Mitä ihmettä – SAAKO LUONNONSUOJELUALUEITA HAKATA ?

Kirjoittaja: luonnonvarayksikön päällikkö Auvo Hamarus Keski-Suomen ELY-keskus

 

Uutisvirrasta syöpyi mieleeni räikeä otsikko: ”Metsäkeskus suosittelee hakkaamaan metsää myös suojelualueilla.”   Jos sanon, että suojelualueita saa hakata, olen väärässä, ja jos taas sanon, että hakkuita ei saa tehdä, olen myös väärässä. Mistä oikein on kyse?

Luonnonsuojelualueiden hakkuita pitää aina tarkastella laajemmassa yhteydessä. Perustavoitteena on ylläpitää suojelualueen luontoarvoja. Useilla alueilla tämä tarkoittaa luonnonmukaista kehitystä, mutta tosiasia on, että huolella harkitut hakkuut voivat jopa kohentaa luontoarvoja, mistä taas hyötyvät sekä maanomistajat että luonto.  Hoitohakkuita on tehty viime vuosina pienessä mittakaavassa lähinnä valtionmailla.  Miksi tätä ei ole aiemmin laajasti oivallettu?  Nuoria hoitamattomia talousmetsiä ja jopa taimikoita löytyy varsinkin rantojensuojelualueilta.  Jossain määrin hoitohakkuutarpeita on myös lehtojen- tai harjujensuojelualueilla tai vaikkapa aikoinaan ojitetuilla soidensuojelualueilla.

Kaiken takana on raha, luonnonhoitokin on kallista. Tarvitaan uudenlaista asennetta, suojelualueiden joustavaa monikäyttöä, jossa pyritään paitsi hoitamaan suojeluarvoja myös ottamaan huomioon asiakkaiden, maanomistajien, aktiiviluonnonharrastajien kuin myös tavanluonnossavirkistäytyjien intressit.  Esimerkiksi soiden vesitalouden ennallistaminen sitä seuraavine hakkuutarpeineen tai vaikkapa rantojensuojelualueiden maisemametsänhoito tukisi paitsi monimuotoisuusarvoja, lajisuojelua ja maisemanhoidollisia tavoitteita myös matkailua ja virkistyskäyttöä, hakkuut jopa toisivat hoitokuluja kattavia puukauppatuloja. Vastapainona metsäympäristöjen monikäytön soisi ulottuvan entistä laajemmin myös tehometsätalouteen, vaikkapa kasvattamalla vaihtoehtoisten metsänkasvatusmenetelmien osuutta. Pitää muistaa, että kestävä kehitys koostuu tasapainoisesta suojelun sekä taloudellisten ja sosiaalisten intressien kokonaisuudesta.

EU:n biodiversiteettistrategian 2020 mukaan 15 prosenttia taantuneista elinympäristöistä ennallistetaan eli palautetaan takaisin luonnontilaan vuoteen 2020 mennessä. Strategian täytäntöönpano ei ole kuitenkaan edennyt toivotusti. Elinympäristöjen ennallistaminen ei edes tehokkuudestaan huolimatta yksin riitä kansainvälisten biodiversiteettitavoitteiden saavuttamiseksi. Rinnalle tarvitaan luonnonympäristöjen monipuolista hoitoa ja käyttöä, jossa samanaikaisesti otetaan huomioon sekä luontoarvot että taloudellinen tuotto. Vain näin voidaan kattaa korkeiden kustannusten ennallistamistoimien ammottavaa rahoitusvajetta.   Nykytilanteessa luonnonhoito on pikemminkin pahassa ristiriidassa taloudellisten intressien kanssa.

Kotomaamme Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Juhlavuoden täpötäydessä kalenterissa on jopa uuden Hossan kansallispuiston perustaminen. Teko on piristysruiske myös alueen taloudelle, laskennallisesti yhden euron panostus suojeluun ja luontomatkailuun voi tuottaa jopa kuusi euroa taloudellisina hyötyinä. Myös yksityisillä kansalaisilla on mahdollisuus osallistua juhlintaan esittämällä alueitaan vapaaehtoiseen suojeluun Luontolahjani satavuotiaalle –kampanjassa.

