Matkaillen tulevaisuuteen

Kirjoittaja: Matkailukoordinaattori Leena Pajala, Keski-Suomen liitto

Matkailusta on tullut yksi maailman suurimmista ja nopeimmin kasvavista talouden aloista. Puhutaankin jo matkailuteollisuudesta.  Matkailukohteet ympäri maailmaa ovat kehittäneet ja investoineet matkailuun, ja matkailijavirroista kilpaillaan yhä enemmän. Matkailu on ollut useilla alueilla keskeinen tekijä alueen sosiaalis-taloudellisen kehityksen ajurina. Matkailun myötä on syntynyt uusia yrityksiä, työpaikkoja, vientituloja ja myös alueen infrastruktuuri on kehittynyt. Viimeisten kuudenkymmenen vuoden aikana matkailu on laajentunut ja monipuolistunut, ja se tullee kehittymään edelleen uuden tekniikan ja uusien innovaatioiden myötä. Matkailu on tuonut mukanaan paljon hyvää, mutta sen myötä on syntynyt myös ongelmia.

Kansainvälinen matkailu muodostaa 7 % maailman tavaroiden ja palvelujen viennin arvosta. Kansainväliset matkailutulot vuonna 2016 olivat 1,1 mrd euroa. Maailman vientikaupasta matkailu sijoittuu kolmanneksi kemikaalien ja polttoaineiden jälkeen, ennen autoteollisuuden tuotteita ja elintarvikkeita.

Euroopan markkinaosuus koko maailman matkailijavirroista on lähes 50 %. Vuonna 2016 Eurooppa vastaanotti 616 milj. kansainvälistä matkailijaa. Kasvu oli suurinta Pohjois-Euroopassa (+ 5 milj., 6 %). Islannissa lisäystä oli jopa 39 %, Suomessakin 6 %. UNWTOn ennusteen mukaan koko maailmassa kansainvälisen matkailun arvioidaan kasvavan vuosittain keskimäärin 3,3 % vuoteen 2030 mennessä.

Matkailun merkitys Suomen kansantaloudelle on matkailutilinpidon mukaan noin 2,5 % BKT:stä. Verrattuna muihin toimialoihin matkailun osuus on suurempi kuin mm. kaivostoiminnan ja louhinnan, elintarvike- ja juomateollisuuden sekä metsäteollisuuden. Keski-Suomen BKT:sta matkailun osuus on 2,4 %. Vuonna 2015 Keski-Suomessa vieraili 4,3 milj. matkailijaa. Ulkomaalaisten matkailijoiden määrä oli noin 140 000. Matkailijat käyttivät Keski-Suomessa yhteensä noin 357 milj. euroa.

Matkailun liikakasvu

Matkailun hurja kasvu – liikakasvu (over tourism) –  näkyy jo Euroopassa suosittujen kohteiden yhä pahempina tungoksina, jonoina, laadun heikkenemisenä sekä ympäristön kulumisena ja likaantumisena. Haitat kohdistuvat usein paikallisille asukkaille. Esimerkiksi asuntojen ottaminen matkailukäyttöön (Airbnb) Barcelonan vanhan kaupungin alueella on tyhjentämässä alueen paikallisista asukkaista. Samalla hävitetään alkuperäistä tunnelmaa ja paikalliskulttuuria, jotka ovat juuri niitä asioita, joita matkailijat lomallaan hakevat.

Matkailun liikakasvua tietyissa kohteissa maailmalla on yritetty suitsia ottamalla käyttöön matkailijavero tai mobiilipalvelu (app), josta voi seurata kohteen asiakasmäärää ja ruuhkia. Matkailijavirtojen hallinnalla asiakkaat pitäisi saada tulemaan kohteisiin tasaisemmin ympäri vuoden tai tarjota matkailijalle kohteeksi ns. kakkoskaupunkia. Sosiaalisesta mediasta on tullut yhä tärkeämpi kanava tuoda esille näitä vähemmän tunnettuja matkailukohteita.

No, Keski-Suomessa näitä overtourism-ongelmia ei ole vielä kohdattu. Lapin matkailukeskuksia joku jo saattaakin karttaa, jos on tullut hakemaan hiljaisuutta ja rauhaa. Keski-Suomella on kuitenkin tarjota luonnonrauhaa ja hiljaisuutta ilman tungosta.

Matkailun trendejä ja uusia asiakassegmenttejä

Matkailijoiden kulutustottumuksiin ennustetaan isoja muutoksia tulevina vuosina. Teknologian kehittyminen tuo mm. palveluissa käyttöön robotit ja muut digitaaliset apurit. Suuria muutoksia on tulossa myös luksusmatkailuun. Varakkaat matkailijat etsivät ylellisyystuotteiden sijaan ainutlaatuisia ja persoonallisia elämyksiä, jotka ovat personoituja, muille digitaalisesti jaettavia, autenttisia, ainutkertaisia ja eksklusiivisia.

Suomi ei pärjää luksusmatkailussa sen alkuperäisessä merkityksessä, mutta Suomen luksuksen lähteenä ovat luontokokemukset ja niihin yhdistetty ainutlaatuinen, spesiaali tarjonta. Yksi suomalaisia luksuselämyksiä tarjoavista yrityksistä on Rovaniemellä pääpaikkaansa pitävä Luxury Action, joka on erikoistunut arktisen alueen eksotiikan hyödyntämiseen matkailupalveluissaan.

