Kurkistuksia naapuriin, osa 2: Demokratia tule(vaisuude)ssa

Kirjoittaja: Koulutusasiantuntija Lea Goyal, Keski-Suomen Ely-keskus

Mitä on 2000-luvun demokratia? Muodostavatko modernissa maailmassa demokratia, kansallinen itsemääräämisoikeus ja globalisaatio paradoksin, joista vain kaksi voi toteutua yhtä aikaa (Dani Rodrik). Tähän kirjoitukseen olen poiminut rinnakkain sekä Ruotsissa että Suomessa käytävää tulevaisuuskeskustelua demokratiasta. Lähteenä ruotsalaisesta keskustelusta ovat olleet Institutet för Framtidsstudier  julkaisut ja videot sekä suomalaisesta keskustelusta Sitran ja Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisut.

Onko äänestyksen perusta enää pitävä, kysyy Ludvig Beckman. Äänestämällähän on tarkoitus vaikuttaa päätöksenteko-organisaation kokoonpanoon, joka sitten pyrkii edistämään kollektiivista hyvää. Mutta onko tässä pirstaloituvassa todellisuudessa sellaista yhteistä hyvää, johon poliittiset organisaatiot voivat vaikuttaa? Jatkoksi nousee kysymys siitä, voidaanko kaikista asioista päättää demokraattisesti? Otetaanko päätöksenteossa riittävästi huomioon tulevaisuus ja tulevien sukupolvien tarpeet? Lisäksi globaalien ongelmien, kuten ympäristökysymysten kohdalla, herää epäily, ovatko kansallisella pohjalla valitut demokraattiset organisaatiot edes oikeita tahoja tekemään päätöksiä vai pitäisikö valta antaa ylikansalliselle organisaatiolle. Ongelma ei ole kuitenkaan tällä ratkaistu, koska yhteisten ylikansallisten demokraattisten päätöksentekoelinten lisäksi maailmassa on vahvoja muita vaikuttajia ja valtakeskittymiä. Minkä verran demokraattisilla päätöksentekoelimillä todellisuudessa on valtaa ja vaikutusvaltaa? (Ludvig Beckman)

Suomalaisessa keskustelussa kysytään, onko politiikka kaventunut lupauksiksi työpaikoista ja talouskasvusta samaan aikaan kun globalisaatio, digitalisaatio ja ekologinen kriisi kyseenalaistavat näiden tavoitteiden oikeutuksen. Maailmanlaajuiset ongelmat ovat läsnä arjessa. Kansalaisia huolestuttavat asiat, joihin vaikuttaminen edellyttäisi visioita ja pitkän aikavälin toimia. Lyhyen aikavälin poliittisten palkintojen tavoittelu ei sovi tähän asetelmaan. (Elina Kiiski Kataja)

Kansalaisten kiinnostuksen herpaantumista politiikkaa kohtaan on selitetty sillä, että ”Governing for people” on korostunut “Governing by people” kustannuksella. Joukkopuolueet ovat syntyneet helposti tunnistettavien sosiaalisten luokkien yhteiskunnassa. Tässä asetelmassa edustuksellisen demokratian kautta valittujen päättäjien tehtävänä on löytää kohtuullinen tasapaino erilaisten intressien kesken. Kun tällaisia luokkia ei enää selkeästi ole, kaikki puolueet pyrkivät kalastelemaan kaikkien ääniä. Populismi on saanut muotoja, jossa puhutaan ”kansan nimissä” ilman, että kansa on osallistunut mitenkään sisällön muodostumiseen. 2000-luvun demokratia vaatii siis kansalaisten syvempää ja laajempaa osallistumista päätöksenteon prosesseihin, joka taas edellyttää tämän mahdollistavaa toisenlaista poliittista johtajuutta. (Elina Kiiski Kataja / Peter Mair, Graham Smith)

