Viestinnän ennakointi: myyteistä muutososaamiseen

Kirjoittajat: FT Anne Laajalahti, tuoteryhmäpäällikkö (Infor/MIF), tutkija ja kouluttaja ja
FT Vilja Laaksonen, asiakkuusjohtaja (Aava & Bang Oy) ja partneri (RALLA Oy)

Tulevaisuuden ennakointi on aina kiehtonut yksilöitä, organisaatioita ja yhteiskuntia. Kokosimme kolme myyttiä viestinnän ennakoinnista ja väitämme, että viestinnän ennakointi edellyttää aina vuorovaikutusosaamista.

Mikä muuttuu, kun ”kaikki” muuttuu?

Kaiken muutospuheen keskellä unohtuu helposti, että muutoksessa on myös paljon pysyvää. Esimerkiksi iso osa viestinnän ja vuorovaikutuksen perusperiaatteista on kestänyt jopa yllättävän hyvin aikaa. Aristoteles (384–322 eaa.) mallinsi argumentaation ja retoriikan kulmakivet jo yli 2 000 vuotta sitten. Ne toimivat edelleen. Samoin vaikkapa Shakespearen (1564–1616) näytelmiä katsellessa ei voi olla miettimättä, miten samat vuorovaikutuksen kysymykset, ihmisyyden ilot ja surut ovat meille yhä ajankohtaisia.

Vaikka iso osa viestinnän ja vuorovaikutuksen peruskysymyksistä kestää aikaa, on viestinnän kenttä – ja siten koko elinympäristömme – muuttunut viime vuosina kiihtyvällä tahdilla. Uudet teknologiat ja sosiaalinen media ovat muuttaneet kaikessa laajuudessaan tapaamme hahmottaa maailmaa ja toimia siinä. Esimerkiksi kolmisenkymmentä vuotta sitten Star Trek -sarjassa esitelty PADD (Personal Access Display Device) oli vielä puhdasta science fictionia. Nyt erilaiset kannettavat älylaitteet ja iPadit ovat meille arkipäivää, ja esimerkiksi Google Translaten kaltainen käännösteknologia mahdollistaa lähes reaaliaikaisen puhutun ja kirjoitetun vuorovaikutuksen eri kielillä. Viestinnän voima läpileikkaa uudella tavalla kulttuurin, sosioekonomisen taustan, välimatkat ja esimerkiksi kielimuurin.

Viestinnän ennakoinnin kolme myyttiä

Tulevaisuus on aina kiehtonut ihmisiä, ja sitä on pyritty ennustamaan kirjavin tavoin aina taivaankappaleiden asentojen tulkitsemisesta kristallipallojen tarkasteluun. Vaikka tulevaisuutta on mahdoton ennustaa, on ennakoinnin avulla mahdollista varautua muutokseen. Ennakointi voidaankin nähdä tulevaisuuden osaamistarpeiden tunnistamisena ja niihin varautumisena. Kokosimme alle kolme myyttiä viestinnän ennakoinnista ja pohdimme sitä, millaista osaamista se vaatii.

1. Viestinnän ennakointi ei ole vain tulevaisuuden näkemistä vaan myös sen tekemistä. Viestinnän ennakointia koskevassa puheessa on usein vallalla ajatus, että ennakointi on tulevaisuuden etukäteen tietämistä: erilaisten muutostrendien hahmottamista ja niiden vaikutusten huomioimista. Usein unohtuu, että viestinnän ennakointi on myös tulevaisuuden proaktiivista rakentamista. Globaalissa maailmassa yksittäinen viesti tai siinä lanseerattu hashtag voi tavoittaa miljoonat ympäri maailmaa. Yksittäinen toimija yksilöstä yritykseen voi hyvin kiteytetyllä ja arvoihin kytketyllä viestillä saada massat liikkeelle reaaliaikaisesti, kuten on käynyt esimerkiksi hashtagien #MeToo, #Blacklivesmatter ja #MeatlessMonday kanssa. Toisin sanoen ennakointi ei ole vain muuttumista vaan myös aktiivista toimijuutta ja ympäröivän maailman muuttamista.