VisitFinlandin toteuttamassa asiakastutkimuksessa Suomelle löytyi uusia matkailijasegmenttejä, joissa erityisen vahvasti nousivat luontomatkailuun suuntautuneet asiakkaat. Tärkeimmät segmentit ovat Nature Wonder Hunters, Nature Explorers and Activity Enthusiasts.

Tutkimukset ja trendit osoittavat matkailuyrityksen vastuullisen toimintatavan olevan asiakkaille yhä tärkeämpi tekijä. Yritysten tulisi entistä enemmän ottaa toiminnassaan huomioon kestävät arvot, esim. vesi- ja energiatehokkuudessa, jätehuollossa, paikallisten tuotteiden ja palveluiden käytössä, paikallisten työllistämisenä, kulttuuriperinnön vaalimisena ja paikallisen väestön huomioimisena. Osa matkailijoista etsii matkakohdetta, jonne kulkeminen aiheuttaa mahdollisimman pienen hiilijalanjäljen. Tämä suosisi lähimatkailua ja julkisten kulkuneuvojen käyttämistä. Kuitenkin lentomatkustaminen on edelleen suosituin liikennemuoto lomamatkoissa.

Digitaalinen detox -lomilla unohdetaan sähköiset yhdyslaitteet, kuten älypuhelimet ja tietokoneet. Se vähentää stressiä ja antaa mahdollisuuden keskittyä sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja yhteydenpitoon luonnon kanssa muutoin niin fyysisessä maailmassa. Suomesta löytyy paljon erilaisia vaihtoehtoja näille asiakkaille, esimerkiksi lomamökkejä luonnon keskellä ilman tietoliikenneyhteyttä. Mutta nykytrendin mukaan ulkomaisille asiakkaille pitäisi olla tarjolla ’mökki 2.0’ eli hyvätasoinen mökki, jonne olisi saatavilla erilaisia palveluita kuten ruokapalvelut.

Lähteitä:
UNWTO Tourism Towards 2030. Long-term forecasts, World Tourism Organization

ITB World Travel Trends 2017/2018

VisitFinland: Segmentation study

Viestinnän ennakointi: myyteistä muutososaamiseen

Kirjoittajat: FT Anne Laajalahti, tuoteryhmäpäällikkö (Infor/MIF), tutkija ja kouluttaja ja
FT Vilja Laaksonen, asiakkuusjohtaja (Aava & Bang Oy) ja partneri (RALLA Oy)

Tulevaisuuden ennakointi on aina kiehtonut yksilöitä, organisaatioita ja yhteiskuntia. Kokosimme kolme myyttiä viestinnän ennakoinnista ja väitämme, että viestinnän ennakointi edellyttää aina vuorovaikutusosaamista.

Mikä muuttuu, kun ”kaikki” muuttuu?

Kaiken muutospuheen keskellä unohtuu helposti, että muutoksessa on myös paljon pysyvää. Esimerkiksi iso osa viestinnän ja vuorovaikutuksen perusperiaatteista on kestänyt jopa yllättävän hyvin aikaa. Aristoteles (384–322 eaa.) mallinsi argumentaation ja retoriikan kulmakivet jo yli 2 000 vuotta sitten. Ne toimivat edelleen. Samoin vaikkapa Shakespearen (1564–1616) näytelmiä katsellessa ei voi olla miettimättä, miten samat vuorovaikutuksen kysymykset, ihmisyyden ilot ja surut ovat meille yhä ajankohtaisia.

Vaikka iso osa viestinnän ja vuorovaikutuksen peruskysymyksistä kestää aikaa, on viestinnän kenttä – ja siten koko elinympäristömme – muuttunut viime vuosina kiihtyvällä tahdilla. Uudet teknologiat ja sosiaalinen media ovat muuttaneet kaikessa laajuudessaan tapaamme hahmottaa maailmaa ja toimia siinä. Esimerkiksi kolmisenkymmentä vuotta sitten Star Trek -sarjassa esitelty PADD (Personal Access Display Device) oli vielä puhdasta science fictionia. Nyt erilaiset kannettavat älylaitteet ja iPadit ovat meille arkipäivää, ja esimerkiksi Google Translaten kaltainen käännösteknologia mahdollistaa lähes reaaliaikaisen puhutun ja kirjoitetun vuorovaikutuksen eri kielillä. Viestinnän voima läpileikkaa uudella tavalla kulttuurin, sosioekonomisen taustan, välimatkat ja esimerkiksi kielimuurin.

Viestinnän ennakoinnin kolme myyttiä

Tulevaisuus on aina kiehtonut ihmisiä, ja sitä on pyritty ennustamaan kirjavin tavoin aina taivaankappaleiden asentojen tulkitsemisesta kristallipallojen tarkasteluun. Vaikka tulevaisuutta on mahdoton ennustaa, on ennakoinnin avulla mahdollista varautua muutokseen. Ennakointi voidaankin nähdä tulevaisuuden osaamistarpeiden tunnistamisena ja niihin varautumisena. Kokosimme alle kolme myyttiä viestinnän ennakoinnista ja pohdimme sitä, millaista osaamista se vaatii.