Vanhojen luonnonsuojeluohjelmien varaukset alkavat olla suojeltuina ja Naturankin laineet ovat laantuneet. On aika kääntää katseet kohti uutta joustavaa luonnonsuojelua, jossa suojelualueet aktiivisesti hoidettuina oikeasti tukevat luontoarvojen säilymistä mutta myös harkitusti muuta monikäyttöä. Luonnon monikäytön suunnittelussa ja tavoitteiden yhteensovittamisessa olisi työsarkaa vaikkapa uudelle maakuntahallinnolle, jonne keskitetään jatkossa merkittävästi myös luonnonsuojeluosaamista. Jatkossa tätä asiantuntijaresurssia tulisikin mm. hyödyntää suojelualueiden hoidon ja ennallistamisen sekä luonnon virkistyskäytön suunnitteluun ja toteutukseen, jolloin hoitotyöt voitaisiin saada laajemminkin liikkeelle. Laajan työsaran alkuvaiheessa tarvitaan kaikkien osallistumista, erityisen tervetulleita yhteistyöhön ovat suojelualueiden maanomistajat.

Minä tiedän, millaista täällä on – ja kerron sen kaikille!

Kirjoittaja: Tanja Tuulinen Keski-Suomen ELY-keskus

Pari vuotta sitten lapseni alkoivat olla sen ikäisiä, että katsoin sopivaksi kiinnittää jääkaapin oveen Luonto-Liiton kevätseurantalomakkeen. Seurasimme hiirenkorvien puhkeamista ja totesimme muurahaisten lähteneen liikkeelle. Noloa kyllä, lomake taisi jäädä lähettämättä, mutta onneksi moni muu sen lähetti, sinäkin vuonna. 60-luvulta asti kerätyt havainnot muodostavat jo laajan aineiston, jota voidaan käyttää apuna esimerkiksi ilmastonmuutoksen tutkimisessa. Hiljattain lanseerattuun Talviseurantaan havainnot jätetään sähköisesti – tietokoneella tai älypuhelimella (mikä on toki mahdollista nykyisin myös Kevätseurannassa). Kokeilin ja sain testihavainnon helposti matkaan. Tällä hetkellä täällä: Täysi lumipeite. Hanki. Sinne se pääsi listalle! Teknologia on astunut avuksi ympäristön tilatietojen keruussa niin kuin monella muullakin elämänalueella.

Julkishallinto on ollut aktiivinen sovellusten kehittämisessä, sillä se todellakin tarvitsee kansalaisten apua ympäristön tilan seurannassa. Omat seurantaresurssit kutistuvat, ja satelliittiseurannankin tueksi tarvitaan edelleen ihmisten havaintoja.

Toisinaan mietityttää, miten kansalaiset saadaan näkemään se vaiva: kaivamaan puhelimen taskustaan ja raportoimaan jäätilanteesta, tutkimaan levätilannetta tai lataamaan tiedon jonkin lajin vilahtamisesta omassa pihassa. Taitaa onneksi olla niin, että monesta on mukava jättää oma jälki isompaan kokonaisuuteen: tuolla se minun merkintäni nyt näkyy kartalla! Ja arvioimmehan muiden iloksi myös ravintoloita ja leffoja. Meistä on myös hauskaa ilmoittaa some-kavereillemme sijaintimme ja tuntemattomillekin käynnistämme museossa tai lintutornissa. Aika monella on myös sääpäiväkirja jos toinenkin lipaston laatikossa. Oman ympäristön muutosten seuraaminen voi olla ihan palkitsevaa.