Monimutkaistuvassa maailmassa on vaarana, että kansalaiset joutuvat äänestämään ilman, että asiasta on saatu monipuolista tietoa. Tämä asia on nostettu esiin mm. Brexit-äänestystä analysoitaessa. Tiedonvälitys, erityisesti sosiaalinen media, johtaa helposti samalla tavalla ajattelevien keskinäiseen keskusteluun, kun todellisuudessa ratkaisun pohjaksi tarvitaan erilaisten näkemysten ja arvostusten ymmärtämistä. Päätöksen vaikutuksia tulisi arvioida eri tilanteessa olevien kansalaisten kannalta. Niinpä osallistavan demokratian innovaatioina on tuotu esiin eri ihmisryhmistä sattumanvaraisesti valittavien edustajien muodostamat kansalaiskokoonpanot (Citizens’ Assembly). Tämä ryhmä työskentelee yhdessä usein päivien jaksoja useiden viikkojen ajalla hakien tietoa, muodostaen näkemystä ja etsien ratkaisua tehtäväksi annettuun ongelmaan. ”Yhteiskunta pienoiskoossa” kokoonpanossa keskustelu käydään myös niiden kansalaisryhmien kesken, jotka eivät tavallisesti keskustele keskenään. Irlannissa kokeiltiin kansalaiskokoonpanoa ratkaisemaan kysymystä abortin sallimisesta – kysymys oli liian vaikea tai ehkä herkkä poliitikkojen ratkaistavaksi. E-demokratiaa on esitetty keinoksi osallistaa kansalaisia keskusteluun tai helpottaa kansalaiskokoonpano työskentelyn toteuttamista, kun yhteiskokoontumisia ja e-demokratiaa käytetään rinnakkain. E-demokratian vaarana on mm. näkemysten polarisoituminen keskustelussa sekä sabotointi syöttämällä tarkoituksellisesti väärää tietoa keskusteluun. (Graham Smith / Anna Tyllström).

Suomalaisessa keskustelussa demokratian ”peruskorjausehdotuksena” tuodaan kansalaisten välittömämmän osallistumisen lisäksi siirtymistä yhteiskunnallisten kysymysten toimivaltapohjaisesta käsittelystä sektorirajat ylittävään yhteiskunnallisesti merkittävien ilmiöiden ratkaisemiseen, esimerkkinä syrjäytyminen. Tällaisessa päätöksenteossa keskeistä olisi valvonnan sijaan tavoitteiden asettaminen ja vaikuttavuuden kriteereistä sopiminen sekä tulosten arviointi. (Liisa Hyssälä, Jouni Backman)

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä tarkastellaan periaatetta, jonka mukaan asioista tulisi olla päättämässä ne, joita se lähinnä koskee. Useimmiten em. subsidiariteettiperiaate on toteutettu alueellisena läheisyytenä. Toteutuisiko demokratia paremmin aiheenmukaista läheisyyttä soveltamalla. Tässä päättäjät valitaan demokraattisesti eri aihealueita käsitteleviin päätöksentekoelimiin. Näiden orgaaneiden toiminta-alueena olisi koko maa. Kansalaisten osallistaminen onkin jo luonnostaan askeleita aiheenmukaisen läheisyyden toteuttamiseen.  Päätöksenteon pohjana olevan tiedon määrää ja laatua voidaan tässä parantaa joukkoistamalla tiedon keruuta ja vaihtoehtojen simulointia.

Nähtävissä on, että toimintatavat ”yhteisten asioiden päättämiseksi yhdessä” tulee muotoilla 2000-luvulla uudelleen. Demokratian tulevaisuuden näkökulmasta viimeaikojen poliittinen ”liikehdintä” on vasta alkua. Toimet ja vaatimukset laajemmasta osallistumismahdollisuudesta kertovat positiivista viestiä siitä, että kansalaiset kiinnittyvät heille tärkeisiin asioihin ja uskovat, että tulevaisuuteen voidaan yhdessä vaikuttaa tai parhaimmillaan yhdessä voidaan tehdä tulevaisuutta. Työ polarisaatiota ja ulkopuolisuutta vastaan on demokratian edistämistehtävän toinen tärkeä puoli. Demokratiahan edellyttää, että mukana on mahdollisimman moni.

Matkaillen tulevaisuuteen

Kirjoittaja: Matkailukoordinaattori Leena Pajala, Keski-Suomen liitto

Matkailusta on tullut yksi maailman suurimmista ja nopeimmin kasvavista talouden aloista. Puhutaankin jo matkailuteollisuudesta.  Matkailukohteet ympäri maailmaa ovat kehittäneet ja investoineet matkailuun, ja matkailijavirroista kilpaillaan yhä enemmän. Matkailu on ollut useilla alueilla keskeinen tekijä alueen sosiaalis-taloudellisen kehityksen ajurina. Matkailun myötä on syntynyt uusia yrityksiä, työpaikkoja, vientituloja ja myös alueen infrastruktuuri on kehittynyt. Viimeisten kuudenkymmenen vuoden aikana matkailu on laajentunut ja monipuolistunut, ja se tullee kehittymään edelleen uuden tekniikan ja uusien innovaatioiden myötä. Matkailu on tuonut mukanaan paljon hyvää, mutta sen myötä on syntynyt myös ongelmia.

