Miten tunnistamme tulevaisuudesta ihmisen roolit ja niihin tarvittavat osaamiset?

Kirjoittaja: Suunnittelija Anne Hakala, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Viime aikoina eri tapaamisissa, työpajoissa, seminaareissa, artikkeleissa, blogeissa, yms. vastaan tulleita keskeisiä käsitteitä, trendejä, haasteita ja huolenaiheita: komplisoitunut yhteiskunta, digitalisaation ja teknologian nopea kehittyminen, työn murros, tulevaisuuden osaamistarpeet, arvomaailman muutos, demografiset muutokset. Tarvitaan toimintamallien muutosta. Koulutusorganisaatioiden toimintamalliin vaaditaan ajattelutavan muutosta. Vaaditaan uutta opettajuutta. Vaaditaan tulevaisuudenlukutaitoa niin opettajille kuin opiskelijoille. Etsitään jatkuvan oppimisen ratkaisuja. Puhutaan osaamisen ekosysteemeistä. Ollaan siirtymässä koulutusjärjestelmästä oppijakeskeiseen tietoyhteiskunnan osaamisjärjestelmään. Edellytetään osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. Odotetaan rakenteiden uudistamista ja ajattelun muutosloikkaa.

Työn muutos luo mahdollisuuksia

Nähdään että osaaminen ja sen kehittäminen on tärkeää. Työ ei häviä, työ muuttuu – mitä mahdollisuuksia se luo? Työn murroksessa ei ole kyse nopeasta siirtymästä tavasta toiseen eivätkä kaikki työt tule muuttumaan samalla tavalla esim. aika- tai paikkasidonnaisuudeltaan. Todennäköisesti kaikki ihmiset eivät tule työllistymään. Hyvän elämän eläminen työstä huolimatta, identiteetin rakentuminen toisin kuin työn kautta on nyt tärkeää. Siirrytään työn kehittämisestä koko elämänpiirin laadun parantamiseen ja pärjäämiseen. Voisiko työntekijä itse määritellä, kuinka suuren osan ajastaan haluaa antaa työnantajalle? Kaivataan toimintamalleja työn tekemiselle, joka on perinteisen palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastossa.

Eletään tekoäly-hypeä ja se aiheuttaa kasvavaa epävarmuutta oman työn tulevaisuudesta. Oksanen ja Dufva (2018) toteavat valtioneuvoston tulevaisuusselonteon materiaaleissa, että tekoälyyn ja digitalisoitumiseen liittyy pidemmän ajan kehitysmahdollisuuksia, uudenlaisia tapoja organisoida työtä. Yhteiskunnan keskeisiä rakenteita ja prosesseja muuttaisi myös työnantajattomuus. Matalan hierarkian organisaatiot yleistyvät kollektiiviälyn myötä ja etenkin asiantuntijatyö on siirtynyt sosiaalisen median ja verkostojen rytmitykseen (Talouselämä 40/2018). Tulevaisuudessa kone- ja ihmistyö yhdistyvät yhä syvemmin. Miten humaniikka valjastaa robotiikan? Miten tunnistamme tulevaisuudesta ihmisen roolit ja niihin tarvittavat osaamiset?

Jatkuva oppiminen korostuu tulevaisuuden työelämässä

Työn murros vaatii jatkuvaa osaamisen päivittämistä. Opiskelu on osana työtä ja työn, opiskelun ja muun elämän rajat hämärtyvät. Kollektiiviälyn ja hajautetun asiantuntijuuden alustoilla osaamisen arvo syntyy vuorovaikutuksessa. Osaavan ja muuttuvan toimijan pärjäämisen edellytykset eli osaamistarpeet liittyvät metataitoihin, kuten vuorovaikutusosaaminen, uuden oppiminen, joustavuus, uteliaisuus, rohkeus, kriittinen ajattelu, kansainvälisyyttä tukevat taidot, vahva sosiaalinen pääoma ja itsensä johtaminen.

Ajattelu- ja vuorovaikutusosaamisen lisäksi oman alan syvällinen osaaminen on merkityksellistä. Ihmisen osaamisena korostuu tulevaisuudessa kokonaisuuksien hahmottaminen ja systeemiajattelu. Teknologian kehitys, viheliäisten ongelmien ratkaisu, innovointi ja uuden liiketoiminnan luominen edellyttävät edelleen syvällistä osaamista omalla alalla. (Oksanen & Dufva 2018.) Tulevaisuudessakaan ammatti-identiteetti ei ole liihottelua lyhytkurssilta toiselle tai pelkkää someilua: myös tulevaisuudessa on tärkeätä syventyä, perehtyä ja sitoutua, mutta ei lukkiutua (Toiminen 2017).