1. Viestinnän ennakointi ei ole vain tulevaisuuden näkemistä vaan myös sen tekemistä. Viestinnän ennakointia koskevassa puheessa on usein vallalla ajatus, että ennakointi on tulevaisuuden etukäteen tietämistä: erilaisten muutostrendien hahmottamista ja niiden vaikutusten huomioimista. Usein unohtuu, että viestinnän ennakointi on myös tulevaisuuden proaktiivista rakentamista. Globaalissa maailmassa yksittäinen viesti tai siinä lanseerattu hashtag voi tavoittaa miljoonat ympäri maailmaa. Yksittäinen toimija yksilöstä yritykseen voi hyvin kiteytetyllä ja arvoihin kytketyllä viestillä saada massat liikkeelle reaaliaikaisesti, kuten on käynyt esimerkiksi hashtagien #MeToo, #Blacklivesmatter ja #MeatlessMonday kanssa. Toisin sanoen ennakointi ei ole vain muuttumista vaan myös aktiivista toimijuutta ja ympäröivän maailman muuttamista.

2. Viestinnän ennakointi ei ole vain suunnittelua ja ajoittamista vaan myös kontekstin ymmärtämistä. Ennakointipuhe kohdistuu usein siihen, miten yksilöt, organisaatiot ja kokonaiset yhteiskunnat voivat suunnitella ja ajoittaa viestintäänsä. Yksittäisten toimenpiteiden ja kampanjoiden aikatauluttaminen jättää helposti varjoonsa sen, miksi ylipäätään viestitään ja millaisia tavoitteita viestinnän avulla halutaan saavuttaa. Viestinnän ennakointi ei olekaan vain suunnitelmallisuutta ja oikeaa ajoitusta vaan kokonaisuuden ymmärtämistä ja pysähtymistä kysymyksen miksi äärelle. Esimerkiksi Simon Sinek (2011) kannustaa aloittamaan kaiken kehittämisen peruskysymysten hahmottamisella: miksi organisaatiomme on olemassa, miksi viestimme? Näin ennakointiin käytetyt resurssit eivät jää vain irrallisiksi toimenpiteiksi ja kulueriksi vaan muuttuvat aidosti strategisia tavoitteita tukeviksi investoinneiksi.

3. Viestinnän ennakointi ei ole vain omaan toimintaan keskittymistä vaan myös sidosryhmien tarpeiden ja odotusten huomioimista. Viestinnän ennakoinnissa keskitytään usein melko suppeasti siihen, mitä tulevaisuus itseltä vaatii. Parhaimmillaan ennakointi on kuitenkin enemmän kuin vain omaan napaan tuijottamista. Se on odotustenhallintaa ja yhteisen tulevaisuuden rakentamista. Tämä edellyttää jatkuvaa vuorovaikutusta, neuvottelua ja keskustelua sidosryhmien kanssa. Käytännössä sidosryhmien osallistaminen tulisi ottaa tiiviisti mukaan niin viestinnän toteuttamiseen kuin koko toiminnan kehittämiseen. Vaikka koskaan ei voi varautua kaikkeen, tarjoaa sidosryhmien tarpeiden ja tavoitteiden kuunteleminen pienen etumatkan muuttuvassa pelikentässä.

Ennakointi on vuorovaikutusosaamista

Viestintä ja ennakointi liittyvät (ainakin) kahdella tavalla yhteen. Toisaalta voidaan puhua nimenomaan viestinnän ennakoinnista, toisaalta viestinnän ja vuorovaikutuksen roolista kaikessa tulevaisuuden ennakoinnissa. Esimerkiksi Mikko Dufva (2015) kuvaa väitöskirjassaan, miten tulevaisuutta koskeva tieto ja tulevaisuus itse asiassa rakentuvat toimijoiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa.

Koska tulevaisuutta ei ole vielä olemassa, on (ainakin osin) kiinni toimijoiden vuorovaikutusosaamisesta, eli tiedoista ja ymmärryksestä, taidoista sekä asenteista ja motivaatiosta, millaista tulevaisuutta lähdetään yhdessä rakentamaan. Tämän vuoksi myös viestinnän ennakoinnissa tarvitaan monitahoista vuorovaikutusosaamista: proaktiivista toimijuutta, alati muuttuvan kontekstin ymmärtämistä ja sidosryhmien osallistamista. Muutoksen yhdessä rakentamisen ja muutoksessa yhdessä oppimisen lisäksi edellytetään niiden viestinnän pysyvyyksien ja ”muuttumattomuuksien” muistamista, jotka ovat yhtä lailla rakentamassa sitä, millainen tulevaisuus on.

Viestinnän ennakoinnilta voi kuitenkin helposti vetää maton jalkojen alta. Niin kvartaalitaloudessa kuin pienyrittäjien hektisessä arjessa eletään usein nopealla tempolla, jolloin tulevaisuutta tarkastellaan muutama kuukausi kerrallaan. Jos ennakointia ei aidosti arvosteta, on sillä vaarana muuttua sisällöttömäksi sanahelinäksi tulevaisuusskenaarioihin ja juhlapuheisiin. Tällöin esimerkiksi suomalaisten yritysten rooliksi jää valitettavasti vain yrittää seurata muutoksen perässä eikä rakentaa sitä itse.