2. Viestinnän ennakointi ei ole vain suunnittelua ja ajoittamista vaan myös kontekstin ymmärtämistä. Ennakointipuhe kohdistuu usein siihen, miten yksilöt, organisaatiot ja kokonaiset yhteiskunnat voivat suunnitella ja ajoittaa viestintäänsä. Yksittäisten toimenpiteiden ja kampanjoiden aikatauluttaminen jättää helposti varjoonsa sen, miksi ylipäätään viestitään ja millaisia tavoitteita viestinnän avulla halutaan saavuttaa. Viestinnän ennakointi ei olekaan vain suunnitelmallisuutta ja oikeaa ajoitusta vaan kokonaisuuden ymmärtämistä ja pysähtymistä kysymyksen miksi äärelle. Esimerkiksi Simon Sinek (2011) kannustaa aloittamaan kaiken kehittämisen peruskysymysten hahmottamisella: miksi organisaatiomme on olemassa, miksi viestimme? Näin ennakointiin käytetyt resurssit eivät jää vain irrallisiksi toimenpiteiksi ja kulueriksi vaan muuttuvat aidosti strategisia tavoitteita tukeviksi investoinneiksi.

3. Viestinnän ennakointi ei ole vain omaan toimintaan keskittymistä vaan myös sidosryhmien tarpeiden ja odotusten huomioimista. Viestinnän ennakoinnissa keskitytään usein melko suppeasti siihen, mitä tulevaisuus itseltä vaatii. Parhaimmillaan ennakointi on kuitenkin enemmän kuin vain omaan napaan tuijottamista. Se on odotustenhallintaa ja yhteisen tulevaisuuden rakentamista. Tämä edellyttää jatkuvaa vuorovaikutusta, neuvottelua ja keskustelua sidosryhmien kanssa. Käytännössä sidosryhmien osallistaminen tulisi ottaa tiiviisti mukaan niin viestinnän toteuttamiseen kuin koko toiminnan kehittämiseen. Vaikka koskaan ei voi varautua kaikkeen, tarjoaa sidosryhmien tarpeiden ja tavoitteiden kuunteleminen pienen etumatkan muuttuvassa pelikentässä.

Ennakointi on vuorovaikutusosaamista

Viestintä ja ennakointi liittyvät (ainakin) kahdella tavalla yhteen. Toisaalta voidaan puhua nimenomaan viestinnän ennakoinnista, toisaalta viestinnän ja vuorovaikutuksen roolista kaikessa tulevaisuuden ennakoinnissa. Esimerkiksi Mikko Dufva (2015) kuvaa väitöskirjassaan, miten tulevaisuutta koskeva tieto ja tulevaisuus itse asiassa rakentuvat toimijoiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa.

Koska tulevaisuutta ei ole vielä olemassa, on (ainakin osin) kiinni toimijoiden vuorovaikutusosaamisesta, eli tiedoista ja ymmärryksestä, taidoista sekä asenteista ja motivaatiosta, millaista tulevaisuutta lähdetään yhdessä rakentamaan. Tämän vuoksi myös viestinnän ennakoinnissa tarvitaan monitahoista vuorovaikutusosaamista: proaktiivista toimijuutta, alati muuttuvan kontekstin ymmärtämistä ja sidosryhmien osallistamista. Muutoksen yhdessä rakentamisen ja muutoksessa yhdessä oppimisen lisäksi edellytetään niiden viestinnän pysyvyyksien ja ”muuttumattomuuksien” muistamista, jotka ovat yhtä lailla rakentamassa sitä, millainen tulevaisuus on.

Viestinnän ennakoinnilta voi kuitenkin helposti vetää maton jalkojen alta. Niin kvartaalitaloudessa kuin pienyrittäjien hektisessä arjessa eletään usein nopealla tempolla, jolloin tulevaisuutta tarkastellaan muutama kuukausi kerrallaan. Jos ennakointia ei aidosti arvosteta, on sillä vaarana muuttua sisällöttömäksi sanahelinäksi tulevaisuusskenaarioihin ja juhlapuheisiin. Tällöin esimerkiksi suomalaisten yritysten rooliksi jää valitettavasti vain yrittää seurata muutoksen perässä eikä rakentaa sitä itse.

