esimerkiksi tyrannioista, oligarkioista, monarkioista tai pelkän väkijoukon (hoi polloi) hallitsemista yhteiskunnista se, kuinka yhteisistä asioista pyritään muodostamaan oikea kuva ennen päätösten toimeenpanoa. Demokratian onnistumiseen tarvitaan siis oikeaa ja kaikkien jakamaa tietoa, mikä onnistuu vain keskustelemalla asioista avoimesti ja monipuolisesti.

Tämä demokratian peruskysymys on edelleen ajankohtainen, mutta huomattavasti monimutkaisempi kysymys kuin antiikin Ateenassa. Tietoyhteiskunnassa tietoa on saatavilla niin paljon, että erilaisten, asianmukaisesti perusteltujen, mutta keskenään ristiriitaisten faktojen huomioon ottaminen ja keskusteluttaminen voi tuntua päätöksenteon kannalta mahdottomalta tehtävältä. Kun mukaan otetaan ”totuuden jälkeiselle ajalle” tyypillinen valheellisen tai virheellisen tiedon tuotanto ja levittäminen, sekä tahallinen asiallisen keskustelun hämmentäminen erilaisin retorisin keinoin, on selvää, että ”oikean käsityksen” muodostaminen on haasteellista.

Demokratian klassinen testiasetelma liittyy nimenomaan moniäänisen keskustelun ja sitä tukevien erilaisten faktatietojen ja tietomuotojen jäsentämiseen. Epäselvässä yhteiskunnallisessa tilanteessa ääneen pääsevät yleensä karismaattiset, yksinkertaiselta totuudelta näyttäviä lausuntoja jakelevat poliitikot. Jyrkät vastakkainasettelut, sekä oletetun oikean ja kyseenalaistamattoman tiedon hallitsijan nimeäminen vaikkapa ”kansaksi” tai ”talousviisaiksi” on leimallista keskustelulle, jossa erilaisia näkökulmia ei enää jakseta tai haluta pohtia riittävästi läpi.

Avoimen ja monipuolisen keskustelun lisäksi demokratian toinen ominaispiirre on epäluottamus. Vain epäluottamus yhteiskunnan eri instituutioiden välillä takaa oikeusvaltion toteutumisen, sillä oikeusvaltiossa lakien säätämisvalta, niiden toimeenpano, sekä toimeenpantujen päätösten aiheuttamien seurausten tuomiovalta – Montesquieun (1689-1755) kuuluisa vallan kolmijaon oppi – tapahtuu eri instituutioiden toimesta. Toisin sanottuna, oikeusvaltion perusperiaatteena on tiedon monipuolinen arviointi eri näkökulmista prosessien eri vaiheissa.

Tämä väistämättä hidastaa demokratiaa, eikä demokratia olekaan nopeiden käänteiden hallintamuoto. Hitauden ja maltin vuoksi demokratian etu on kuitenkin se, että täysin hutiloituja päätöksiä ja niistä aiheutuvia negatiivisia seurauksia ei synny yhtä paljon kuin muissa malleissa. Yleensä se mikä demokratiassa päätetään, kestää, koska tuo päätös perustuu mahdollisimman oikeaan käsitykseen asioista, jotka ovat myös mahdollisimman laajasti yhteisesti hyväksyttyjä.

Demokraattista järjestelmää uudistettaessa on muistettava, että myös demokratiat ovat epäonnistuneet – vaikkakin demokratiaa pidetään usein hallintamuodoista vähiten riskialttiina. Rooman tasavalta vaihtui yksinvaltaiseksi keisarivallaksi sisällissodan, terrorin ja Julius Caesarin (100 eaa-44 eaa.) häikäilemättömän populismin seurauksena. Caesar ei luottanut monipuoliseen tietoon ja keskusteluun, vaan johti kansaa halvoilla huveilla ja Gallian sodassa raaistuneilla sotajoukoilla. Ennen kaikkea Caesar hyökkäsi Rooman senaattia ja sen pitkälle vietyä keskustelevaa ja harkitsevaa asioiden käsittelyjärjestystä kohtaan.

