Kurkistuksia naapuriin, osa 2: Demokratia tule(vaisuude)ssa

Kirjoittaja: Koulutusasiantuntija Lea Goyal, Keski-Suomen Ely-keskus

Mitä on 2000-luvun demokratia? Muodostavatko modernissa maailmassa demokratia, kansallinen itsemääräämisoikeus ja globalisaatio paradoksin, joista vain kaksi voi toteutua yhtä aikaa (Dani Rodrik). Tähän kirjoitukseen olen poiminut rinnakkain sekä Ruotsissa että Suomessa käytävää tulevaisuuskeskustelua demokratiasta. Lähteenä ruotsalaisesta keskustelusta ovat olleet Institutet för Framtidsstudier  julkaisut ja videot sekä suomalaisesta keskustelusta Sitran ja Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisut.

Onko äänestyksen perusta enää pitävä, kysyy Ludvig Beckman. Äänestämällähän on tarkoitus vaikuttaa päätöksenteko-organisaation kokoonpanoon, joka sitten pyrkii edistämään kollektiivista hyvää. Mutta onko tässä pirstaloituvassa todellisuudessa sellaista yhteistä hyvää, johon poliittiset organisaatiot voivat vaikuttaa? Jatkoksi nousee kysymys siitä, voidaanko kaikista asioista päättää demokraattisesti? Otetaanko päätöksenteossa riittävästi huomioon tulevaisuus ja tulevien sukupolvien tarpeet? Lisäksi globaalien ongelmien, kuten ympäristökysymysten kohdalla, herää epäily, ovatko kansallisella pohjalla valitut demokraattiset organisaatiot edes oikeita tahoja tekemään päätöksiä vai pitäisikö valta antaa ylikansalliselle organisaatiolle. Ongelma ei ole kuitenkaan tällä ratkaistu, koska yhteisten ylikansallisten demokraattisten päätöksentekoelinten lisäksi maailmassa on vahvoja muita vaikuttajia ja valtakeskittymiä. Minkä verran demokraattisilla päätöksentekoelimillä todellisuudessa on valtaa ja vaikutusvaltaa? (Ludvig Beckman)

Suomalaisessa keskustelussa kysytään, onko politiikka kaventunut lupauksiksi työpaikoista ja talouskasvusta samaan aikaan kun globalisaatio, digitalisaatio ja ekologinen kriisi kyseenalaistavat näiden tavoitteiden oikeutuksen. Maailmanlaajuiset ongelmat ovat läsnä arjessa. Kansalaisia huolestuttavat asiat, joihin vaikuttaminen edellyttäisi visioita ja pitkän aikavälin toimia. Lyhyen aikavälin poliittisten palkintojen tavoittelu ei sovi tähän asetelmaan. (Elina Kiiski Kataja)

Kansalaisten kiinnostuksen herpaantumista politiikkaa kohtaan on selitetty sillä, että ”Governing for people” on korostunut “Governing by people” kustannuksella. Joukkopuolueet ovat syntyneet helposti tunnistettavien sosiaalisten luokkien yhteiskunnassa. Tässä asetelmassa edustuksellisen demokratian kautta valittujen päättäjien tehtävänä on löytää kohtuullinen tasapaino erilaisten intressien kesken. Kun tällaisia luokkia ei enää selkeästi ole, kaikki puolueet pyrkivät kalastelemaan kaikkien ääniä. Populismi on saanut muotoja, jossa puhutaan ”kansan nimissä” ilman, että kansa on osallistunut mitenkään sisällön muodostumiseen. 2000-luvun demokratia vaatii siis kansalaisten syvempää ja laajempaa osallistumista päätöksenteon prosesseihin, joka taas edellyttää tämän mahdollistavaa toisenlaista poliittista johtajuutta. (Elina Kiiski Kataja / Peter Mair, Graham Smith)