 

Linkkejä ja lukuvinkkejä

Aristoteles. (2012). Retoriikka. I ja II kirja. Teokset, osa IX. Suomentanut P. Hohti & P. Myllykoski. Helsinki: Gaudeamus. >> https://www.gaudeamus.fi/aristoteles-retoriikka-teokset-ix

Dufva, M. (2015). Knowledge creation in foresight: a practice- and systems-oriented view. Aalto University publication series, Doctoral dissertations 222 / VTT SCIENCE 121. >> http://www.vtt.fi/inf/pdf/science/2015/S121.pdf

Sinek, S. (2011). Start with why: how great leaders inspire everyone to take action. London: Portfolio. >> https://www.amazon.com/Start-Why-Leaders-Inspire-Everyone/dp/159184644

Zerfass, A., Moreno, Á.,Tench, R., Verčič, D. & Verhoeven, P. (2017). European Communication Monitor 2017. How strategic communication deals with the challenges of visualisation, social bots and hypermodernity. Results of a survey in 50 Countries. Brussels: EACD/EUPRERA, Quadriga Media Berlin. >> http://www.communicationmonitor.eu

Asunto luonnon keskellä, työ kotona, terveellinen, luova ympäristö – miksi se ei kelpaa?

Kirjoittaja: Juha Romula Keski-Suomen ELY-keskus

Keski-Suomessa väestökehityksen polarisaatio on ollut voimakasta. Viimeisten vuosikymmenten aikana maaseudun väestön ikääntyminen ja muuttoliike on saanut aikaan merkittävän väestön keskittymisen kasvaviin kaupunkikeskuksiin. Keski-Suomessa tämä ilmiö on näyttäytynyt vahvana Jyväskylän ja Jyvässeudun kasvuna ja samanaikaisesti muun maakunnan väestökatona.

Huoltosuhde huolestuttaa

Jyvässeudun ulkopuolisilla alueilla keskisuomalainen väestö vanhenee sekä vähenee kiihtyvää tahtia. Tulevaisuuden ennusteet eivät juuri näytä muutosta vallitsevaan trendiin. Päinvastoin, Jyvässeudun ulkopuolisilla alueilla väestön vanheneminen kiihtyy ja huoltosuhde muuttuu seuraavan 20 vuoden aikana todella haasteelliseksi, jollei vallitsevaan trendiin saada muutosta.

Tulevaisuus tuo erilaisia vaihtoehtoja. Jos mennään nykyisten trendien mukaan eteenpäin, maakunnan tila näyttää mm. väestöllisen huoltosuhteen suhteen tulevaisuudessa tältä:

lengenda_huoltosuhde

huoltosuhde2015huoltosuhde2030

 

Väestön vanheneminen ja väheneminen maaseudulla ja maaseututaajamissa tarkoittaa samalla palveluiden ja työpaikkojen katoamista. Tästä syntyy kierre, joka ruokkii itse itseään. Tämä kierre tulisi pysäyttää ja saada aikaiseksi positiivinen kierre toiseen suuntaa, jossa maaseudulle ja maaseututaajamiin halutaan asumaan ja samalla tuomaan elinvoimaa koko Keski-Suomeen.

Onko meillä keinoja?

Maankäytön suunnittelua ja lupaprosesseja on usein kritisoitu, että ne on esteenä maaseudulle rakennettaessa. Keski-Suomessa on kuitenkin satoja ellei tuhansia kaavallisesti luotuja rakentamattomia rakennuspaikkoja, mitkä sijaitsevat maaseudulla tai maaseututaajamissa. Miten kunnat ja alueet voisivat hyödyntää tätä jo olemassa olevaa potentiaalia? Tai ovatko ne jo hyödyntäneet? Voisiko yksi keino olla kuntien yhteiset tonttimarkkinat ja aktiivinen markkinointi? Tai jos kyseessä on yksityisen omistamista tonteista, voisivatko kunnat tarjota porkkanaa tonttikauppojen edistämiseksi maanomistajille? Samoin kuntien välinen yhteistyö maankäytön suunnittelussa voisi avata uusia mahdollisuuksia.

Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen on pitkään ollut tavoiteltu trendi maankäytön suunnittelussa ja yhtenä perusteena tälle on ollut liikkumisen ja kustannusten vähentäminen. Kunnilla on palveluiden järjestämisvastuita, kuten peruskoulutus. Mutta käydäänkö tulevaisuuden koulua millä tavoin? Onko mahdollista, että osin koulunkäynti perustuu digitaalisilla alustoilla tapahtuvaan oppimiseen ilman erillistä oppimispaikkaa (nykyiset koulut). Tai voisiko kylän keskustalla olla hubi, jossa eri työtä tekevät työskentelevät ja tapaavat, ja esimerkiksi päivähoito on järjestetty lähelle. Jos Keski-Suomea halutaan pitää kauttaaltaan asuttuna, tulevaisuuden mahdollisuudet on nähtävä nyt ja niihin on tartuttava konkreettisesti.

Tulevaisuuden työ avaa mahdollisuuksia

Ihminen liikkuu ja on liikkunut työn perässä, mutta onko näin tulevaisuudessa? Liikkuuko tulevaisuudessa työ ihmisten perässä? Etätyö ja sen tuomat mahdollisuudet kasvavat koko ajan. Tulevaisuus tarjoaa paljon paikasta ja ajasta riippumatonta työtä, minkä kautta maaseudulle ja maaseututaajamiin voi syntyä aivan uudenlaista kasvupotentiaalia. Työelämä on digitalisaation vaikutuksesta voimakkaassa murroksessa ja ajasta ja paikasta riippumaton työ tekee tuloaan. Tämä murros avaa aluekehittämiseen ja kuntien elinvoimaisuudelle aivan uusia mahdollisuuksia.

Keski-Suomen maakunnan satsaus biotalouteen nyt ja tulevaisuudessa luo edellytyksiä ja mahdollisuuksia koko maakunnan pysymisenä elinvoimaisena. Biotalouden raaka-aineet ja jalostusketjujen alkutahdit lyödään nimenomaan maaseudulla. On koko maakunnan etu, että työvoimaa löytyy myös maakunnan reuna-alueilta nyt ja tulevaisuudessa. Samoin myös muut kuin biotalouteen tähtäävät maakunnan reuna-alueilla toimivat yritykset tarvitsevat työvoimaa.

Ajatus maalla asumisesta kiehtoo varmaan monia. Maaseudun rauha ja lähellä oleva luonto harrastusmahdollisuuksineen ovat vetovoimatekijöitä, jotka houkuttelevat asumaan maaseudulle. Tai unelmana voi olla omakotitalo järven rannalla. Voisivatko kunnat aktiivisemmin markkinoida tarjolla olevista mahdollisuuksistaan rakentaa oma ja perheen tulevaisuus maaseudulle? Esimerkiksi sloganilla: ” Tule meille asumaan ja tuo työ mukanasi” tai ”Koe maaseudun rauha ja kiireettömyys keskellä luontoa, täällä se on mahdollista”. Voisivatko kunnat tarjota uusille paikkakunnalle muuttaville esimerkiksi tietoliikenneinfran määräajaksi maksutta käyttöön etätöiden tukemista ajatellen?

Valinta on meidän käsissämme. Katsotaan kauas, ja tehdään konkreettisia tekoja nyt. Tulevaisuutta tehdään tänään.

