Liito-oravalla vai ilman

Liito-orava

Kirjoittaja: Ylitarkastaja Auvo Hamarus
Keski-Suomen ELY-keskus

Taannoinen maastokäynti Jyväskylän ydinkeskustan Kirkkopuistoon liito-oravan elinpiirin kartoittamiseksi, tai juuri toteutunut vierailu keskustan Wanhalla hautausmaalla. Yhtä kaikki: seisoin kaadettavaksi määritellyn lehmuskujanteen juurella ja tähyilin rosoisia lehmuksen runkoja, josko niistä löytyisi pesäpaikoiksi soveltuvia koloja. Yleisöhavainnot olivat tosiaankin muokkaamassa käsitystäni liito-oravien sopeutumiskyvystä. Oliko liito-orava tosiaankin siirtymässä erämaiden takamailta kaupunkipuistoihin ”pullaoravaksi”?

Liito-oravan suojelustatus on EU:n alueella niin korkea kuin se voi olla. Kansallisesti uhanalaiseksi luokiteltu laji sisältyy EU:n luontodirektiivin liitteeseen IV (a), mikä tarkoittaa liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen ehdotonta hävittämis- ja heikentämiskieltoa. Käytännössä liito-oravan löytyminen rakennustyömaalta keskeyttää työt, siirtää suunniteltuja moottoritielinjauksia ja muokkaa kaavoja uuteen järjestykseen, puhumattakaan metsänomistajia ihmetyttävistä maastotarkastuksista metsänhakkuutyömailla. Söpöstä ja pehmoisesta lastenkirjojen symbolista on hyvää vauhtia tulossa maanomistajien kauhu.

Tallatessani hautausmaan hyvin aurattuja käytäviä ja väistellessäni vastaan tulevia mietteliäitä ihmisiä piirtyy mieleeni keskitalvinen maastokäynti keskelle ei-mitään. Pitkä taivallus jämsäläisessä lumihangessa toi minut avohakkuualueeksi suunnitellun metsikön laidalle. Aluksi lumen peittämästä metsästä ei näyttänyt löytyvän mitään, mutta sitten katse kiinnittyi kuolleeseen koivunrunkoon ja rungosta paistaviin tikankoloihin. Samalla, kun silmät haravoivat puun juurelta mahdollisia merkkejä liito-oravasta (=jätöksistä), silmiini osui outo karvainen nyytti hangella: liito-oravan katkennut hännänpää. Mitään muita merkkejä paikalta ei löytynytkään. Jäin miettimään, mistä mahtoi olla kyse. Paluumatkalla raahustin hankien läpi tarkastamaan aiemmissa avohakkuissa liito-oravan vuoksi säästettyä pientä kuusimetsikköä, ja kuinka ollakaan, sieltä löytyi hangelta aivan tuoreita liito-oravan papanoita. Metsikössä oli kaksi liito-oravalle vietyä pönttöä; asuttu paikka hakkuista huolimatta!

Keski-Suomessa on kerätty aktiivisesti tietoa liito-oravan esiintymisestä jo yli 10 vuoden ajan. Havaintopaikkoja on rekisterissä jo yli 2000. Tämä on vielä vähän, jos lukua vertaa valtakunnallisen kannanarvion lukemaan; maakunnassa pitäisikin asustella liki 12 000 liito-oravanaarasta, ja koiraat vielä päälle. Kanta vaikuttaa olevan kattava eteläisessä ja keskisessä maakunnassa, harventuen länteen ja pohjoiseen päin mentäessä. Saarijärven korkeudelta länteen ja pohjoiseen liito-oravan kanta on harva ja aukkoinen. Jos taas verrataan vanhoja ja uusia esiintymätietoja, niin tilanne ei kuitenkaan vaikuta enää niin hyvältä: erämaapaikat näyttävän autioituvan ja taajamapisteet tihentyvän. Miksi?

Liito-orava on kaunis ja vaikuttava eläin, näin voivat sanoa kaikki, jotka ovat otuksen nähneet. Liito-oravan pehmeän pyöreä olemus, suuret silmät ja lepakkomiehen liito eivät jätä ketään kylmäksi. Tutkimustulokset kertovat siitä, että liito-oravan pitäisi tulla toimeen varsin vähällä: pesäpuun ympärille puuryhmä ja siitä pomppimispuut ulospäin muihin maisemiin. Miksi liito-orava sitten vähenee erämaista ja keskittyy taajamiin? Syitä voi olla monia. Yhtenäisten metsäalueiden pirstoutuminen talousmetsänhoidon seurauksena kasaa liito-oravat tietyille suppeille paikoille, joihin petoeläinten, näätien ja viirupöllöjen on hyvä keskittää saalistusreissunsa. Hännänpäitä löytynee yhä useammilta paikoilta. Taajamissa petoja ei ole, mutta ravintolehtipuita sitäkin enemmän. Liito-oravien uhkana olevat kissatkin ovat nykyisin pitkälti purkkiruokinnassa.