Jollei aikuisten panos riitä, voidaan yrittää saada mukaan koulut. Lähiympäristön tarkkailu ja tietojen ilmoittaminen isompaan kokonaisuuteen sopii hyvin uusiin opetussuunnitelmiin. Ne kannustavat kouluja olemaan entistä tiiviimmin tekemisissä ympäröivän yhteiskunnan kanssa ja opettelemaan kestävää elämäntapaa. Koulujen systemaattista osallistumista ympäristön tilan seurantaan on kehitelty ainakin Suomen ympäristökeskuksen ja Rauman kaupungin yhteistyöprojektissa.

No entäs se tiedon laatu? Lienee selvää, että esimerkiksi pohjavesien tilan seuranta on jatkossakin asiantuntijoiden hommaa. Mutta työjakoa on mahdollista tehdä, kun tiedonkeruu suunnitellaan ja ohjeistetaan hyvin. Julkishallinnon roolina säilyy varmasti edelleen kaiken kaikkiaan pintaa syvemmän tiedon hankkiminen, datan tulkinta ja kokoaminen ja toisaalta sen saattaminen yhteiskunnallisen päätöksenteon rattaisiin. Tähän on muistettava varata resursseja.

Kansalaisten – niin lasten kuin aikuistenkin – osallistumisessa on tiedon saamisen rinnalla toinenkin tärkeä hyöty: Aktiivinen osallistuminen ympäristöön liittyvään toimintaan voi vaikuttaa myönteisesti ympäristötietoisuuteen laajemminkin. Oman rannan levätilanteen seuraaminen avaa silmiä järviekosysteemin toiminnalle ja mahdollisten pulmien yhteiskunnallisillekin kytkennöille. Lisäksi kiinnostus kaikkea ympäristöä koskevaa tietoa kohtaan saattaa kasvaa. Tietoahan kyllä on olemassa vaikka kuinka paljon, mutta sen hyödyntämistä ei juuri edistä sen ”kaataminen” epämotivoituneiden ihmisten niskaan. Pitää olla halu tietää.

Näillä näkymin tulevan maakuntaorganisaation tehtävänä on ympäristöä koskevan tiedon tuottaminen ja ympäristötietouden parantaminen. Miten kiinteästi nämä jatkossa kietoutuvatkaan yhteen ja miten tehtävä tulevaisuudessa muotoutuu? Entä nousevatko kansalaisten positiiviset ympäristöhavainnot Päijänteen matkailun kehittämisen tueksi? Voivatko kansalaisten kokoamat tiedot ympäristön tilasta jopa eri puolilla maapalloa jonain päivänä auttaa meitä kestävän kulutuksen ja tuotannon tiellä ja toisaalta suurten ympäristömuutosten seurannassa ja ennakoinnissa?

Teknologia kehittyy, maailma muuttuu – muuttuuko ihminen?

Kirjoittaja: Taina Lommi Keski-Suomen ELY-keskus

Minusta on aina ollut hauskaa ilakoida pieleen menneillä ennustuksilla, mutta tosiasiassa mikäänhän ei ole niin vaikeaa kuin tulevaisuuden ennustaminen. Kuitenkin voidaan jo nyt nähdä, että teknologian kehityksellä, digimurroksella, on isoja vaikutuksia lähes kaikkiin aloihin, toimintatapoihimme ja arjen elämäämme. Uudet teknologiat vaikuttavat arvoihimme ja samalla myös siihen, miten yhteiskunnissa järjestetään työtä ja taloutta. Keinoäly ja robotisaatio tulevat muuttamaan ratkaisevasti erityisesti käsitystämme työstä ja toimeentulosta. Ammatteja katoaa ja osaamistarpeet muuttuvat. Pian ei enää olekaan kyse siitä, mitä uudet koneet pystyvät tekemään vaan siitä, mitä niiden pitäisi tai ei pitäisi tehdä.