Työn murroksen 10 teesiä

Toiminen (2017) on listannut työn murrokseen liittyvät ilmiöt kymmeneksi teesiksi.

  1. Käsityksemme tulevaisuudesta osuvat usein harhaan, ja siksi on vaarallista hirttäytyä yhteen tulevaisuuskuvaan
  2. Automaatio muuttaa ihmisen työtä ja lisää tuottavuutta. Työpaikkoja häviää, mutta nettohävikistä on rajusti keskenään ristiriitaisia arvioita. Uutta työtä, uusia aloja ja uusia tarpeita syntyy jatkuvasti.
  3. Työn, työtehtävien ja liiketoiminnan muutos digitaalisessa taloudessa edellyttää myös, että toimenkuvat, johtamisen tavat ja organisaatiorakenteet uudistuvat
  4. Työtaitojen ja kompetenssien kysynnän ja tarjonnan välillä on nopeasti kasvava ristiriita. Se polarisoi työmarkkinaa.
  5. Koulutusjärjestelmämme ei tällaisenaan vastaa työn muutokseen. Alan vaihtamiseen ja ammattitaidon kehittämiseen tarvitaan ripeästi nopeita, käytännöllisiä oppimismahdollisuuksia.
  6. Tulevaisuudessa yksilöllä on suurempi vastuu ammattitaidostaan ja sen uudistamisesta kuin aiemmin
  7. Tulevaisuuden työidentiteetin tärkeitä elementtejä ovat kyky nähdä mahdollisuuksia, rohkeus tarttua niihin, kyky lukea tulevaa ja päätellä, mistä osaamisesta on hyötyä ja miten sen voi hankkia.
  8. Lineaarisesti etevän työuran rinnalle tulee monista erilaisista työrooleista ja jaksoista koostuva työelämä. Uran rinnalle tulee useita polkuja.
  9. Työhön liittyvät käsitteet, pelisäännöt ja arvostukset liittyvät teollisen ajan toimintatapoihin. Nykyisessä muuttuvassa tilanteessa ne lukkiuttavat asenteita ja johtavat keskustelua vinoon.
  10. Työn muutos edellyttää yrityksiltä vastuullisuutta ja lainsäätäjiltä reaktiokykyä. Molempien tehtävä on luoda työstä ihmisille yhä saavutettavampaa ja mielekkäämpää. (Toiminen 2017.)

Miten muutos toteutetaan? Kuka osaa ennakoida? Miten tätä johdetaan? Mitkä ovat oikeita ja sopivia kysymyksiä ja miten niihin kannattaa vastata? Miten oman alan tulevaisuutta ja tarvittavaa osaamista osaa ennakoida?

Lähteet

Oksanen, K. & Dufva, M. 2018. Työn murros tulevaisuusselonteon näkökulmasta. Futura 2/2018.

Toiminen, M. 2017. Välähdyksiä tulevaisuudesta. Sitra (ISBN 978-952-93-8973-5 (PDF))

Aluekehittämisen tietopohja: Tietämystä nykytilasta ja ymmärrystä tulevaisuudesta

Kirjoittaja: Aluekehitysasiantuntija Kirsi Mukkala, Keski-Suomen liitto

Tieto on aluekehittämisen työkalu

Aluekehittämisen perimmäisenä tavoitteena on alueen elinvoiman ja sen asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen. Vaikuttava aluekehittäminen tarvitsee vahvan tietopohjan, joka mahdollistaa perusteltujen valintojen tekemisen ja ohjaa toimintaa oikeaan suuntaan.

Aluekehittämisen laajuuden huomioiden tärkeää tietoa syntyy paljon. Tietoa ammennetaan tutkimuksista ja selvityksistä, asiantuntijalähteistä, sidosryhmäyhteistyöstä ja verkostoista, laeista ja asetuksista, strategioista sekä erilaista tietopalveluista, tilastoista ja rekistereistä. Tiedon hyödyntäminen on parhaimmillaan silloin, kun kulloisenkin tarpeen mukainen tieto tunnistetaan ja sitä kyetään yhdistämään eri lähteistä.

Nykytila saa uusia merkityksiä tulevaisuuteen katsomalla

Aluekehittäjiltä edellytetään alueen nykytilanteen kuvan systemaattista muodostamista ja päivittämistä. Nykytilaa ja siihen johtanutta kehityspolkua tarkastellaan ja seurataan sekä historiatiedon että mahdollisimman reaaliaikaisen – usein numeerisen – tiedon ja niiden visualisointien pohjalta. Tulkinnassa hyödynnetään mm. tutkimustietoa ja verkostojen asiantuntemusta. Tilannekuva tarjoaa tietoa alueen kilpailukyvystä, vahvuuksista ja heikkouksista. Se voi luoda yleiskuvaa esimerkiksi elinkeinoelämästä tai väestökehityksestä, tai keskittyä tarkemmin jonkun alueella askarruttavan ilmiön seurantaan ja analysointiin. Tarkastelua voidaan tehdä alueen omaa kehitystä seuraten sekä suhteessa muihin alueisiin.