 

 

Liito-oravalla vai ilman

Liito-orava

Kirjoittaja: Ylitarkastaja Auvo Hamarus
Keski-Suomen ELY-keskus

Taannoinen maastokäynti Jyväskylän ydinkeskustan Kirkkopuistoon liito-oravan elinpiirin kartoittamiseksi, tai juuri toteutunut vierailu keskustan Wanhalla hautausmaalla. Yhtä kaikki: seisoin kaadettavaksi määritellyn lehmuskujanteen juurella ja tähyilin rosoisia lehmuksen runkoja, josko niistä löytyisi pesäpaikoiksi soveltuvia koloja. Yleisöhavainnot olivat tosiaankin muokkaamassa käsitystäni liito-oravien sopeutumiskyvystä. Oliko liito-orava tosiaankin siirtymässä erämaiden takamailta kaupunkipuistoihin ”pullaoravaksi”?

Liito-oravan suojelustatus on EU:n alueella niin korkea kuin se voi olla. Kansallisesti uhanalaiseksi luokiteltu laji sisältyy EU:n luontodirektiivin liitteeseen IV (a), mikä tarkoittaa liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen ehdotonta hävittämis- ja heikentämiskieltoa. Käytännössä liito-oravan löytyminen rakennustyömaalta keskeyttää työt, siirtää suunniteltuja moottoritielinjauksia ja muokkaa kaavoja uuteen järjestykseen, puhumattakaan metsänomistajia ihmetyttävistä maastotarkastuksista metsänhakkuutyömailla. Söpöstä ja pehmoisesta lastenkirjojen symbolista on hyvää vauhtia tulossa maanomistajien kauhu.

Tallatessani hautausmaan hyvin aurattuja käytäviä ja väistellessäni vastaan tulevia mietteliäitä ihmisiä piirtyy mieleeni keskitalvinen maastokäynti keskelle ei-mitään. Pitkä taivallus jämsäläisessä lumihangessa toi minut avohakkuualueeksi suunnitellun metsikön laidalle. Aluksi lumen peittämästä metsästä ei näyttänyt löytyvän mitään, mutta sitten katse kiinnittyi kuolleeseen koivunrunkoon ja rungosta paistaviin tikankoloihin. Samalla, kun silmät haravoivat puun juurelta mahdollisia merkkejä liito-oravasta (=jätöksistä), silmiini osui outo karvainen nyytti hangella: liito-oravan katkennut hännänpää. Mitään muita merkkejä paikalta ei löytynytkään. Jäin miettimään, mistä mahtoi olla kyse. Paluumatkalla raahustin hankien läpi tarkastamaan aiemmissa avohakkuissa liito-oravan vuoksi säästettyä pientä kuusimetsikköä, ja kuinka ollakaan, sieltä löytyi hangelta aivan tuoreita liito-oravan papanoita. Metsikössä oli kaksi liito-oravalle vietyä pönttöä; asuttu paikka hakkuista huolimatta!

Keski-Suomessa on kerätty aktiivisesti tietoa liito-oravan esiintymisestä jo yli 10 vuoden ajan. Havaintopaikkoja on rekisterissä jo yli 2000. Tämä on vielä vähän, jos lukua vertaa valtakunnallisen kannanarvion lukemaan; maakunnassa pitäisikin asustella liki 12 000 liito-oravanaarasta, ja koiraat vielä päälle. Kanta vaikuttaa olevan kattava eteläisessä ja keskisessä maakunnassa, harventuen länteen ja pohjoiseen päin mentäessä. Saarijärven korkeudelta länteen ja pohjoiseen liito-oravan kanta on harva ja aukkoinen. Jos taas verrataan vanhoja ja uusia esiintymätietoja, niin tilanne ei kuitenkaan vaikuta enää niin hyvältä: erämaapaikat näyttävän autioituvan ja taajamapisteet tihentyvän. Miksi?