Maailman talousfoorumin ennusteen mukaan esimerkiksi asioiden internet ja puettava internet ovat arkipäivää v. 2022 ja itseajavat autot v. 2024. Vuonna 2023 meillä on kaikilla oma supertietokone taskussa. Käsissämme on digitalisaation synnyttämä neljäs teollinen vallankumous. Koneet voivat vaihtaa tietoa toistensa ja yksittäisten tuotteiden kanssa. Samat koneet alkavat käyttää keräämäänsä tietoa oppimiseen ja näin ottavat ensi askeleita kohti keinoälyä. Samalla uusien teknologioiden kehittymiseen liittyy myös pelkoja: voiko esimerkiksi voimakas keinoäly pyyhkäistä ihmisen lajina maailman kartalta, joko vahingossa tai koska se vain on loogisen tarkoituksenmukaista?

Mitä taitoja ihminen sitten tarvitsee navigoidakseen tässä muuttuvassa maailmassa ja työelämässä?

Tulevaisuuden työn tuottavuus ei enää riipu työajasta tai -paikasta, sen sijaan ratkaisevaa on se mitä työn tuloksena syntyy. Tieto on yksi niistä harvoista asioista, jonka arvo kasvaa, kun sitä jaetaan. Työ, työn tekemisen ehdot ja organisaatiot muuttuvat, osin vapaaehtoisesti muiden mukana, osin pakotetusti olosuhteiden ajaessa muuttamaan toimintatapoja.

Käsitteenä ammatti on hälvenemässä ihmisten tehdessä töitä yhä laajemmalla skaalalla erilaisissa tehtävissä, työuran polveillessa mutkikkaitakin reittejä. Ammatti-identiteetti ei enää rakennu yhden ainoan viran, tehtävän tai uran pohjalle. Tulevaisuuden työelämässä generalisti on uusi spesialisti. Voimme toki edelleen olla tietyn alan spesialisteja ja huippuosaajia, mutta maailma on menossa siihen, että näitä huippuosaamisia tulisi olla vähintäänkin kolme. Tulevaisuuden työntekijän tulee johtaa itseään yrittäjämäisesti, ennakoida ja sopeuttaa omaa osaamistaan oma-aloitteisesti säilyttääkseen kilpailukykynsä työmarkkinoilla sekä sietää epävarmuutta.

Meidän tulisi osata yhä laajemmin erilaisia asioita ja kokonaisuuksia ja työskennellä yhdessä verkostoissa myös globaalisti. Onnistumisen kokemukset tulevat olemaan entistä enemmän riippuvaisia siitä, mitä näissä verkostoissa saadaan aikaan. Koska työkaverit ovat tulevaisuudessa yhä useammin eri maissa ja yhteydenpito tapahtuu digitaalisesti, tarvitaan sopeutumiskykyä, kulttuurista lukutaitoa ja kykyä tulkita oikein muiden reaktioita ja aikomuksia. Tietomäärä ja tietojen käsittelyn nopeus näissä verkostoissa ja verkossa kasvaa moninkertaisesti, joten tiedon analysointi ja lähteiden kriittinen arviointikyky sekä taito tulkita ja hyödyntää tätä tietoa nousevat arvoonsa tulevaisuudessa.

Kun laitteiden käytettävyys paranee ja suorastaan robotisoituu, tieto- ja mobiilitekniikasta ei tarvitse tietää niin paljon kuin aiemmin. Tällöin ihmisen inhimilliselle kovalevylle, jota myös ihmisaivoiksi kutsutaan, jää enemmän tilaa ottaa vastaan uutta tietoa sekä soveltaa tietoverkoista poimittua tietoa ja helpottaa omaa työtään uusilla digitaalisilla sovelluksilla.

Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan myös pehmeitä taitoja. Kulttuurien tuntemus ja ympäröivän maailman ymmärtäminen ovat taitoja, joita jokaisen tulisi jollain tasolla hallita ja omaksua. Taloussanomat listasi yhdeksi tulevaisuuden avainosaamiseksi yleissivistyksen. Jokainen osaa tarkistaa vuosiluvut netin tietovarannoista, mutta ne jotka tuntevat myös yhteiskunnallisten tapahtumien syitä ja seurauksia, kehityskulkuja ja historian lainalaisuuksia erottuvat edukseen. Aktiivisesti uutistulvaa seuraavat pysyvät todennäköisesti paremmin kärryillä myös työelämän muutoksissa. Samoin kirjallisuudella ja kulttuurilla itseään sivistävien henkinen pääoma todennäköisesti auttaa heitä paremmin kestämään myös töissä. Ja kulttuuriksi lasketaan tässä myös viihde, musiikki, elokuvat ja populaari-ilmiöt.