Tieto päätöksenteossa ei ole logistiikkakysymys

Tiedon rooli päätöksenteossa on puhuttanut viime aikoina niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Maailmalla on noussut esiin useita tapauksia, joissa valtioiden johtajat ovat kyseenalaistaneet ilmiselviä faktoja, vähätelleet tieteilijöitä ja ohittaneet täydellisesti monipuolisen julkisen keskustelun. Tiedolla voidaankin johtaa monella tavalla. Rohkea ja luotettava johtaja uskaltaa kuunnella monipuolista asiantuntijaryhmää ja käydä laajoja julkisia keskusteluja kansalaisten kanssa päätösten perustaksi. Valtaa ja pikavoittoja tavoitteleva johtaja puolestaan tilaa itselleen sopivat tutkimustulokset, kaunistelee tilastoja ja ohittaa julkisen keskustelun leimaten sen ”aikailuna” ja ”muutosvastarintana”.

Kysymys tiedolla johtamisesta tulee aina asettaa nimenomaan demokratian ja sen kehittämisen kontekstissa. Mitä tiedolla johtaminen tarkoittaa nyt esimerkiksi uudessa maakuntamallissa? On kysyttävä aidosti, minkä vuoksi kunnallisvaalit ja kunnallispolitiikka ei ole kiinnostanut ihmisiä. Onko päätöksiä tehty yhteisymmärryksessä kuntalaisten kanssa, vai onko myös kuntatason politiikan perusperiaatteet alkaneet tuntua ihmisistä vierailta? Tietävätkö ihmiset todella kuinka meitä kaikkein lähimpänä olevat demokraattiset rakenteet toimivat ja kuinka niihin voi vaikuttaa tai osallistua?

Tiedon ja päätöksenteon suhde demokratiassa ei siis ole logistiikkakysymys. Oikeaa tietoa ei voida tilata oikeaan aikaan oikeaan paikkaan kuten jälkiteollisessa tavaroiden taikamaailmassa. Tietoa voidaan vain harvoin suihkuttaa ruiskeena juuri siihen kohtaan jossa sitä eniten tarvitaan.  Oikean tiedon muodostaminen on aina hankala prosessi, joka vaatii selvityksiä, pohdintoja ja konfliktejakin. Pohjimmiltaan toimiva demokratia vaatii aktiivista kansalaisuutta ja demokraattista kulttuuria, jota ei voida synnyttää hetkessä. Tarvitaan pitkäjänteistä kasvatusta ja uskallusta antaa valtaa myös niiden käsiin, jotka eivät vielä ole huippuasiantuntijoita.

Tämä ei tarkoita, etteikö nykyisten hallintajärjestelmien tietotehokkuutta tulisi parantaa. Päinvastoin, digitaalisten työkalujen avulla päätöksenteon tukena toimivaa tietoa voidaan monipuolistaa sekä muuttaa avoimemmaksi. Kansalaisten aktiivisuutta on entistä helpompi käyttää suoraan hyväksi, sillä erilaiset sovellukset mahdollistavat asianomaisten kuulemisen silloin kun se on tarpeen. Myös päätöksiin liittyvä keskustelu on aiempaa helpompaa levittää ja välittää.

Digitaalisia työkalujakin olennaisempaa on monipuolisen, keskustelevan ja yhteistyötä tekevän kulttuurin rakentaminen – myös tulevassa maakuntamallissa. Monipuolisen ja useasta erilaisesta lähteestä tulevan tiedon kokoaminen ja koordinointi on avainkysymys. Tietoyhteiskunnassa niin valtakunnan kuin maakunnan tai kunnan tasolla tarvittaisiinkin lisää eräänlaisia tiedon asiantuntijoita. Heidän työnkuvanaan tulisi yhtäältä olla erilaisten paikallisten asiantuntijainstituutioiden (yliopistot ja korkeakoulut, tutkimusinstituutiot, yritykset, julkinen sektori, media, AY-liike jne.) sisältöjen tunteminen, sekä ennen kaikkea erilaisten verkostojen ja yhteyksien luominen. Kun paikalliset asiantuntijaverkostot ovat valmiiksi kartoitettuna ja aktivoituina, on tietoa mahdollista käyttää päätöksenteossa mahdollisimman joustavasti, avoimesti ja kenties myös edullisemmin. Usein tutkittua tietoa on nimittäin tarjolla yllättävän lähellä, mutta sitä ei vain osata etsiä oikeista paikoista.

Näihin uudistuksiin tarvitaankin ennakkoluulotonta, puhtaalta pöydältä aloittavaa otetta. Siksi maakuntauudistus antaa mahdollisuuden demokraattisen ja monipuoliselle tiedolle perustuvan päätöksenteon uudenlaiselle kokeilemiselle. Demokratiassa me yhdessä nimittäin lopulta päätämme sen, mikä on oikea käsitys asioiden tilasta ja kuinka sen mukaan tulisi toimia.