Menestyvät alueet kykenevät arvioimaan toteutunutta kehitystä, mutta myös hahmottamaan tulevia kehitysnäkymiä ja vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, varautumaan ja reagoimaan niihin sekä toteuttamaan tavoitteitaan muuttuvissa tulevaisuuden tilanteissa.

Ennakointitieto lisää ymmärrystä toimintaympäristön tulevaisuuden muutostekijöistä, trendeistä sekä nousevista ilmiöistä ja niiden mahdollisista kehitysvaihtoehdoista. Ennakointityö synnyttää kuitenkaan harvoin eksaktia numerotietoa, vaan konkreettiset tuotokset ovat esimerkiksi kuvauksia ilmiöistä, poimintoja heikoista signaaleista, trendianalyysejä, skenaarioita ja varautumissuunnitelmia. Ennusteita voidaan käyttää ennakoinnin tietopohjana, mutta ennakoinnin tarkoituksena ei ole ennustaa. Laaja-alaisen toimintaympäristön skannauksen lisäksi ennakointi voi kohdentua aluekehittämistyön kannalta sellaisiin teemoihin ja ilmiöihin, joita halutaan seurata ja joihin halutaan vaikuttaa.

Kuva nykytilanteesta profiloituu usein indikaattoreiden seurantana ja numeerisen ns. faktatiedon tulkintana, kun taas tulevaisuuskuva perustuu enemmänkin laadulliseen tietopohjaan sisältäen epävarmuuksia, epäjatkuvuuksia ja vaihtoehtoisuutta. Haasteena on vahvistaa vuoropuhelua ja yhteistä tarinaa näiden välillä. Tulevaisuuskuva tarvitsee tietoa ja ymmärrystä myös nykytilasta ja menneestä. Nykytila puolestaan saa uusia merkityksiä tulevaisuuteen katsomalla. Näistä yhdessä tulee rakentaa tietoperusta, joka tukee oikea-aikaista tarttumista alueen mahdollisuuksiin, haasteisiin ja uudistumistarpeisiin.

Tiedolla kohti viisaita toimia

Ihannetilanteessa aluekehittäminen perustuu tarpeen mukaiseen dataan ja analysoituun informaatioon, näistä johdettuun tietämykseen nykytilasta ja yhteiseen ymmärrykseen tulevaisuudesta sekä lopulta viisauteen toimintaa ohjaavista johtopäätöksistä. Tämä edellyttää tiedon avoimuutta, ymmärrettävyyttä ja sujuvaa kulkua, osaamista, yhteistyötä ja ennen kaikkea tiedon hyödyntämistä arvostavaa asennetta ja kulttuuria.

Keski-Suomen tilasto- ja ennakointitietoa löydät näiltä keskisuomi.info -sivuilta. 

Kirjoitus on julkaistu myös Keski-Suomen liiton blogi-palstalla.

Kurkistuksia naapuriin, osa 2: Demokratia tule(vaisuude)ssa

Kirjoittaja: Koulutusasiantuntija Lea Goyal, Keski-Suomen Ely-keskus

Mitä on 2000-luvun demokratia? Muodostavatko modernissa maailmassa demokratia, kansallinen itsemääräämisoikeus ja globalisaatio paradoksin, joista vain kaksi voi toteutua yhtä aikaa (Dani Rodrik). Tähän kirjoitukseen olen poiminut rinnakkain sekä Ruotsissa että Suomessa käytävää tulevaisuuskeskustelua demokratiasta. Lähteenä ruotsalaisesta keskustelusta ovat olleet Institutet för Framtidsstudier  julkaisut ja videot sekä suomalaisesta keskustelusta Sitran ja Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisut.