Talousmetsien hoidon hyvässä vauhdissa oleva vihertyminen saattaa avata jatkossa yhä parempia mahdollisuuksia rakentaa liito-oravaystävällisiä metsiköitä. Uutena ideana on noussut esille aukkohakkuualueiden laidoille sijoitettavien, pesäkolojen menetystä korvaavien pesäpönttöjen sijoittaminen, mikä avaisi työmahdollisuuksia vaikkapa nuorille. Ja vielä kun saataisiin nostettua sekametsien ja eri-ikäisrakenteisten metsien kasvatus niille kuuluvaan arvostukseensa.

Liito-orava on vuosien kuluessa säväyttänyt satoja maanomistajia. Eräskin metsänomistaja luopui hakkuuaikeistaan kohdattuaan liito-oravan silmästä silmään; liito-oravan rohkeus ja uteliaisuus todella kannatti. Maanomistajakin vaikutti tyytyväiseltä saatuaan metsästään hyvän korvauksen vapaaehtoisen metsiensuojeluohjelma METSOn kautta. Ja kuten monet metsänomistajat ovat vuosien varrella saaneet huomata, ei liito-oravaa tarvitse pelätä. Varsin pienillä uhrauksilla ja ennen kaikkea hakkuiden hyvätasoisella ennakkosuunnittelulla liito-orava saataisiin säilymään ehkä myös erämaissamme. Tämä vaatii metsänomistajilta vain halua säilyttää lajin vaatimat, usein varsin pienialaiset pesimä- ja ruokailupaikat liikkumisyhteyksineen.

Miten saisimme liito-oravasta metsänomistajille ylpeydenaiheen? Joko sinulla on oma liito-oravametsä? Tsemppiä kaupunkiliito-oraville, joille tulee aina olemaan puistoja ja viheralueita asutettaviksi, ja yhteisymmärrystä erämaihin, joissa liito-orava on niin helppo hävittää, mutta vaikea saada takaisin. Ehkä nyt, talousmyllerrysten paineessa olisi aika luoda kokonaan uusi virtaviivainen keskusteleva toimintamalli, joka toisi EU:n vaatiman turvan liito-oravalle, mutta joka samalla ymmärtäisi myös metsänomistajia. Ideakenttä on vapaa!

Ideoinnin pohjaksi kannattaa muuten poiketa Jyväskylän Vesilinnan Luontomuseossa, jossa on helmi-toukokuussa näytillä kiertävä näyttely liito-oravasta. Pääsin katsomaan näyttelyn ennen avajaisia tiskin alta; on niin kiva näyttely, että suosittelen kaikille! Ja muistutuksena, että Vesilinnan luontomuseoon on nykyisin vapaa pääsy.

Horisonttia tutkailemassa

Teksti: Anu Huotari & Seija Kiiskilä
The World Future Society järjestää vuosittain WorldFuture ‐konferenssin, joka kokoaa yhteen tulevaisuudentutkijoita ja ennakointityötä tekeviä ympäri maailmaa. The World Future Society on amerikkalainen tulevaisuudentutkimuksesta kiinnostuneiden ihmisten yhteisö, jonka tehtävänä on edesauttaa ajattelijoiden, tutkijoiden, poliitikkojen ja maallikkojen yhteistä keskustelua tulevaisuudesta.
WorldFuture2013 Exploring the next horizon -konferenssi järjestettiin Chicagossa 19.-21.7.2013. Ennen varsinaisia konferenssipäiviä kokoontui julkisen sektorin ennakointityötä tekevien epämuodollinen verkosto, Public Sector Foresight Network (PSFN). Kokonaisuutena konferenssi antoi sekä paljon vahvistusta Keski-Suomessa ja Suomessa tehtävälle ennakointityölle että myös uusia näkökulmia ja työkaluja.
Lue koko reissun annista tarkemmin matkaraportistamme!