Liito-orava on kaunis ja vaikuttava eläin, näin voivat sanoa kaikki, jotka ovat otuksen nähneet. Liito-oravan pehmeän pyöreä olemus, suuret silmät ja lepakkomiehen liito eivät jätä ketään kylmäksi. Tutkimustulokset kertovat siitä, että liito-oravan pitäisi tulla toimeen varsin vähällä: pesäpuun ympärille puuryhmä ja siitä pomppimispuut ulospäin muihin maisemiin. Miksi liito-orava sitten vähenee erämaista ja keskittyy taajamiin? Syitä voi olla monia. Yhtenäisten metsäalueiden pirstoutuminen talousmetsänhoidon seurauksena kasaa liito-oravat tietyille suppeille paikoille, joihin petoeläinten, näätien ja viirupöllöjen on hyvä keskittää saalistusreissunsa. Hännänpäitä löytynee yhä useammilta paikoilta. Taajamissa petoja ei ole, mutta ravintolehtipuita sitäkin enemmän. Liito-oravien uhkana olevat kissatkin ovat nykyisin pitkälti purkkiruokinnassa.

Talousmetsien hoidon hyvässä vauhdissa oleva vihertyminen saattaa avata jatkossa yhä parempia mahdollisuuksia rakentaa liito-oravaystävällisiä metsiköitä. Uutena ideana on noussut esille aukkohakkuualueiden laidoille sijoitettavien, pesäkolojen menetystä korvaavien pesäpönttöjen sijoittaminen, mikä avaisi työmahdollisuuksia vaikkapa nuorille. Ja vielä kun saataisiin nostettua sekametsien ja eri-ikäisrakenteisten metsien kasvatus niille kuuluvaan arvostukseensa.

Liito-orava on vuosien kuluessa säväyttänyt satoja maanomistajia. Eräskin metsänomistaja luopui hakkuuaikeistaan kohdattuaan liito-oravan silmästä silmään; liito-oravan rohkeus ja uteliaisuus todella kannatti. Maanomistajakin vaikutti tyytyväiseltä saatuaan metsästään hyvän korvauksen vapaaehtoisen metsiensuojeluohjelma METSOn kautta. Ja kuten monet metsänomistajat ovat vuosien varrella saaneet huomata, ei liito-oravaa tarvitse pelätä. Varsin pienillä uhrauksilla ja ennen kaikkea hakkuiden hyvätasoisella ennakkosuunnittelulla liito-orava saataisiin säilymään ehkä myös erämaissamme. Tämä vaatii metsänomistajilta vain halua säilyttää lajin vaatimat, usein varsin pienialaiset pesimä- ja ruokailupaikat liikkumisyhteyksineen.

Miten saisimme liito-oravasta metsänomistajille ylpeydenaiheen? Joko sinulla on oma liito-oravametsä? Tsemppiä kaupunkiliito-oraville, joille tulee aina olemaan puistoja ja viheralueita asutettaviksi, ja yhteisymmärrystä erämaihin, joissa liito-orava on niin helppo hävittää, mutta vaikea saada takaisin. Ehkä nyt, talousmyllerrysten paineessa olisi aika luoda kokonaan uusi virtaviivainen keskusteleva toimintamalli, joka toisi EU:n vaatiman turvan liito-oravalle, mutta joka samalla ymmärtäisi myös metsänomistajia. Ideakenttä on vapaa!

Ideoinnin pohjaksi kannattaa muuten poiketa Jyväskylän Vesilinnan Luontomuseossa, jossa on helmi-toukokuussa näytillä kiertävä näyttely liito-oravasta. Pääsin katsomaan näyttelyn ennen avajaisia tiskin alta; on niin kiva näyttely, että suosittelen kaikille! Ja muistutuksena, että Vesilinnan luontomuseoon on nykyisin vapaa pääsy.

Horisonttia tutkailemassa

Teksti: Anu Huotari & Seija Kiiskilä
The World Future Society järjestää vuosittain WorldFuture ‐konferenssin, joka kokoaa yhteen tulevaisuudentutkijoita ja ennakointityötä tekeviä ympäri maailmaa. The World Future Society on amerikkalainen tulevaisuudentutkimuksesta kiinnostuneiden ihmisten yhteisö, jonka tehtävänä on edesauttaa ajattelijoiden, tutkijoiden, poliitikkojen ja maallikkojen yhteistä keskustelua tulevaisuudesta.
WorldFuture2013 Exploring the next horizon -konferenssi järjestettiin Chicagossa 19.-21.7.2013. Ennen varsinaisia konferenssipäiviä kokoontui julkisen sektorin ennakointityötä tekevien epämuodollinen verkosto, Public Sector Foresight Network (PSFN). Kokonaisuutena konferenssi antoi sekä paljon vahvistusta Keski-Suomessa ja Suomessa tehtävälle ennakointityölle että myös uusia näkökulmia ja työkaluja.
Lue koko reissun annista tarkemmin matkaraportistamme!