Onko äänestyksen perusta enää pitävä, kysyy Ludvig Beckman. Äänestämällähän on tarkoitus vaikuttaa päätöksenteko-organisaation kokoonpanoon, joka sitten pyrkii edistämään kollektiivista hyvää. Mutta onko tässä pirstaloituvassa todellisuudessa sellaista yhteistä hyvää, johon poliittiset organisaatiot voivat vaikuttaa? Jatkoksi nousee kysymys siitä, voidaanko kaikista asioista päättää demokraattisesti? Otetaanko päätöksenteossa riittävästi huomioon tulevaisuus ja tulevien sukupolvien tarpeet? Lisäksi globaalien ongelmien, kuten ympäristökysymysten kohdalla, herää epäily, ovatko kansallisella pohjalla valitut demokraattiset organisaatiot edes oikeita tahoja tekemään päätöksiä vai pitäisikö valta antaa ylikansalliselle organisaatiolle. Ongelma ei ole kuitenkaan tällä ratkaistu, koska yhteisten ylikansallisten demokraattisten päätöksentekoelinten lisäksi maailmassa on vahvoja muita vaikuttajia ja valtakeskittymiä. Minkä verran demokraattisilla päätöksentekoelimillä todellisuudessa on valtaa ja vaikutusvaltaa? (Ludvig Beckman)

Suomalaisessa keskustelussa kysytään, onko politiikka kaventunut lupauksiksi työpaikoista ja talouskasvusta samaan aikaan kun globalisaatio, digitalisaatio ja ekologinen kriisi kyseenalaistavat näiden tavoitteiden oikeutuksen. Maailmanlaajuiset ongelmat ovat läsnä arjessa. Kansalaisia huolestuttavat asiat, joihin vaikuttaminen edellyttäisi visioita ja pitkän aikavälin toimia. Lyhyen aikavälin poliittisten palkintojen tavoittelu ei sovi tähän asetelmaan. (Elina Kiiski Kataja)

Kansalaisten kiinnostuksen herpaantumista politiikkaa kohtaan on selitetty sillä, että ”Governing for people” on korostunut “Governing by people” kustannuksella. Joukkopuolueet ovat syntyneet helposti tunnistettavien sosiaalisten luokkien yhteiskunnassa. Tässä asetelmassa edustuksellisen demokratian kautta valittujen päättäjien tehtävänä on löytää kohtuullinen tasapaino erilaisten intressien kesken. Kun tällaisia luokkia ei enää selkeästi ole, kaikki puolueet pyrkivät kalastelemaan kaikkien ääniä. Populismi on saanut muotoja, jossa puhutaan ”kansan nimissä” ilman, että kansa on osallistunut mitenkään sisällön muodostumiseen. 2000-luvun demokratia vaatii siis kansalaisten syvempää ja laajempaa osallistumista päätöksenteon prosesseihin, joka taas edellyttää tämän mahdollistavaa toisenlaista poliittista johtajuutta. (Elina Kiiski Kataja / Peter Mair, Graham Smith)

Monimutkaistuvassa maailmassa on vaarana, että kansalaiset joutuvat äänestämään ilman, että asiasta on saatu monipuolista tietoa. Tämä asia on nostettu esiin mm. Brexit-äänestystä analysoitaessa. Tiedonvälitys, erityisesti sosiaalinen media, johtaa helposti samalla tavalla ajattelevien keskinäiseen keskusteluun, kun todellisuudessa ratkaisun pohjaksi tarvitaan erilaisten näkemysten ja arvostusten ymmärtämistä. Päätöksen vaikutuksia tulisi arvioida eri tilanteessa olevien kansalaisten kannalta. Niinpä osallistavan demokratian innovaatioina on tuotu esiin eri ihmisryhmistä sattumanvaraisesti valittavien edustajien muodostamat kansalaiskokoonpanot (Citizens’ Assembly). Tämä ryhmä työskentelee yhdessä usein päivien jaksoja useiden viikkojen ajalla hakien tietoa, muodostaen näkemystä ja etsien ratkaisua tehtäväksi annettuun ongelmaan. ”Yhteiskunta pienoiskoossa” kokoonpanossa keskustelu käydään myös niiden kansalaisryhmien kesken, jotka eivät tavallisesti keskustele keskenään. Irlannissa kokeiltiin kansalaiskokoonpanoa ratkaisemaan kysymystä abortin sallimisesta – kysymys oli liian vaikea tai ehkä herkkä poliitikkojen ratkaistavaksi. E-demokratiaa on esitetty keinoksi osallistaa kansalaisia keskusteluun tai helpottaa kansalaiskokoonpano työskentelyn toteuttamista, kun yhteiskokoontumisia ja e-demokratiaa käytetään rinnakkain. E-demokratian vaarana on mm. näkemysten polarisoituminen keskustelussa sekä sabotointi syöttämällä tarkoituksellisesti väärää tietoa keskusteluun. (Graham Smith / Anna Tyllström).