 

Nykyisen ja tulevan puristuksessa

Teksti: Lea Goyal, Sirpa Lehto ja Sari-Anne Myllyaho

Työllisyyden lyhyt oppimäärä

Keski-Suomella on pitkä historia korkean työttömyyden hoitamisesta. Vaikeuskerrointa lisää edelleen se, että nuorten ja pitkäaikaistyöttömien osuus on ollut suuri. Elinkeinoelämän rakennemuutos on uusintanut rajusti maakunnan työpaikka- ja toimialarakennetta. Neljänkymmenen vuoden aikaperspektiivillä taaksepäin voidaan nähdä, että 80-luvun haasteelliset työllisyysluvut näyttävät nykypäivän mittakaavassa ratkaistavissa olevina. 90-luku nosti työttömyyden 2,5 -kertaiseksi aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna, niin lukumääräisesti kuin suhteellisestikin. 2000- luvulla julkisilla toimilla voitiin vaikuttaa työttömyyden alentumiseen, mutta 2008 alkanut taloudellinen kehitys on näyttänyt, että apu on jäänyt tilapäiseksi.

Kun valtion ja kuntien mahdollisuudet tukea työllistymistä ovat pienentyneet ja resurssien niukentuminen myös jatkossa on todennäköistä, on maakunnan henkinen pääoma otettava täysimääräiseen käyttöön. Keski-Suomi on ELY-alueiden vertailussa vaikeimmassa puristuksessa ja maakunnan sisällä tapahtuu edelleen alueellista polarisaatiota-   harvaanasuttu maaseutu vs. kaupunkiseudut.

Tulevaisuutta kannattaa pohtia, koska vietämme siellä loppuikämme

Maakuntaliitto ja ELY-keskus ovat luvanneet tuottaa tulevaisuustietoa ja luoda uudentyyppistä, tulevaisuuden päätöksiin vaikuttavaa verkostoitumista elinkeinoelämän, oppilaitosten, kuntien ja valtion toimijoiden kesken

Tulevaisuudessa kannattavat uudenlaiset toimialat ja tekemisen muodot ovat hahmottumassa, mutta tämän hetket huolet estävät meitä näkemästä niitä riskien ottamisen arvoisina mahdollisuuksina.  Pidemmän aikaperspektiivin luomiseksi tarvitaan toimintaan rohkaisevien alue- ja elinkeinoelämän kehittäjien yhteispeliä, jotta eri kehittäjärooleista muodostuu kokonaisuus. Askeleet tulevaisuuteen rakentuvat elinkeinoelämän ja kehittäjien yhteispanoksella. Julkisella panostuksella voidaan tukea riskien ottamista ja löytää tapoja, miten tulevaisuuteen ”kävellään”.

Vaatiiko Keski-Suomen kohtalon kääntäminen maantavasta poikkeavaa työotetta, joka sallii myös intuition ja uteliaisuuden, jolloin lopputuloksena on katarsis*).

 

*) Katarsis eli katharsis (kreik. puhdistuminen) on äkkinäinen tunnetila tai kliimaksi, joka johtaa elämänhalun uudistumiseen, palautumiseen tai voimistumiseen.Käsitettä on käytetty muun muassa teatterissa tragedian yhteydessä. Antiikin Kreikan runousoppien mukaan tragediassa esitetyn kärsimyksen herättämä pelko ja sääli puhdistavat lopulta näytelmän katsojan mielen. Katarsis-termiä käytetään myös uskonnollisesta puhdistautumisesta sekä jännityksen tai ahdistuksen laukeamisesta.

Ennakoinnilla tulevaisuutta

Teksti: Vuokko Marttila

Silmiini osui Tampereen yliopiston emeritus professori Markku Ojasen juttu tulevaisuuden ennustamisesta po. yliopiston huhtikuun 2013 tiedelehdestä. Hän selosti tutkimusta, jossa oli pyydetty 280 erityyppiseltä asiantuntijalta arvioita v. 1980 poliittisesta ja taloudellisesta tulevaisuudesta. (Tutkimus oli tehty joka Englannissa tai USA:ssa.) Asiantuntijat tekivät kaikkiaan 28 000 ennustetta. Ennusteiden seuranta-aika oli 20 vuotta. Tulosten mukaan odotettuja eroja ei ennusteiden laadussa saatu, sillä mm. seuraavat osaryhmät eivät eronneet toisistaan:

  1. ekspertit ja harrastelijat
  2. kokeneet ja kokemattomat
  3. eri alueiden asiantuntijat
  4. salaisiin asiakirjoihin pääsevät ja ne joilla tätä pääsyä ei ollut.