Kansainvälinen matkailu muodostaa 7 % maailman tavaroiden ja palvelujen viennin arvosta. Kansainväliset matkailutulot vuonna 2016 olivat 1,1 mrd euroa. Maailman vientikaupasta matkailu sijoittuu kolmanneksi kemikaalien ja polttoaineiden jälkeen, ennen autoteollisuuden tuotteita ja elintarvikkeita.

Euroopan markkinaosuus koko maailman matkailijavirroista on lähes 50 %. Vuonna 2016 Eurooppa vastaanotti 616 milj. kansainvälistä matkailijaa. Kasvu oli suurinta Pohjois-Euroopassa (+ 5 milj., 6 %). Islannissa lisäystä oli jopa 39 %, Suomessakin 6 %. UNWTOn ennusteen mukaan koko maailmassa kansainvälisen matkailun arvioidaan kasvavan vuosittain keskimäärin 3,3 % vuoteen 2030 mennessä.

Matkailun merkitys Suomen kansantaloudelle on matkailutilinpidon mukaan noin 2,5 % BKT:stä. Verrattuna muihin toimialoihin matkailun osuus on suurempi kuin mm. kaivostoiminnan ja louhinnan, elintarvike- ja juomateollisuuden sekä metsäteollisuuden. Keski-Suomen BKT:sta matkailun osuus on 2,4 %. Vuonna 2015 Keski-Suomessa vieraili 4,3 milj. matkailijaa. Ulkomaalaisten matkailijoiden määrä oli noin 140 000. Matkailijat käyttivät Keski-Suomessa yhteensä noin 357 milj. euroa.

Matkailun liikakasvu

Matkailun hurja kasvu – liikakasvu (over tourism) –  näkyy jo Euroopassa suosittujen kohteiden yhä pahempina tungoksina, jonoina, laadun heikkenemisenä sekä ympäristön kulumisena ja likaantumisena. Haitat kohdistuvat usein paikallisille asukkaille. Esimerkiksi asuntojen ottaminen matkailukäyttöön (Airbnb) Barcelonan vanhan kaupungin alueella on tyhjentämässä alueen paikallisista asukkaista. Samalla hävitetään alkuperäistä tunnelmaa ja paikalliskulttuuria, jotka ovat juuri niitä asioita, joita matkailijat lomallaan hakevat.

Matkailun liikakasvua tietyissa kohteissa maailmalla on yritetty suitsia ottamalla käyttöön matkailijavero tai mobiilipalvelu (app), josta voi seurata kohteen asiakasmäärää ja ruuhkia. Matkailijavirtojen hallinnalla asiakkaat pitäisi saada tulemaan kohteisiin tasaisemmin ympäri vuoden tai tarjota matkailijalle kohteeksi ns. kakkoskaupunkia. Sosiaalisesta mediasta on tullut yhä tärkeämpi kanava tuoda esille näitä vähemmän tunnettuja matkailukohteita.

No, Keski-Suomessa näitä overtourism-ongelmia ei ole vielä kohdattu. Lapin matkailukeskuksia joku jo saattaakin karttaa, jos on tullut hakemaan hiljaisuutta ja rauhaa. Keski-Suomella on kuitenkin tarjota luonnonrauhaa ja hiljaisuutta ilman tungosta.

Matkailun trendejä ja uusia asiakassegmenttejä

Matkailijoiden kulutustottumuksiin ennustetaan isoja muutoksia tulevina vuosina. Teknologian kehittyminen tuo mm. palveluissa käyttöön robotit ja muut digitaaliset apurit. Suuria muutoksia on tulossa myös luksusmatkailuun. Varakkaat matkailijat etsivät ylellisyystuotteiden sijaan ainutlaatuisia ja persoonallisia elämyksiä, jotka ovat personoituja, muille digitaalisesti jaettavia, autenttisia, ainutkertaisia ja eksklusiivisia.

