Heikot signaalit – keino nähdä uutta ja tehdä toisin?

Pekka Hokkanen, Keski-Suomen ELY-keskus

Ajallemme on tyypillistä tietotulvan ja tiedonvaihdon kiihtyvä vauhti. Kehityskulut ja trendit syntyvät nopeasti, joskin niiden elinkaarikin on usein lyhyt. Elämme keskellä viestejä ja merkkejä siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Talouden ennusteet ja odotukset hallitsevat uutisointia, ja mystiset markkinavoimat ja muut piilossa pysyttelevät tahot tulkitsevat odotuksia politiikkaa ohjaillen. Odotusarvo on saanut selkävoiton reaaliarvosta. Yhteiskuntamme tiiraa tulevaisuuteen ja pyrkii ennakoimaan tulevia käänteitä, voittaja on tämän logiikan mukaan se, kuka tietää mitä nurkan takana odottaa.

Tulvivan ja sisällöltään ilmeisen informaation taustalla piilee myös heikkoja – tai hiljaisia – signaaleja. Nämä herkempää silmää tai korvaa vaativat merkit ovat vielä oraalla olevia asioita, tuskin havaittavissa olevia merkkejä jostain tulevasta, jopa jostain isosta ja merkittävästä. Heikkojen signaalien olemus on kiehtova: niitä on koko ajan olemassa, mutta emme niitä välttämättä tunnista. Kuin ilkkuakseen moni heikko signaali pysyttelee piilossa, mutta tunnistamatta jääneen signaalin viestimä asia tai ilmiö tapahtuu vääjäämättä ennemmin tai myöhemmin.

Heikko signaali on usein siellä mistä sitä vähiten osaisi etsiä. Kumma kyllä, heikot signaalit jäävät usein huomaamatta juuri niiltä, jotka kyseisestä asiasta jotain kokevat tietävänsä – heikko signaali osuu maallikon tai ennakkoluulottoman tarkkailijan silmään. Tulevaisuudentutkija Mika Mannermaan sanoin: ”vallitseva viisaus karsastaa heikkoja signaaleja”.

Heikot signaalit ovat tärkeä osa ennakointia. Etukäteen määritellyn sekä systemaattisesti kootun ja analysoidun, usein tilastollisen, ennakointitiedon rinnalla pyritään yhä enemmän hyödyntämään myös heikkoja signaaleja. Peräpeiliin katsovasta tilastotrendistä on mahdotonta löytää heikkoa signaalia, vaan niiden tunnistaminen edellyttää toisenlaisia menetelmiä, joskin hiljaistenkin signaalien tunnistaminen vaatii tiettyä systemaattisuutta. Sosiaalinen media avaa uuden ja ehtymättömän aarreaitan heikkojen signaalien havainnoinnille ja tunnistamiselle. Yksittäinen heikko signaali ei välttämättä kerro mahdollisesta muutoksesta, mutta yhdistämällä useita heikkoja signaaleja toisiinsa, voidaan huomata nousevia trendejä.

Pinttyneetkin ajatusmallit voivat vaihtua uusiin ideoihin, kun heikkoja signaaleja käytetään innovoinnin ja skenaarioiden polttoaineena. Rohkeat ja ennakkoluulottomat tavat tunnistaa ja hyödyntää heikkoja signaaleja johtavat innovaatioiden ja strategioiden jalostumiseen. Maailma on täynnä menestystarinoita, joiden takana on heikon signaalin bongaus, oivaltava idea ja jalostaminen toimenpiteiksi. Esimerkistä käyvät Facebook, kännykkä, pankkikortti, ksylitolipurukumi ja vaikkapa Starbucks-kahvilaketju.

Miltä näyttää tulevaisuuden Keski-Suomi? Tunnistammeko heikot signaalit, jotka kertovat meille maakunnan mahdollisuuksista – pitäisikö uskaltaa ja oivaltaa katsoa uusiin suuntiin? Takertumalla entiseen ja hokemalla jo kuluneita mantroja suljemme silmät uusilta ideoilta ja mahdollisuuksilta. Heikot signaalit soisi otettavan pysyväksi välineeksi myös maakunnallisen ennakoinnin työkalupakkiin.

Jätä kommentti