Selvityksen mukaan ennusteet olivat vain hiukan sattumaa parempia, vaikka asiantuntijat uskoivat vahvasti siihen että he kykenevät tekemään hyviä ennusteita.

Mitä tämä kertoo? Kulkeeko talouden ja kulutuksen maailma eteenpäin niin, ettei siihen voida ennusteilla vaikuttaa vai eikö ennusteita todellakaan tarvita. Kyllä niitä tarvitaan, tulevaisuuden ennustaminen on ensiarvoisen tärkeää. Miten muuten osaamme käyttää resursseja järkevästi ja saada hyvinvointia ja parempaa kehitystä aikaan, jos kuljemme laput silmillä.  Ennakoivan työotteen toimintatapojen kehittäminen kaikissa organisaatiossa tulee olla arkipäivää sekä reagointiherkkyden ja päätöksenteon prosessien yhteennivomisen tulee toimia.  Ja mikä tärkeintä: yritysten, elinkeinoelämän, talouden sekä julkisten toimijoiden keskinäinen vuoropuhelu pitää olla luontevaa.

Em. selvityksen tulosten perusteella on huomionarvoista se että ennakointiin saadaan mukaan runsaasti eri tahoja ja myös kansalaisia. Keski-Suomi ennakoi  -hankkeessa on myös huomioitu somen kautta saatavaa tietoa. Olisiko tällä hetkellä yhä laajeneva Twitterin käyttö myös oltava osa ennakoivaa työotetta?

Nyt vaan tulevaisuutta visertämään kesän koittaessa.

 

New work is network

New work is network

Kirjoittaja: Eija Heinonen, Keski-Suomen ELY-keskus

Blogissa tulkitaan vapaasti Elina Kiiski-Katajan Sitra, esitystä Joensuun Vekarasta vaariin ennakointiseminaarissa 14.3.2013 Joensuussa

Talouden turbulenssi tuo mukanaan länsimaille hitaan kasvun haasteen. Tässä tilanteessa sudenkuoppia ovat takertuminen siihen, mitä meillä on tässä ja nyt ja sen kautta uhkaava lisääntyvä syrjäytyminen. Instituutioiden ja rakenteiden murtuminen tuo mukanaan kokeilukulttuurin, yritysten roolin yhteiskunnallisina toimijoina ja supermoninaisen yhteiskunnan. Hidas kasvu mahdollistaa uudenlaista työtä – olemmeko valmiita siihen ja uudenlaiseen yhteistyöhön, myös globaalisti?

Hierarkioiden murtuessa haasteena ovat uudet teknologiat ja maailman muutosnopeus. Asiantuntijaroolit ovat murroksessa – tämä on haaste myös johtamiselle. Uudenlainen yhdessä tekeminen tulee perinteisten toimintamallien tilalle. Sitran mukaan uusi työ ja tulevaisuuden trendit edellyttävät meiltä kaikilta: vuorovaikutustaitoja, ihmislähtöisyyttä, digimaailmassa toimimista, nuotittomuutta ja määrittelemättömyyttä. Se tuo mukanaan myös kädentaitojen renessanssin.

Yksin puurtajien on löydettävä itsestään halu verkostoissa työskentelyyn ja halu nähdä mahdollisuutena työn tekemistavan vapaus mutta myös sen mukanaan tuoma suurempi vastuu. Lisääntyvä yksikönvapaus haastaa elämänhallinnan.

Tehokkuus syntyy tulevaisuudessa aivan uusista aineksista. Verkostoihin pakottaa tahto ja tarve saada enemmän tulosta aikaan. Verkostot ovat vapaasti muunneltavia, kaikki hyötyvät ja ovat mukana vapaaehtoisesti. Verkostoissa syntyy innovaatioita ja voidaan hyödyntää kaikkia käytettävissä olevia tekniikoita, ehkä voidaan myös luoda jotain ihan uutta.

Työn tekoon ei enää tarvita fyysistä tilaa eikä se ole paikkasidonnaista. Enää ei ehkä rakennetakaan organisaatioita vaan joustavia verkostorakenteita, jotka syntyvät ja elävät sen mukaan kun niistä on hyötyä.

Kaikessa työelämässä varmasti toteutuu jotain edellä kuvatusta. Mitä abstraktimmasta työstä on kyse, sitä enemmän työ tulevaisuudessa muuntautuu kuvatun kaltaiseksi.

Muutos on jo täällä, sitä ei voi vastustaa vaan on otettava vastaan sen tuomat mahdollisuudet.