Lopuksi muutama pieleen mennyt ennustus:

”Röntgenkuvaukset osoittautuvat huijaukseksi.” -Lord Kelvin, 1883.

”Koskaan ei tulla rakentamaan suurempaa lentokonetta.” -Boeingin insinööri kymmenen hengen koneen ensilennon jälkeen.

”Ihmiset kyllästyvät televisioon pian, koska eivät jaksa tuijottaa joka ilta vanerilaatikkoa.” -Elokuvatuottaja Darryl Zanuck, 1946.

”Henkilöjunat eivät voi kulkea kovaa, koska matkustajat eivät pystyisi hengittämään ja tukehtuisivat.” -Luonnonfilosofian ja astronomian professori Dionysius Lardner, 1823.

”Kenenkään yksittäisen ihmisen ei ole mitään järkeä hankkia tietokonetta kotiinsa.” -DEC:n perustaja Ken Olson, 1977.

”Jos liiallinen tupakointi vaikuttaa keuhkosyöpään, vaikutus on vähäinen.” – W.C. Heuper Kansallisesta syöpäinstituutista, 1954.

(Business Insider)

Millä ehdoilla teemme tulevaisuuden ratkaisuja?

Kirjoittaja: Lea Goyal  Keski-Suomen ELY-keskus

Kukkakuoriaisen eturaajat on onnistuttu sähköjohdottamaan, jolloin hyönteisestä on tullut kauko-ohjattava, luemme tieteen ja tekniikan edistymisuutisia.  Toinen uutinen kertoo, kuinka luovuutta on voitu lisätä antamalla sähköärsykkeitä, valittuihin osiin aivoja. Luemme vielä hyönteisestä  että ”radiotoiminen paristo syöttää kuoriaisen jalkoihin sähköimpulsseja, jolloin kuoriainen kävelee halusipa se tai ei.”  Iloon tekniikan riemuvoitosta ja mielikuvituksellisista soveltamismahdollisuuksista sekoittuu kylmiä väreitä: saako näin tehdä, kuka päättää, onko tämä oikein?

Hymähtelemme isovanhempiemme kyläyhteisölle, jossa tuli käyttäytyä tietyllä tavalla, jotta olisi hyväksytty. Mikä on oikein ja mikä väärin, oli pääosin yhteisesti jaettua käsitystä. Nyt elämme aikaa, jolloin käsitys ihmisestä, luonnosta, yhteiskunnasta on jakautunut erilaisiin näkemyksiin. Oman näkemyksen muodostamiseen tarvitaan tietoa. Kuitenkin vaatii tarkkaavaisuutta ja jopa ponnisteluja tietää, missä määrin eteemme tuleva informaatio on edes osa totuus, suorastaan tiettyyn suuntaan painotettu tieto tai suorastaan tarkoituksellisesti harhaanjohtava. Ei ole yhteistä kanavaa, jossa erilaiset näkemykset voisivat kohdata toisensa ja siten tulla testatuksi, kun jokainen näkemyssuunta keskustelee paljolti omassa piirissään ja äärinäkemykset ovat  ”somen” myötä saaneet suurimman näkyvyyden. Voisiko ihminen olla enemmän yksin tiedon, arvojensa ja eettisten ratkaisujen kanssa.