 

Linkkejä ja lukuvinkkejä

Aristoteles. (2012). Retoriikka. I ja II kirja. Teokset, osa IX. Suomentanut P. Hohti & P. Myllykoski. Helsinki: Gaudeamus. >> https://www.gaudeamus.fi/aristoteles-retoriikka-teokset-ix

Dufva, M. (2015). Knowledge creation in foresight: a practice- and systems-oriented view. Aalto University publication series, Doctoral dissertations 222 / VTT SCIENCE 121. >> http://www.vtt.fi/inf/pdf/science/2015/S121.pdf

Sinek, S. (2011). Start with why: how great leaders inspire everyone to take action. London: Portfolio. >> https://www.amazon.com/Start-Why-Leaders-Inspire-Everyone/dp/159184644

Zerfass, A., Moreno, Á.,Tench, R., Verčič, D. & Verhoeven, P. (2017). European Communication Monitor 2017. How strategic communication deals with the challenges of visualisation, social bots and hypermodernity. Results of a survey in 50 Countries. Brussels: EACD/EUPRERA, Quadriga Media Berlin. >> http://www.communicationmonitor.eu

Kurkistuksia naapuriin, osa 1

Kirjoittaja: Kehittämispäällikkö Anna-Liisa Juurinen, Jämsek Oy

Tulevaisuuden ennakointi on sitä, että pitää anturit auki ulkomaailmaan ja on utelias. Keski-Suomen tulevaisuusryhmä tekee aktiivista työtä kansallisissa verkostoissa, mutta raottelee ovia myös naapurimaiden ennakointityöhön. Minä päätin kurkistella länteen ja lähestyä ruotsalaista ennakointityötä silmäilemällä, mitä naapurissa tehdään. Tavoitteenani oli tarttua aiheeseen, joka soittelee minussa kieliä uudella tavalla ja josta voi ammentaa uutta näkökulmaa keskisuomalaiseen tulevaisuustyöhön. Keskityin silmäilyssäni IFFS:n (Institute for Futures Studies) toimintaan. IFFS on itsenäinen tutkimussäätiö, joka edistää tulevaisuusteemoja tekemällä tutkimusta ja käymällä julkista keskustelua. Säätiöllä on kahdeksan tutkimusaluetta, joista minua puhutteli tällä kertaa eniten future generations.

Future generations -tutkimusalue

IFFS:n tutkimusalueella future generations tehdään pääasiassa filosofista tutkimusta, jonka tavoitteena on pohtia päätöksentekoa ja sen merkitystä tulevaisuuden sukupolvien näkökulmasta. Tämän päivän ihmiset muokkaavat tulevien sukupolvien elämää ja toimintaympäristöä tekemillään ratkaisuilla. Jos ymmärrämme ja otamme vakavasti valta-asemamme suhteessa tulevaan, meidän tulisi käydä aktiivista yhteiskunnallista keskustelua seuraavista merkityksellisistä kysymyksistä:

  • Haluammeko rakentaa hyvää yhteiskuntaa vain itsellemme vai myös tuleville sukupolville?
  • Ovatko valintamme ja päätöksemme eettisesti ja moraalisesti oikeutettuja?

Vaikka futures generations tutkimusalueella toteutettava tutkimus onkin pitkälti filosofista ja keskittyy moraalisiin kysymyksiin, sitä tehdään, jotta tuloksia voitaisiin hyödyntää päätöksenteossa liittyen esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjuntaan, paikallisen ympäristön kehittämiseen, teknologioihin, lääkkeiden kehittämiseen sekä tulevaisuuden tutkimusteemoihin.

Pengoin syvemmälle ja tutustuin teoreettisen filosofian professorin Åsa Wikforssin tutkimuksen The Future of Humans videoesittelyyn. Wikforss pohtii videolla filosofisesti, onko hyväksyttävää muokata ihmisen biologista kehoa siten, että ihmisen altruistiset halut vahvistuisivat ja tulevaisuus olisi valoisampi myös syntymättömille sukupolville. Hänen mukaansa keinoja on helppo kehittää, jos oikeutus kehon muokkaamiselle on olemassa. Wikforss kertoo mm. hiiristä, joiden aggressiivisuus on saatu vähenemään, kun niiden vanhemmuusgeeniä on peukaloitu ja toteaa että sama voitaisiin tehdä myös ihmiselle. Wikforss kuitenkin muistuttaa, että niin yksinkertaista se ei ole. Ihmiset toimivat monimutkaisessa maailmassa ja moniulotteisessa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Käyttäytymisemme suunta määrittyykin erilaisten halujen ja uskomusten kombinaatioista, jolloin yksittäisen geenin peukaloinnin vaikutus jää väistämättä arvailujen varaan.

Tulevaisuushorisonttia laajentamaan

Olemme tottuneet arvioimaan tulevaisuuden maailmaa väestöennusteiden, megatrendien ja havaintojemme valossa. Tulkinnassamme painottuu maailman kaoottisuus ja arvaamattomuus. Aika ajoin keskustelumme saa väriä heikoista signaaleista ja joukkoon eksyy myös ajatelmia ihmisen fyysisen kehon muokkaamisesta, biohakkeroinnista, aivojen ja tietokoneen yhdistämisestä, ihon alle asetettavista implanteista, miljardöörien hankkeista tautien voittamiseksi, jne. Laaja-alaista keskustelua tulevien sukupolvien näkökulmasta ja oikeutuksesta tehdä päätöksiä heidän puolestaan käydään kuitenkin suhteellisen vähän, erityisesti biologisen kehon muokkauksen tai transhumanismin[1] näkökulmista. Eikö aika ole vielä oikea tai asia tärkeä?