 

Nykyisen ja tulevan puristuksessa

Teksti: Lea Goyal, Sirpa Lehto ja Sari-Anne Myllyaho

Työllisyyden lyhyt oppimäärä

Keski-Suomella on pitkä historia korkean työttömyyden hoitamisesta. Vaikeuskerrointa lisää edelleen se, että nuorten ja pitkäaikaistyöttömien osuus on ollut suuri. Elinkeinoelämän rakennemuutos on uusintanut rajusti maakunnan työpaikka- ja toimialarakennetta. Neljänkymmenen vuoden aikaperspektiivillä taaksepäin voidaan nähdä, että 80-luvun haasteelliset työllisyysluvut näyttävät nykypäivän mittakaavassa ratkaistavissa olevina. 90-luku nosti työttömyyden 2,5 -kertaiseksi aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna, niin lukumääräisesti kuin suhteellisestikin. 2000- luvulla julkisilla toimilla voitiin vaikuttaa työttömyyden alentumiseen, mutta 2008 alkanut taloudellinen kehitys on näyttänyt, että apu on jäänyt tilapäiseksi.

Kun valtion ja kuntien mahdollisuudet tukea työllistymistä ovat pienentyneet ja resurssien niukentuminen myös jatkossa on todennäköistä, on maakunnan henkinen pääoma otettava täysimääräiseen käyttöön. Keski-Suomi on ELY-alueiden vertailussa vaikeimmassa puristuksessa ja maakunnan sisällä tapahtuu edelleen alueellista polarisaatiota-   harvaanasuttu maaseutu vs. kaupunkiseudut.

Tulevaisuutta kannattaa pohtia, koska vietämme siellä loppuikämme

Maakuntaliitto ja ELY-keskus ovat luvanneet tuottaa tulevaisuustietoa ja luoda uudentyyppistä, tulevaisuuden päätöksiin vaikuttavaa verkostoitumista elinkeinoelämän, oppilaitosten, kuntien ja valtion toimijoiden kesken

Tulevaisuudessa kannattavat uudenlaiset toimialat ja tekemisen muodot ovat hahmottumassa, mutta tämän hetket huolet estävät meitä näkemästä niitä riskien ottamisen arvoisina mahdollisuuksina.  Pidemmän aikaperspektiivin luomiseksi tarvitaan toimintaan rohkaisevien alue- ja elinkeinoelämän kehittäjien yhteispeliä, jotta eri kehittäjärooleista muodostuu kokonaisuus. Askeleet tulevaisuuteen rakentuvat elinkeinoelämän ja kehittäjien yhteispanoksella. Julkisella panostuksella voidaan tukea riskien ottamista ja löytää tapoja, miten tulevaisuuteen ”kävellään”.

Vaatiiko Keski-Suomen kohtalon kääntäminen maantavasta poikkeavaa työotetta, joka sallii myös intuition ja uteliaisuuden, jolloin lopputuloksena on katarsis*).

 

*) Katarsis eli katharsis (kreik. puhdistuminen) on äkkinäinen tunnetila tai kliimaksi, joka johtaa elämänhalun uudistumiseen, palautumiseen tai voimistumiseen.Käsitettä on käytetty muun muassa teatterissa tragedian yhteydessä. Antiikin Kreikan runousoppien mukaan tragediassa esitetyn kärsimyksen herättämä pelko ja sääli puhdistavat lopulta näytelmän katsojan mielen. Katarsis-termiä käytetään myös uskonnollisesta puhdistautumisesta sekä jännityksen tai ahdistuksen laukeamisesta.