Suomalaisessa keskustelussa demokratian ”peruskorjausehdotuksena” tuodaan kansalaisten välittömämmän osallistumisen lisäksi siirtymistä yhteiskunnallisten kysymysten toimivaltapohjaisesta käsittelystä sektorirajat ylittävään yhteiskunnallisesti merkittävien ilmiöiden ratkaisemiseen, esimerkkinä syrjäytyminen. Tällaisessa päätöksenteossa keskeistä olisi valvonnan sijaan tavoitteiden asettaminen ja vaikuttavuuden kriteereistä sopiminen sekä tulosten arviointi. (Liisa Hyssälä, Jouni Backman)

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä tarkastellaan periaatetta, jonka mukaan asioista tulisi olla päättämässä ne, joita se lähinnä koskee. Useimmiten em. subsidiariteettiperiaate on toteutettu alueellisena läheisyytenä. Toteutuisiko demokratia paremmin aiheenmukaista läheisyyttä soveltamalla. Tässä päättäjät valitaan demokraattisesti eri aihealueita käsitteleviin päätöksentekoelimiin. Näiden orgaaneiden toiminta-alueena olisi koko maa. Kansalaisten osallistaminen onkin jo luonnostaan askeleita aiheenmukaisen läheisyyden toteuttamiseen.  Päätöksenteon pohjana olevan tiedon määrää ja laatua voidaan tässä parantaa joukkoistamalla tiedon keruuta ja vaihtoehtojen simulointia.

Nähtävissä on, että toimintatavat ”yhteisten asioiden päättämiseksi yhdessä” tulee muotoilla 2000-luvulla uudelleen. Demokratian tulevaisuuden näkökulmasta viimeaikojen poliittinen ”liikehdintä” on vasta alkua. Toimet ja vaatimukset laajemmasta osallistumismahdollisuudesta kertovat positiivista viestiä siitä, että kansalaiset kiinnittyvät heille tärkeisiin asioihin ja uskovat, että tulevaisuuteen voidaan yhdessä vaikuttaa tai parhaimmillaan yhdessä voidaan tehdä tulevaisuutta. Työ polarisaatiota ja ulkopuolisuutta vastaan on demokratian edistämistehtävän toinen tärkeä puoli. Demokratiahan edellyttää, että mukana on mahdollisimman moni.

Matkaillen tulevaisuuteen

Kirjoittaja: Matkailukoordinaattori Leena Pajala, Keski-Suomen liitto

Matkailusta on tullut yksi maailman suurimmista ja nopeimmin kasvavista talouden aloista. Puhutaankin jo matkailuteollisuudesta.  Matkailukohteet ympäri maailmaa ovat kehittäneet ja investoineet matkailuun, ja matkailijavirroista kilpaillaan yhä enemmän. Matkailu on ollut useilla alueilla keskeinen tekijä alueen sosiaalis-taloudellisen kehityksen ajurina. Matkailun myötä on syntynyt uusia yrityksiä, työpaikkoja, vientituloja ja myös alueen infrastruktuuri on kehittynyt. Viimeisten kuudenkymmenen vuoden aikana matkailu on laajentunut ja monipuolistunut, ja se tullee kehittymään edelleen uuden tekniikan ja uusien innovaatioiden myötä. Matkailu on tuonut mukanaan paljon hyvää, mutta sen myötä on syntynyt myös ongelmia.

Kansainvälinen matkailu muodostaa 7 % maailman tavaroiden ja palvelujen viennin arvosta. Kansainväliset matkailutulot vuonna 2016 olivat 1,1 mrd euroa. Maailman vientikaupasta matkailu sijoittuu kolmanneksi kemikaalien ja polttoaineiden jälkeen, ennen autoteollisuuden tuotteita ja elintarvikkeita.

Euroopan markkinaosuus koko maailman matkailijavirroista on lähes 50 %. Vuonna 2016 Eurooppa vastaanotti 616 milj. kansainvälistä matkailijaa. Kasvu oli suurinta Pohjois-Euroopassa (+ 5 milj., 6 %). Islannissa lisäystä oli jopa 39 %, Suomessakin 6 %. UNWTOn ennusteen mukaan koko maailmassa kansainvälisen matkailun arvioidaan kasvavan vuosittain keskimäärin 3,3 % vuoteen 2030 mennessä.

Matkailun merkitys Suomen kansantaloudelle on matkailutilinpidon mukaan noin 2,5 % BKT:stä. Verrattuna muihin toimialoihin matkailun osuus on suurempi kuin mm. kaivostoiminnan ja louhinnan, elintarvike- ja juomateollisuuden sekä metsäteollisuuden. Keski-Suomen BKT:sta matkailun osuus on 2,4 %. Vuonna 2015 Keski-Suomessa vieraili 4,3 milj. matkailijaa. Ulkomaalaisten matkailijoiden määrä oli noin 140 000. Matkailijat käyttivät Keski-Suomessa yhteensä noin 357 milj. euroa.