Olen aikaisemmin pohtinut aika- ja paikkakäsityksen merkitystä tulevaisuutta koskevissa päätöksissä ja todennut, että tulevaisuushorisontti, joka ulottuu omaa elämää tai elinpiiriä pidemmälle, on vaikea hahmottaa ja se vaikuttaa tehtävien päätösten laatuun. Päätöksemme ja siitä seuraava toiminta perustuvat haluihimme, uskomuksiimme ja käsitykseemme siitä sosiaalisesta järjestelmästä, jonka osana toimimme. Boschetti, Walker ja Price (2016) ovat tutkineet päätöksentekijöiden tulevaisuusorientaatiota suhteessa ekologiseen mallinnukseen ja havainneet, että tulevaisuusorientaatioon voidaan vaikuttaa esim. yksinkertaisen kyselyn keinoin, jossa johdatellaan vastaaja ajattelemaan tulevaisuutta.

Päätökset ovat arkipäiväämme, mutta samalle ne vaikuttavat ratkaisevasti tulevien sukupolvien elämään ja toimintaympäristöön. En tee aloitetta biologisesta kehonmuokkauksesta parempien päätösten aikaan saamiseksi Keski-Suomessa, mutta tulevaisuusajattelun horisontin laajentamiseen kannustan. Itse ainakin laajentaisin tulevaisuushorisonttiani ajan ja paikan suhteen tuhat kertaa mieluummin, kun antaisin peukaloida geeniperimässäni edes niin pientä asiaa, kuin vanhemmuusgeeniä.

 

Lähde: Boschetti Fabio & Walker Iain & Price Jennifer (2016): Modelling and attitudes towards the future, Ecological Modelling 322 (2016) 71-81.

[1] Transhumanistien tavoitteena on moraalisesti pohtia, tutkia ja kehittää keinoja, jotka mahdollistaisivat ihmisen muuttamisen kehittämällä ja tuomalla käyttöön tekniikoita ikääntymisen poistamiseksi ja inhimillisten, fyysisten ja psyykkisten voimavarojen vahvistamiseksi.

 

Päätöksenteko tarvitsee monipuolista keskustelua ja tiedon asiantuntijuutta

Kirjoittaja: Kulttuuripolitiikan yliopistonlehtori (ma.), YTT, Dosentti Mikko Jakonen, Jyväskylän yliopisto

Suomalainen demokratia muuttuu tulevan sote- ja maakuntauudistuksen myötä. Perinteisten kunta- ja eduskuntavaalien väliin kiilaa uusi maakuntavaali, joka järjestetään ensimmäistä kertaa lokakuussa 2018. Suomalaisten äänestyskäyttäytymisessä EU- ja kuntavaalit keräävät alhaisimman suosion (EU 41%, kuntavaalit 59%), kun taas eduskunta- ja presidentinvaalit saavat parhaimmat äänestysprosentit (eduskunta 70%, presidentti 73% ensimmäinen kierros).

Se kuinka maakuntavaalit keräävät äänestäjiä, on vielä arvoitus. Todennäköisesti ne saavat mukaan enemmän ammattipoliitikkoja kuin kuntavaalit, sillä valtaa on jaossa enemmän. Toisaalta ne voivat myös houkutella mukaan niitä uraansa edistäviä kunnallispoliitikkoja, joilla ei ole vielä ollut riittävää kannatusta eduskuntaan.

Demokratian tasoa ja laatua ei kuitenkaan mitata pelkillä äänestysprosenteilla. Demokratian keskeisiä elementtejä kuten kansalaisten aktiivisuutta, päättäjien ja kansalaisten vuoropuhelua, sekä kriittisen keskustelun kautta syntyvää laajaa yhteisymmärrystä on vaikea taivuttaa määrällisille mittareille.

Demokratian perusperiaatteet

Demokratiassa julkista päätöksentekoa edistävä avoin keskustelu ja harkinta on ikivanha kysymys. Thukydideen (455 eaa. – 395 eaa.) Peloponnesolaissodassa kuvataan asiaa seuraavasti Perikleen (494-429 eaa.) kuuluisassa puheessa:

Me ateenalaiset päätämme itse julkiset asiamme tai ainakin yritämme saada niistä oikean käsityksen ollen sitä mieltä, ettei niiden pohtiminen haittaa toimintaa, vaan tehdään virhe, jos ei niistä keskustella ennen kuin tarpeen tullen ryhdytään toimimaan. (Thukydides 1964, 30.)

Tämä noin 2400 vuotta vanha katkelma kertoo, että demokratian erottaa esimerkiksi tyrannioista, oligarkioista, monarkioista tai pelkän väkijoukon (hoi polloi) hallitsemista yhteiskunnista se, kuinka yhteisistä asioista pyritään muodostamaan oikea kuva ennen päätösten toimeenpanoa. Demokratian onnistumiseen tarvitaan siis oikeaa ja kaikkien jakamaa tietoa, mikä onnistuu vain keskustelemalla asioista avoimesti ja monipuolisesti.