On vaarana, että perustelemme liian ilmeisillä tai lyhytaikaisilla seikoilla pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavia tekijöitä.  Arto O. Salonen on esittänyt kartaksi arvohierarkian, joka varmistaa, että tulevat sukupolvet voivat olla meistä ylpeitä: Tässä korkeimmalle nousee elämän edellytysten turvaaminen. Seuraavaksi tärkeintä ovat ihmisoikeudet ja arvokas elämä ja vasta välillisesti arvokasta on vakaa talous.  Kenen tahansa työpöydälle voi tulla tehtävä, jonka edessä joudut päättämään, onko tämä oikein? Ei ole taattua, että ympärilläsi löytyy tukea ratkaisun tekemisessä. Joskus epänormaalista voi tulla tila, jonka enemmistö näkeekin ”normaalina”, vaikka se on kaukana siitä. Uskallammeko olla ”erilaisia” ja sanoa ääneen, että keisarilla ei ole vaatteita? Ei suinkaan tottelemattomuus vaan tottelevaisuus on ollut syynä ihmiskunnan historian kauheimpiin asioihin kuten sota, joukkotuho tai orjuus. Nyt on aika keskustella siitä, mitä me oikeasti haluamme saavuttaa. Rohkeat voivat näyttää esimerkkiä, kuten pariisilainen leipuri, joka möi liikkeensä eurolla henkensä pelastaneelle kodittomalle ja opetti hänet leipuriliikkeen pitäjäksi.

Erilaisia eettisyyden näkökulmia löytyy alla olevista linkeistä:

http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/delete-ei-riittanyt-poistetut-sahkopostit-riittivat-todisteeksi-20-vuoden-tuomioon-6561654

http://blogit.iltalehti.fi/jarno-limnell/2016/02/06/ihmisyys-2-0-digitaalinen-etiikka/

 

Asunto luonnon keskellä, työ kotona, terveellinen, luova ympäristö – miksi se ei kelpaa?

Kirjoittaja: Juha Romula Keski-Suomen ELY-keskus

Keski-Suomessa väestökehityksen polarisaatio on ollut voimakasta. Viimeisten vuosikymmenten aikana maaseudun väestön ikääntyminen ja muuttoliike on saanut aikaan merkittävän väestön keskittymisen kasvaviin kaupunkikeskuksiin. Keski-Suomessa tämä ilmiö on näyttäytynyt vahvana Jyväskylän ja Jyvässeudun kasvuna ja samanaikaisesti muun maakunnan väestökatona.

Huoltosuhde huolestuttaa

Jyvässeudun ulkopuolisilla alueilla keskisuomalainen väestö vanhenee sekä vähenee kiihtyvää tahtia. Tulevaisuuden ennusteet eivät juuri näytä muutosta vallitsevaan trendiin. Päinvastoin, Jyvässeudun ulkopuolisilla alueilla väestön vanheneminen kiihtyy ja huoltosuhde muuttuu seuraavan 20 vuoden aikana todella haasteelliseksi, jollei vallitsevaan trendiin saada muutosta.

Tulevaisuus tuo erilaisia vaihtoehtoja. Jos mennään nykyisten trendien mukaan eteenpäin, maakunnan tila näyttää mm. väestöllisen huoltosuhteen suhteen tulevaisuudessa tältä:

lengenda_huoltosuhde

huoltosuhde2015huoltosuhde2030

 

Väestön vanheneminen ja väheneminen maaseudulla ja maaseututaajamissa tarkoittaa samalla palveluiden ja työpaikkojen katoamista. Tästä syntyy kierre, joka ruokkii itse itseään. Tämä kierre tulisi pysäyttää ja saada aikaiseksi positiivinen kierre toiseen suuntaa, jossa maaseudulle ja maaseututaajamiin halutaan asumaan ja samalla tuomaan elinvoimaa koko Keski-Suomeen.

Onko meillä keinoja?