Matkailun liikakasvu

Matkailun hurja kasvu – liikakasvu (over tourism) –  näkyy jo Euroopassa suosittujen kohteiden yhä pahempina tungoksina, jonoina, laadun heikkenemisenä sekä ympäristön kulumisena ja likaantumisena. Haitat kohdistuvat usein paikallisille asukkaille. Esimerkiksi asuntojen ottaminen matkailukäyttöön (Airbnb) Barcelonan vanhan kaupungin alueella on tyhjentämässä alueen paikallisista asukkaista. Samalla hävitetään alkuperäistä tunnelmaa ja paikalliskulttuuria, jotka ovat juuri niitä asioita, joita matkailijat lomallaan hakevat.

Matkailun liikakasvua tietyissa kohteissa maailmalla on yritetty suitsia ottamalla käyttöön matkailijavero tai mobiilipalvelu (app), josta voi seurata kohteen asiakasmäärää ja ruuhkia. Matkailijavirtojen hallinnalla asiakkaat pitäisi saada tulemaan kohteisiin tasaisemmin ympäri vuoden tai tarjota matkailijalle kohteeksi ns. kakkoskaupunkia. Sosiaalisesta mediasta on tullut yhä tärkeämpi kanava tuoda esille näitä vähemmän tunnettuja matkailukohteita.

No, Keski-Suomessa näitä overtourism-ongelmia ei ole vielä kohdattu. Lapin matkailukeskuksia joku jo saattaakin karttaa, jos on tullut hakemaan hiljaisuutta ja rauhaa. Keski-Suomella on kuitenkin tarjota luonnonrauhaa ja hiljaisuutta ilman tungosta.

Matkailun trendejä ja uusia asiakassegmenttejä

Matkailijoiden kulutustottumuksiin ennustetaan isoja muutoksia tulevina vuosina. Teknologian kehittyminen tuo mm. palveluissa käyttöön robotit ja muut digitaaliset apurit. Suuria muutoksia on tulossa myös luksusmatkailuun. Varakkaat matkailijat etsivät ylellisyystuotteiden sijaan ainutlaatuisia ja persoonallisia elämyksiä, jotka ovat personoituja, muille digitaalisesti jaettavia, autenttisia, ainutkertaisia ja eksklusiivisia.

Suomi ei pärjää luksusmatkailussa sen alkuperäisessä merkityksessä, mutta Suomen luksuksen lähteenä ovat luontokokemukset ja niihin yhdistetty ainutlaatuinen, spesiaali tarjonta. Yksi suomalaisia luksuselämyksiä tarjoavista yrityksistä on Rovaniemellä pääpaikkaansa pitävä Luxury Action, joka on erikoistunut arktisen alueen eksotiikan hyödyntämiseen matkailupalveluissaan.

VisitFinlandin toteuttamassa asiakastutkimuksessa Suomelle löytyi uusia matkailijasegmenttejä, joissa erityisen vahvasti nousivat luontomatkailuun suuntautuneet asiakkaat. Tärkeimmät segmentit ovat Nature Wonder Hunters, Nature Explorers and Activity Enthusiasts.

Tutkimukset ja trendit osoittavat matkailuyrityksen vastuullisen toimintatavan olevan asiakkaille yhä tärkeämpi tekijä. Yritysten tulisi entistä enemmän ottaa toiminnassaan huomioon kestävät arvot, esim. vesi- ja energiatehokkuudessa, jätehuollossa, paikallisten tuotteiden ja palveluiden käytössä, paikallisten työllistämisenä, kulttuuriperinnön vaalimisena ja paikallisen väestön huomioimisena. Osa matkailijoista etsii matkakohdetta, jonne kulkeminen aiheuttaa mahdollisimman pienen hiilijalanjäljen. Tämä suosisi lähimatkailua ja julkisten kulkuneuvojen käyttämistä. Kuitenkin lentomatkustaminen on edelleen suosituin liikennemuoto lomamatkoissa.

Digitaalinen detox -lomilla unohdetaan sähköiset yhdyslaitteet, kuten älypuhelimet ja tietokoneet. Se vähentää stressiä ja antaa mahdollisuuden keskittyä sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja yhteydenpitoon luonnon kanssa muutoin niin fyysisessä maailmassa. Suomesta löytyy paljon erilaisia vaihtoehtoja näille asiakkaille, esimerkiksi lomamökkejä luonnon keskellä ilman tietoliikenneyhteyttä. Mutta nykytrendin mukaan ulkomaisille asiakkaille pitäisi olla tarjolla ’mökki 2.0’ eli hyvätasoinen mökki, jonne olisi saatavilla erilaisia palveluita kuten ruokapalvelut.