Tämä demokratian peruskysymys on edelleen ajankohtainen, mutta huomattavasti monimutkaisempi kysymys kuin antiikin Ateenassa. Tietoyhteiskunnassa tietoa on saatavilla niin paljon, että erilaisten, asianmukaisesti perusteltujen, mutta keskenään ristiriitaisten faktojen huomioon ottaminen ja keskusteluttaminen voi tuntua päätöksenteon kannalta mahdottomalta tehtävältä. Kun mukaan otetaan ”totuuden jälkeiselle ajalle” tyypillinen valheellisen tai virheellisen tiedon tuotanto ja levittäminen, sekä tahallinen asiallisen keskustelun hämmentäminen erilaisin retorisin keinoin, on selvää, että ”oikean käsityksen” muodostaminen on haasteellista.

Demokratian klassinen testiasetelma liittyy nimenomaan moniäänisen keskustelun ja sitä tukevien erilaisten faktatietojen ja tietomuotojen jäsentämiseen. Epäselvässä yhteiskunnallisessa tilanteessa ääneen pääsevät yleensä karismaattiset, yksinkertaiselta totuudelta näyttäviä lausuntoja jakelevat poliitikot. Jyrkät vastakkainasettelut, sekä oletetun oikean ja kyseenalaistamattoman tiedon hallitsijan nimeäminen vaikkapa ”kansaksi” tai ”talousviisaiksi” on leimallista keskustelulle, jossa erilaisia näkökulmia ei enää jakseta tai haluta pohtia riittävästi läpi.

Avoimen ja monipuolisen keskustelun lisäksi demokratian toinen ominaispiirre on epäluottamus. Vain epäluottamus yhteiskunnan eri instituutioiden välillä takaa oikeusvaltion toteutumisen, sillä oikeusvaltiossa lakien säätämisvalta, niiden toimeenpano, sekä toimeenpantujen päätösten aiheuttamien seurausten tuomiovalta – Montesquieun (1689-1755) kuuluisa vallan kolmijaon oppi – tapahtuu eri instituutioiden toimesta. Toisin sanottuna, oikeusvaltion perusperiaatteena on tiedon monipuolinen arviointi eri näkökulmista prosessien eri vaiheissa.

Tämä väistämättä hidastaa demokratiaa, eikä demokratia olekaan nopeiden käänteiden hallintamuoto. Hitauden ja maltin vuoksi demokratian etu on kuitenkin se, että täysin hutiloituja päätöksiä ja niistä aiheutuvia negatiivisia seurauksia ei synny yhtä paljon kuin muissa malleissa. Yleensä se mikä demokratiassa päätetään, kestää, koska tuo päätös perustuu mahdollisimman oikeaan käsitykseen asioista, jotka ovat myös mahdollisimman laajasti yhteisesti hyväksyttyjä.

Demokraattista järjestelmää uudistettaessa on muistettava, että myös demokratiat ovat epäonnistuneet – vaikkakin demokratiaa pidetään usein hallintamuodoista vähiten riskialttiina. Rooman tasavalta vaihtui yksinvaltaiseksi keisarivallaksi sisällissodan, terrorin ja Julius Caesarin (100 eaa-44 eaa.) häikäilemättömän populismin seurauksena. Caesar ei luottanut monipuoliseen tietoon ja keskusteluun, vaan johti kansaa halvoilla huveilla ja Gallian sodassa raaistuneilla sotajoukoilla. Ennen kaikkea Caesar hyökkäsi Rooman senaattia ja sen pitkälle vietyä keskustelevaa ja harkitsevaa asioiden käsittelyjärjestystä kohtaan.

Tieto päätöksenteossa ei ole logistiikkakysymys

Tiedon rooli päätöksenteossa on puhuttanut viime aikoina niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Maailmalla on noussut esiin useita tapauksia, joissa valtioiden johtajat ovat kyseenalaistaneet ilmiselviä faktoja, vähätelleet tieteilijöitä ja ohittaneet täydellisesti monipuolisen julkisen keskustelun. Tiedolla voidaankin johtaa monella tavalla. Rohkea ja luotettava johtaja uskaltaa kuunnella monipuolista asiantuntijaryhmää ja käydä laajoja julkisia keskusteluja kansalaisten kanssa päätösten perustaksi. Valtaa ja pikavoittoja tavoitteleva johtaja puolestaan tilaa itselleen sopivat tutkimustulokset, kaunistelee tilastoja ja ohittaa julkisen keskustelun leimaten sen ”aikailuna” ja ”muutosvastarintana”.

Kysymys tiedolla johtamisesta tulee aina asettaa nimenomaan demokratian ja sen kehittämisen kontekstissa. Mitä tiedolla johtaminen tarkoittaa nyt esimerkiksi uudessa maakuntamallissa? On kysyttävä aidosti, minkä vuoksi kunnallisvaalit ja kunnallispolitiikka ei ole kiinnostanut ihmisiä. Onko päätöksiä tehty yhteisymmärryksessä kuntalaisten kanssa, vai onko myös kuntatason politiikan perusperiaatteet alkaneet tuntua ihmisistä vierailta? Tietävätkö ihmiset todella kuinka meitä kaikkein lähimpänä olevat demokraattiset rakenteet toimivat ja kuinka niihin voi vaikuttaa tai osallistua?