Maankäytön suunnittelua ja lupaprosesseja on usein kritisoitu, että ne on esteenä maaseudulle rakennettaessa. Keski-Suomessa on kuitenkin satoja ellei tuhansia kaavallisesti luotuja rakentamattomia rakennuspaikkoja, mitkä sijaitsevat maaseudulla tai maaseututaajamissa. Miten kunnat ja alueet voisivat hyödyntää tätä jo olemassa olevaa potentiaalia? Tai ovatko ne jo hyödyntäneet? Voisiko yksi keino olla kuntien yhteiset tonttimarkkinat ja aktiivinen markkinointi? Tai jos kyseessä on yksityisen omistamista tonteista, voisivatko kunnat tarjota porkkanaa tonttikauppojen edistämiseksi maanomistajille? Samoin kuntien välinen yhteistyö maankäytön suunnittelussa voisi avata uusia mahdollisuuksia.

Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen on pitkään ollut tavoiteltu trendi maankäytön suunnittelussa ja yhtenä perusteena tälle on ollut liikkumisen ja kustannusten vähentäminen. Kunnilla on palveluiden järjestämisvastuita, kuten peruskoulutus. Mutta käydäänkö tulevaisuuden koulua millä tavoin? Onko mahdollista, että osin koulunkäynti perustuu digitaalisilla alustoilla tapahtuvaan oppimiseen ilman erillistä oppimispaikkaa (nykyiset koulut). Tai voisiko kylän keskustalla olla hubi, jossa eri työtä tekevät työskentelevät ja tapaavat, ja esimerkiksi päivähoito on järjestetty lähelle. Jos Keski-Suomea halutaan pitää kauttaaltaan asuttuna, tulevaisuuden mahdollisuudet on nähtävä nyt ja niihin on tartuttava konkreettisesti.

Tulevaisuuden työ avaa mahdollisuuksia

Ihminen liikkuu ja on liikkunut työn perässä, mutta onko näin tulevaisuudessa? Liikkuuko tulevaisuudessa työ ihmisten perässä? Etätyö ja sen tuomat mahdollisuudet kasvavat koko ajan. Tulevaisuus tarjoaa paljon paikasta ja ajasta riippumatonta työtä, minkä kautta maaseudulle ja maaseututaajamiin voi syntyä aivan uudenlaista kasvupotentiaalia. Työelämä on digitalisaation vaikutuksesta voimakkaassa murroksessa ja ajasta ja paikasta riippumaton työ tekee tuloaan. Tämä murros avaa aluekehittämiseen ja kuntien elinvoimaisuudelle aivan uusia mahdollisuuksia.

Keski-Suomen maakunnan satsaus biotalouteen nyt ja tulevaisuudessa luo edellytyksiä ja mahdollisuuksia koko maakunnan pysymisenä elinvoimaisena. Biotalouden raaka-aineet ja jalostusketjujen alkutahdit lyödään nimenomaan maaseudulla. On koko maakunnan etu, että työvoimaa löytyy myös maakunnan reuna-alueilta nyt ja tulevaisuudessa. Samoin myös muut kuin biotalouteen tähtäävät maakunnan reuna-alueilla toimivat yritykset tarvitsevat työvoimaa.

Ajatus maalla asumisesta kiehtoo varmaan monia. Maaseudun rauha ja lähellä oleva luonto harrastusmahdollisuuksineen ovat vetovoimatekijöitä, jotka houkuttelevat asumaan maaseudulle. Tai unelmana voi olla omakotitalo järven rannalla. Voisivatko kunnat aktiivisemmin markkinoida tarjolla olevista mahdollisuuksistaan rakentaa oma ja perheen tulevaisuus maaseudulle? Esimerkiksi sloganilla: ” Tule meille asumaan ja tuo työ mukanasi” tai ”Koe maaseudun rauha ja kiireettömyys keskellä luontoa, täällä se on mahdollista”. Voisivatko kunnat tarjota uusille paikkakunnalle muuttaville esimerkiksi tietoliikenneinfran määräajaksi maksutta käyttöön etätöiden tukemista ajatellen?

Valinta on meidän käsissämme. Katsotaan kauas, ja tehdään konkreettisia tekoja nyt. Tulevaisuutta tehdään tänään.