Lähteitä:
UNWTO Tourism Towards 2030. Long-term forecasts, World Tourism Organization

ITB World Travel Trends 2017/2018

VisitFinland: Segmentation study

Viestinnän ennakointi: myyteistä muutososaamiseen

Kirjoittajat: FT Anne Laajalahti, tuoteryhmäpäällikkö (Infor/MIF), tutkija ja kouluttaja ja
FT Vilja Laaksonen, asiakkuusjohtaja (Aava & Bang Oy) ja partneri (RALLA Oy)

Tulevaisuuden ennakointi on aina kiehtonut yksilöitä, organisaatioita ja yhteiskuntia. Kokosimme kolme myyttiä viestinnän ennakoinnista ja väitämme, että viestinnän ennakointi edellyttää aina vuorovaikutusosaamista.

Mikä muuttuu, kun ”kaikki” muuttuu?

Kaiken muutospuheen keskellä unohtuu helposti, että muutoksessa on myös paljon pysyvää. Esimerkiksi iso osa viestinnän ja vuorovaikutuksen perusperiaatteista on kestänyt jopa yllättävän hyvin aikaa. Aristoteles (384–322 eaa.) mallinsi argumentaation ja retoriikan kulmakivet jo yli 2 000 vuotta sitten. Ne toimivat edelleen. Samoin vaikkapa Shakespearen (1564–1616) näytelmiä katsellessa ei voi olla miettimättä, miten samat vuorovaikutuksen kysymykset, ihmisyyden ilot ja surut ovat meille yhä ajankohtaisia.

Vaikka iso osa viestinnän ja vuorovaikutuksen peruskysymyksistä kestää aikaa, on viestinnän kenttä – ja siten koko elinympäristömme – muuttunut viime vuosina kiihtyvällä tahdilla. Uudet teknologiat ja sosiaalinen media ovat muuttaneet kaikessa laajuudessaan tapaamme hahmottaa maailmaa ja toimia siinä. Esimerkiksi kolmisenkymmentä vuotta sitten Star Trek -sarjassa esitelty PADD (Personal Access Display Device) oli vielä puhdasta science fictionia. Nyt erilaiset kannettavat älylaitteet ja iPadit ovat meille arkipäivää, ja esimerkiksi Google Translaten kaltainen käännösteknologia mahdollistaa lähes reaaliaikaisen puhutun ja kirjoitetun vuorovaikutuksen eri kielillä. Viestinnän voima läpileikkaa uudella tavalla kulttuurin, sosioekonomisen taustan, välimatkat ja esimerkiksi kielimuurin.

Viestinnän ennakoinnin kolme myyttiä

Tulevaisuus on aina kiehtonut ihmisiä, ja sitä on pyritty ennustamaan kirjavin tavoin aina taivaankappaleiden asentojen tulkitsemisesta kristallipallojen tarkasteluun. Vaikka tulevaisuutta on mahdoton ennustaa, on ennakoinnin avulla mahdollista varautua muutokseen. Ennakointi voidaankin nähdä tulevaisuuden osaamistarpeiden tunnistamisena ja niihin varautumisena. Kokosimme alle kolme myyttiä viestinnän ennakoinnista ja pohdimme sitä, millaista osaamista se vaatii.

1. Viestinnän ennakointi ei ole vain tulevaisuuden näkemistä vaan myös sen tekemistä. Viestinnän ennakointia koskevassa puheessa on usein vallalla ajatus, että ennakointi on tulevaisuuden etukäteen tietämistä: erilaisten muutostrendien hahmottamista ja niiden vaikutusten huomioimista. Usein unohtuu, että viestinnän ennakointi on myös tulevaisuuden proaktiivista rakentamista. Globaalissa maailmassa yksittäinen viesti tai siinä lanseerattu hashtag voi tavoittaa miljoonat ympäri maailmaa. Yksittäinen toimija yksilöstä yritykseen voi hyvin kiteytetyllä ja arvoihin kytketyllä viestillä saada massat liikkeelle reaaliaikaisesti, kuten on käynyt esimerkiksi hashtagien #MeToo, #Blacklivesmatter ja #MeatlessMonday kanssa. Toisin sanoen ennakointi ei ole vain muuttumista vaan myös aktiivista toimijuutta ja ympäröivän maailman muuttamista.

2. Viestinnän ennakointi ei ole vain suunnittelua ja ajoittamista vaan myös kontekstin ymmärtämistä. Ennakointipuhe kohdistuu usein siihen, miten yksilöt, organisaatiot ja kokonaiset yhteiskunnat voivat suunnitella ja ajoittaa viestintäänsä. Yksittäisten toimenpiteiden ja kampanjoiden aikatauluttaminen jättää helposti varjoonsa sen, miksi ylipäätään viestitään ja millaisia tavoitteita viestinnän avulla halutaan saavuttaa. Viestinnän ennakointi ei olekaan vain suunnitelmallisuutta ja oikeaa ajoitusta vaan kokonaisuuden ymmärtämistä ja pysähtymistä kysymyksen miksi äärelle. Esimerkiksi Simon Sinek (2011) kannustaa aloittamaan kaiken kehittämisen peruskysymysten hahmottamisella: miksi organisaatiomme on olemassa, miksi viestimme? Näin ennakointiin käytetyt resurssit eivät jää vain irrallisiksi toimenpiteiksi ja kulueriksi vaan muuttuvat aidosti strategisia tavoitteita tukeviksi investoinneiksi.