Tiedon ja päätöksenteon suhde demokratiassa ei siis ole logistiikkakysymys. Oikeaa tietoa ei voida tilata oikeaan aikaan oikeaan paikkaan kuten jälkiteollisessa tavaroiden taikamaailmassa. Tietoa voidaan vain harvoin suihkuttaa ruiskeena juuri siihen kohtaan jossa sitä eniten tarvitaan. Oikean tiedon muodostaminen on aina hankala prosessi, joka vaatii selvityksiä, pohdintoja ja konfliktejakin. Pohjimmiltaan toimiva demokratia vaatii aktiivista kansalaisuutta ja demokraattista kulttuuria, jota ei voida synnyttää hetkessä. Tarvitaan pitkäjänteistä kasvatusta ja uskallusta antaa valtaa myös niiden käsiin, jotka eivät vielä ole huippuasiantuntijoita.

Tämä ei tarkoita, etteikö nykyisten hallintajärjestelmien tietotehokkuutta tulisi parantaa. Päinvastoin, digitaalisten työkalujen avulla päätöksenteon tukena toimivaa tietoa voidaan monipuolistaa sekä muuttaa avoimemmaksi. Kansalaisten aktiivisuutta on entistä helpompi käyttää suoraan hyväksi, sillä erilaiset sovellukset mahdollistavat asianomaisten kuulemisen silloin kun se on tarpeen. Myös päätöksiin liittyvä keskustelu on aiempaa helpompaa levittää ja välittää.

Digitaalisia työkalujakin olennaisempaa on monipuolisen, keskustelevan ja yhteistyötä tekevän kulttuurin rakentaminen – myös tulevassa maakuntamallissa. Monipuolisen ja useasta erilaisesta lähteestä tulevan tiedon kokoaminen ja koordinointi on avainkysymys. Tietoyhteiskunnassa niin valtakunnan kuin maakunnan tai kunnan tasolla tarvittaisiinkin lisää eräänlaisia tiedon asiantuntijoita. Heidän työnkuvanaan tulisi yhtäältä olla erilaisten paikallisten asiantuntijainstituutioiden (yliopistot ja korkeakoulut, tutkimusinstituutiot, yritykset, julkinen sektori, media, AY-liike jne.) sisältöjen tunteminen, sekä ennen kaikkea erilaisten verkostojen ja yhteyksien luominen. Kun paikalliset asiantuntijaverkostot ovat valmiiksi kartoitettuna ja aktivoituina, on tietoa mahdollista käyttää päätöksenteossa mahdollisimman joustavasti, avoimesti ja kenties myös edullisemmin. Usein tutkittua tietoa on nimittäin tarjolla yllättävän lähellä, mutta sitä ei vain osata etsiä oikeista paikoista.

Näihin uudistuksiin tarvitaankin ennakkoluulotonta, puhtaalta pöydältä aloittavaa otetta. Siksi maakuntauudistus antaa mahdollisuuden demokraattisen ja monipuoliselle tiedolle perustuvan päätöksenteon uudenlaiselle kokeilemiselle. Demokratiassa me yhdessä nimittäin lopulta päätämme sen, mikä on oikea käsitys asioiden tilasta ja kuinka sen mukaan tulisi toimia.

Kohti tulevaisuuden uusia työvoimakoulutuksia

Blogin teksti työstetty Keski-Suomen työvoimakoulutuksen suunnittelun asiantuntijatiimissä: Koulutussuunnittelija, asiantuntija Talvikki Tuimala, Keski-Suomen TE-toimisto, Palvelulinja 2, osaamisen kehittämispalvelut. Koulutusasiantuntijat Marianna Raivio ja Teija Taskinen, Keski-Suomen ELY-keskus, Työllisyys-, osaaminen- ja kulttuuriyksikkö

Keski-Suomessa 82,5 % opiskelijoista antaa työvoimakoulutuksesta hyvän tai erinomaisen yleisarvosanan järjestetyistä työvoimakoulutuksista, arvosana on hiukan maan keskiarvoa (82,2%) parempi (Opal-palautteiden kuukausiraportti 10/2017). Koulutusmallin kehittämistyö, jatkuva palautteen kerääminen, osaavat kouluttajat ja tiivis yhteistyö koulutuksen tilaajan ja tuottajan kesken näkyvät vaikuttavuuden paranemisessa.

Vuonna 2018 eteenpäin on edessä mm. isoja ammatillisen koulutuksen muutoksia 2. asteen ammatillisen koulutuksen reformin ja uusien Kasvupalvelukoulutuksiin valmistautumisen myötä. Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnon alalla järjestettävä koulutus on jatkossa entistä työelämälähtöisempää ja yritysten tarpeisiin räätälöidympää.

Uudet työvoimakoulutukset ovat apuna työuralla

Aina eivät avoimet työpaikat ja työnhakijan osaaminen kohtaa. Työnhakijoiden osaamisen kehittäminen vastaamaan yrityksissä vaadittavan osaamisen tarpeita ja työmarkkinoiden kysyntää sekä yksilön urakehityksen tukeminen ovat tärkeimpiä TE-palveluiden tehtäviä.

Uudet työvoimakoulutukset ovat osaamisen kehittämisen käytännönläheinen apuväline. Se on maksutonta, työttömyysturvalla tuettua ja sen avulla voi hankkia osaamiseensa täydennys- ja päivityskoulutusta. Koulutukset räätälöidään ja niiden pituus vaihtelee. Tarjolla on jatkuvasti yhä työelämä- ja yritysläheisempää osaamista täydentävää koulutusta.