Suomi ei pärjää luksusmatkailussa sen alkuperäisessä merkityksessä, mutta Suomen luksuksen lähteenä ovat luontokokemukset ja niihin yhdistetty ainutlaatuinen, spesiaali tarjonta. Yksi suomalaisia luksuselämyksiä tarjoavista yrityksistä on Rovaniemellä pääpaikkaansa pitävä Luxury Action, joka on erikoistunut arktisen alueen eksotiikan hyödyntämiseen matkailupalveluissaan.

VisitFinlandin toteuttamassa asiakastutkimuksessa Suomelle löytyi uusia matkailijasegmenttejä, joissa erityisen vahvasti nousivat luontomatkailuun suuntautuneet asiakkaat. Tärkeimmät segmentit ovat Nature Wonder Hunters, Nature Explorers and Activity Enthusiasts.

Tutkimukset ja trendit osoittavat matkailuyrityksen vastuullisen toimintatavan olevan asiakkaille yhä tärkeämpi tekijä. Yritysten tulisi entistä enemmän ottaa toiminnassaan huomioon kestävät arvot, esim. vesi- ja energiatehokkuudessa, jätehuollossa, paikallisten tuotteiden ja palveluiden käytössä, paikallisten työllistämisenä, kulttuuriperinnön vaalimisena ja paikallisen väestön huomioimisena. Osa matkailijoista etsii matkakohdetta, jonne kulkeminen aiheuttaa mahdollisimman pienen hiilijalanjäljen. Tämä suosisi lähimatkailua ja julkisten kulkuneuvojen käyttämistä. Kuitenkin lentomatkustaminen on edelleen suosituin liikennemuoto lomamatkoissa.

Digitaalinen detox -lomilla unohdetaan sähköiset yhdyslaitteet, kuten älypuhelimet ja tietokoneet. Se vähentää stressiä ja antaa mahdollisuuden keskittyä sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja yhteydenpitoon luonnon kanssa muutoin niin fyysisessä maailmassa. Suomesta löytyy paljon erilaisia vaihtoehtoja näille asiakkaille, esimerkiksi lomamökkejä luonnon keskellä ilman tietoliikenneyhteyttä. Mutta nykytrendin mukaan ulkomaisille asiakkaille pitäisi olla tarjolla ’mökki 2.0’ eli hyvätasoinen mökki, jonne olisi saatavilla erilaisia palveluita kuten ruokapalvelut.

Lähteitä:
UNWTO Tourism Towards 2030. Long-term forecasts, World Tourism Organization

ITB World Travel Trends 2017/2018

VisitFinland: Segmentation study

Viestinnän ennakointi: myyteistä muutososaamiseen

Kirjoittajat: FT Anne Laajalahti, tuoteryhmäpäällikkö (Infor/MIF), tutkija ja kouluttaja ja
FT Vilja Laaksonen, asiakkuusjohtaja (Aava & Bang Oy) ja partneri (RALLA Oy)

Tulevaisuuden ennakointi on aina kiehtonut yksilöitä, organisaatioita ja yhteiskuntia. Kokosimme kolme myyttiä viestinnän ennakoinnista ja väitämme, että viestinnän ennakointi edellyttää aina vuorovaikutusosaamista.

Mikä muuttuu, kun ”kaikki” muuttuu?

Kaiken muutospuheen keskellä unohtuu helposti, että muutoksessa on myös paljon pysyvää. Esimerkiksi iso osa viestinnän ja vuorovaikutuksen perusperiaatteista on kestänyt jopa yllättävän hyvin aikaa. Aristoteles (384–322 eaa.) mallinsi argumentaation ja retoriikan kulmakivet jo yli 2 000 vuotta sitten. Ne toimivat edelleen. Samoin vaikkapa Shakespearen (1564–1616) näytelmiä katsellessa ei voi olla miettimättä, miten samat vuorovaikutuksen kysymykset, ihmisyyden ilot ja surut ovat meille yhä ajankohtaisia.