3. Viestinnän ennakointi ei ole vain omaan toimintaan keskittymistä vaan myös sidosryhmien tarpeiden ja odotusten huomioimista. Viestinnän ennakoinnissa keskitytään usein melko suppeasti siihen, mitä tulevaisuus itseltä vaatii. Parhaimmillaan ennakointi on kuitenkin enemmän kuin vain omaan napaan tuijottamista. Se on odotustenhallintaa ja yhteisen tulevaisuuden rakentamista. Tämä edellyttää jatkuvaa vuorovaikutusta, neuvottelua ja keskustelua sidosryhmien kanssa. Käytännössä sidosryhmien osallistaminen tulisi ottaa tiiviisti mukaan niin viestinnän toteuttamiseen kuin koko toiminnan kehittämiseen. Vaikka koskaan ei voi varautua kaikkeen, tarjoaa sidosryhmien tarpeiden ja tavoitteiden kuunteleminen pienen etumatkan muuttuvassa pelikentässä.

Ennakointi on vuorovaikutusosaamista

Viestintä ja ennakointi liittyvät (ainakin) kahdella tavalla yhteen. Toisaalta voidaan puhua nimenomaan viestinnän ennakoinnista, toisaalta viestinnän ja vuorovaikutuksen roolista kaikessa tulevaisuuden ennakoinnissa. Esimerkiksi Mikko Dufva (2015) kuvaa väitöskirjassaan, miten tulevaisuutta koskeva tieto ja tulevaisuus itse asiassa rakentuvat toimijoiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa.

Koska tulevaisuutta ei ole vielä olemassa, on (ainakin osin) kiinni toimijoiden vuorovaikutusosaamisesta, eli tiedoista ja ymmärryksestä, taidoista sekä asenteista ja motivaatiosta, millaista tulevaisuutta lähdetään yhdessä rakentamaan. Tämän vuoksi myös viestinnän ennakoinnissa tarvitaan monitahoista vuorovaikutusosaamista: proaktiivista toimijuutta, alati muuttuvan kontekstin ymmärtämistä ja sidosryhmien osallistamista. Muutoksen yhdessä rakentamisen ja muutoksessa yhdessä oppimisen lisäksi edellytetään niiden viestinnän pysyvyyksien ja ”muuttumattomuuksien” muistamista, jotka ovat yhtä lailla rakentamassa sitä, millainen tulevaisuus on.

Viestinnän ennakoinnilta voi kuitenkin helposti vetää maton jalkojen alta. Niin kvartaalitaloudessa kuin pienyrittäjien hektisessä arjessa eletään usein nopealla tempolla, jolloin tulevaisuutta tarkastellaan muutama kuukausi kerrallaan. Jos ennakointia ei aidosti arvosteta, on sillä vaarana muuttua sisällöttömäksi sanahelinäksi tulevaisuusskenaarioihin ja juhlapuheisiin. Tällöin esimerkiksi suomalaisten yritysten rooliksi jää valitettavasti vain yrittää seurata muutoksen perässä eikä rakentaa sitä itse.

 

Linkkejä ja lukuvinkkejä

Aristoteles. (2012). Retoriikka. I ja II kirja. Teokset, osa IX. Suomentanut P. Hohti & P. Myllykoski. Helsinki: Gaudeamus. >> https://www.gaudeamus.fi/aristoteles-retoriikka-teokset-ix

Dufva, M. (2015). Knowledge creation in foresight: a practice- and systems-oriented view. Aalto University publication series, Doctoral dissertations 222 / VTT SCIENCE 121. >> http://www.vtt.fi/inf/pdf/science/2015/S121.pdf

Sinek, S. (2011). Start with why: how great leaders inspire everyone to take action. London: Portfolio. >> https://www.amazon.com/Start-Why-Leaders-Inspire-Everyone/dp/159184644

Zerfass, A., Moreno, Á.,Tench, R., Verčič, D. & Verhoeven, P. (2017). European Communication Monitor 2017. How strategic communication deals with the challenges of visualisation, social bots and hypermodernity. Results of a survey in 50 Countries. Brussels: EACD/EUPRERA, Quadriga Media Berlin. >> http://www.communicationmonitor.eu