Monimutkaistuvassa maailmassa on vaarana, että kansalaiset joutuvat äänestämään ilman, että asiasta on saatu monipuolista tietoa. Tämä asia on nostettu esiin mm. Brexit-äänestystä analysoitaessa. Tiedonvälitys, erityisesti sosiaalinen media, johtaa helposti samalla tavalla ajattelevien keskinäiseen keskusteluun, kun todellisuudessa ratkaisun pohjaksi tarvitaan erilaisten näkemysten ja arvostusten ymmärtämistä. Päätöksen vaikutuksia tulisi arvioida eri tilanteessa olevien kansalaisten kannalta. Niinpä osallistavan demokratian innovaatioina on tuotu esiin eri ihmisryhmistä sattumanvaraisesti valittavien edustajien muodostamat kansalaiskokoonpanot (Citizens’ Assembly). Tämä ryhmä työskentelee yhdessä usein päivien jaksoja useiden viikkojen ajalla hakien tietoa, muodostaen näkemystä ja etsien ratkaisua tehtäväksi annettuun ongelmaan. ”Yhteiskunta pienoiskoossa” kokoonpanossa keskustelu käydään myös niiden kansalaisryhmien kesken, jotka eivät tavallisesti keskustele keskenään. Irlannissa kokeiltiin kansalaiskokoonpanoa ratkaisemaan kysymystä abortin sallimisesta – kysymys oli liian vaikea tai ehkä herkkä poliitikkojen ratkaistavaksi. E-demokratiaa on esitetty keinoksi osallistaa kansalaisia keskusteluun tai helpottaa kansalaiskokoonpano työskentelyn toteuttamista, kun yhteiskokoontumisia ja e-demokratiaa käytetään rinnakkain. E-demokratian vaarana on mm. näkemysten polarisoituminen keskustelussa sekä sabotointi syöttämällä tarkoituksellisesti väärää tietoa keskusteluun. (Graham Smith / Anna Tyllström).

Suomalaisessa keskustelussa demokratian ”peruskorjausehdotuksena” tuodaan kansalaisten välittömämmän osallistumisen lisäksi siirtymistä yhteiskunnallisten kysymysten toimivaltapohjaisesta käsittelystä sektorirajat ylittävään yhteiskunnallisesti merkittävien ilmiöiden ratkaisemiseen, esimerkkinä syrjäytyminen. Tällaisessa päätöksenteossa keskeistä olisi valvonnan sijaan tavoitteiden asettaminen ja vaikuttavuuden kriteereistä sopiminen sekä tulosten arviointi. (Liisa Hyssälä, Jouni Backman)

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä tarkastellaan periaatetta, jonka mukaan asioista tulisi olla päättämässä ne, joita se lähinnä koskee. Useimmiten em. subsidiariteettiperiaate on toteutettu alueellisena läheisyytenä. Toteutuisiko demokratia paremmin aiheenmukaista läheisyyttä soveltamalla. Tässä päättäjät valitaan demokraattisesti eri aihealueita käsitteleviin päätöksentekoelimiin. Näiden orgaaneiden toiminta-alueena olisi koko maa. Kansalaisten osallistaminen onkin jo luonnostaan askeleita aiheenmukaisen läheisyyden toteuttamiseen.  Päätöksenteon pohjana olevan tiedon määrää ja laatua voidaan tässä parantaa joukkoistamalla tiedon keruuta ja vaihtoehtojen simulointia.

Nähtävissä on, että toimintatavat ”yhteisten asioiden päättämiseksi yhdessä” tulee muotoilla 2000-luvulla uudelleen. Demokratian tulevaisuuden näkökulmasta viimeaikojen poliittinen ”liikehdintä” on vasta alkua. Toimet ja vaatimukset laajemmasta osallistumismahdollisuudesta kertovat positiivista viestiä siitä, että kansalaiset kiinnittyvät heille tärkeisiin asioihin ja uskovat, että tulevaisuuteen voidaan yhdessä vaikuttaa tai parhaimmillaan yhdessä voidaan tehdä tulevaisuutta. Työ polarisaatiota ja ulkopuolisuutta vastaan on demokratian edistämistehtävän toinen tärkeä puoli. Demokratiahan edellyttää, että mukana on mahdollisimman moni.

Jätä kommentti