Uusissa koulutuksissa pyritään erilaisiin menetelmällisiin ja toteutuksellisiin innovaatioihin. Tärkeätä on verkostojen hyödyntäminen ja yhteistyö eri tahojen kanssa. Myös valtakunnallisia malleja pyritään kehittämään, silloin kun kyse on esim. sellaisten yritysten tarpeista, jotka toimivat laaja-alaisesti ja valtakunnallisesti. Läpileikkaavia teemoja ovat erilaiset kartoitukset, hakijoiden/opiskelijoiden soveltuvuus, heidän sparrauksensa (esim. yksilölliset opintopolut) ja vahva työssäoppimiseen panostaminen ja ohjaus kaikissa opintojen vaiheissa.

Uusia trendejä etukenossa

Ajankohtaisia koulutusaihioita ja -ideoita haetaan ja seurataan eri tavoin. Koulutusten ideoinnissa ovat mukana TE-hallinnon oma henkilöstö Keski-Suomen ELY-keskuksesta ja Keski-Suomen TE-toimistosta sekä usein erilaiset yhteistyökumppanit, esimerkiksi kouluttajaorganisaatiot ja muut sidosryhmät sekä alueen yritykset. Työmarkkinoiden tulevia muutoksia ja uusia tuulia haistelevia työvoimakoulutuksia ovat Keski-Suomessa toteuttaneet sekä ammatilliset oppilaitokset, korkeakoulut että monet yksityiset valtakunnalliset kouluttajat.

Koulutukset ovat parhaimmillaan osaamisen kehittämisessä silloin, kun ne ovat sopivan pituista, ja niissä keskitytään täydentämään ja päivittämään aiemmin hankittua osaamista. Keski-Suomessa työnhakijoille on ollut jo usean vuoden ajan tarjolla työelämän ja maailmanlaajuiset megatrendit huomioon ottavaa työvoimakoulutusta. Esim. alueen korkeakoulutettujen työttömyys ja yritysten tarpeet on otettu huomioon koulutuksen suunnittelussa.

Esimerkkejä uusista avauksista ja osallistujilta hyvän palautteen saaneista koulutuksista ovat mm. It-alan tiimiosaaja, Kyberturvallisuusalan täydennyskoulutus ja Big Data osaajaksi- koulutukset. Uusissa, vasta alkavissa tai suunnitteilla olevissa koulutuksissa mukana ovat esim. Hanke- ja projektiosaajan verkkokoulutus, Hyvinvointi- ja terveysteknologian kehittäjä, Pelillistäjä, Korkeakoulutettujen Osaamissalkku -kapasiteetti sekä Palvelumuotoilu ja Digitaalinen markkinointi -koulutukset. Koulutusten ideana on kouluttaa osaajia maailmanlaajuisiin megatrendeihin liittyviin aihealueisiin, joiden tarvetta ei välttämättä yrityksissä arjen työssä ole ehditty edes havaita tai osaajien tarpeeseen ei ole vielä osattu reagoida. Esimerkiksi erilaisen korkeakoulutaustan ja työhistorian omaaville henkilöille erilaiset räätälöidyt ”täsmäkoulutukset” tiettyihin aihealueisiin voivat olla juuri se tarvittava osaamistason nosto, jonka avulla työllistyminen onnistuu helpommin, koska tällainen moniosaaja tuottaa lisäarvoa myös yrityksille.

Paitsi tulevaisuuden innovatiivisia osaajia, työmarkkinat tarvitsevat monia muita käytännön ammattilaisia. Uuden työvoimakoulutuksen etuna on työelämälähtöisyys. Lähes kaikkiin koulutuksiin sisältyy työssäoppimista ja/tai erilaisia kehittämistehtäviä yrityksissä. Usein onnistunut työnantajan ja opiskelijan hyvin yhteen saattava työssäoppimisjakso takaa sen, että työssä oppija on hyvää vauhtia työllistymässä. Opiskelija pystyy näyttämään osaamisensa ja yrityksen on mahdollista löytää työnantajalle ilmaisen työssäoppimisjakson aikana uusia hyviä osaajia yritykseen. Oppiminen varmistetaan teorian ja käytännön vuorottelulla yhdistettynä monenlaisiin opetusmenetelmiin ja -teknologiaan. Esimerkiksi verkko-opetus on ollut mukana alueen työvoimakoulutuksissa jo pitkään, mutta myös muunlaiset uudet opetusmuodot otetaan työvoimakoulutuksissa huomioon.

Osaajia työelämän moniin tarpeisiin RekryKoulutuksilla

Keski-Suomessa talouden kasvu on ollut nopeampaa kuin keskimäärin Suomessa ja talousennusteet povaavat kasvun jatkuvan (Keski-Suomen Aikajana 4/2016). Se näkyy myös yritysten kanssa yhteistyössä toteutettavien työvoimakoulutusten, esimerkiksi RekryKoulutusten määrän ja kysynnän kasvuna. RekryKoulutuksessa työnantajat osallistuvat koulutuksen suunnitteluun, toteutukseen ja opiskelijavalintaan. Kustannukset yrityksille jäävät pieneksi saatuun hyötyyn nähden, myös byrokratia ja paperityöt on karsittu minimiin.

Lisätietoa: TE-palvelut.fi/koulutushaku.