Vaikka iso osa viestinnän ja vuorovaikutuksen peruskysymyksistä kestää aikaa, on viestinnän kenttä – ja siten koko elinympäristömme – muuttunut viime vuosina kiihtyvällä tahdilla. Uudet teknologiat ja sosiaalinen media ovat muuttaneet kaikessa laajuudessaan tapaamme hahmottaa maailmaa ja toimia siinä. Esimerkiksi kolmisenkymmentä vuotta sitten Star Trek -sarjassa esitelty PADD (Personal Access Display Device) oli vielä puhdasta science fictionia. Nyt erilaiset kannettavat älylaitteet ja iPadit ovat meille arkipäivää, ja esimerkiksi Google Translaten kaltainen käännösteknologia mahdollistaa lähes reaaliaikaisen puhutun ja kirjoitetun vuorovaikutuksen eri kielillä. Viestinnän voima läpileikkaa uudella tavalla kulttuurin, sosioekonomisen taustan, välimatkat ja esimerkiksi kielimuurin.

Viestinnän ennakoinnin kolme myyttiä

Tulevaisuus on aina kiehtonut ihmisiä, ja sitä on pyritty ennustamaan kirjavin tavoin aina taivaankappaleiden asentojen tulkitsemisesta kristallipallojen tarkasteluun. Vaikka tulevaisuutta on mahdoton ennustaa, on ennakoinnin avulla mahdollista varautua muutokseen. Ennakointi voidaankin nähdä tulevaisuuden osaamistarpeiden tunnistamisena ja niihin varautumisena. Kokosimme alle kolme myyttiä viestinnän ennakoinnista ja pohdimme sitä, millaista osaamista se vaatii.

1. Viestinnän ennakointi ei ole vain tulevaisuuden näkemistä vaan myös sen tekemistä. Viestinnän ennakointia koskevassa puheessa on usein vallalla ajatus, että ennakointi on tulevaisuuden etukäteen tietämistä: erilaisten muutostrendien hahmottamista ja niiden vaikutusten huomioimista. Usein unohtuu, että viestinnän ennakointi on myös tulevaisuuden proaktiivista rakentamista. Globaalissa maailmassa yksittäinen viesti tai siinä lanseerattu hashtag voi tavoittaa miljoonat ympäri maailmaa. Yksittäinen toimija yksilöstä yritykseen voi hyvin kiteytetyllä ja arvoihin kytketyllä viestillä saada massat liikkeelle reaaliaikaisesti, kuten on käynyt esimerkiksi hashtagien #MeToo, #Blacklivesmatter ja #MeatlessMonday kanssa. Toisin sanoen ennakointi ei ole vain muuttumista vaan myös aktiivista toimijuutta ja ympäröivän maailman muuttamista.

2. Viestinnän ennakointi ei ole vain suunnittelua ja ajoittamista vaan myös kontekstin ymmärtämistä. Ennakointipuhe kohdistuu usein siihen, miten yksilöt, organisaatiot ja kokonaiset yhteiskunnat voivat suunnitella ja ajoittaa viestintäänsä. Yksittäisten toimenpiteiden ja kampanjoiden aikatauluttaminen jättää helposti varjoonsa sen, miksi ylipäätään viestitään ja millaisia tavoitteita viestinnän avulla halutaan saavuttaa. Viestinnän ennakointi ei olekaan vain suunnitelmallisuutta ja oikeaa ajoitusta vaan kokonaisuuden ymmärtämistä ja pysähtymistä kysymyksen miksi äärelle. Esimerkiksi Simon Sinek (2011) kannustaa aloittamaan kaiken kehittämisen peruskysymysten hahmottamisella: miksi organisaatiomme on olemassa, miksi viestimme? Näin ennakointiin käytetyt resurssit eivät jää vain irrallisiksi toimenpiteiksi ja kulueriksi vaan muuttuvat aidosti strategisia tavoitteita tukeviksi investoinneiksi.

3. Viestinnän ennakointi ei ole vain omaan toimintaan keskittymistä vaan myös sidosryhmien tarpeiden ja odotusten huomioimista. Viestinnän ennakoinnissa keskitytään usein melko suppeasti siihen, mitä tulevaisuus itseltä vaatii. Parhaimmillaan ennakointi on kuitenkin enemmän kuin vain omaan napaan tuijottamista. Se on odotustenhallintaa ja yhteisen tulevaisuuden rakentamista. Tämä edellyttää jatkuvaa vuorovaikutusta, neuvottelua ja keskustelua sidosryhmien kanssa. Käytännössä sidosryhmien osallistaminen tulisi ottaa tiiviisti mukaan niin viestinnän toteuttamiseen kuin koko toiminnan kehittämiseen. Vaikka koskaan ei voi varautua kaikkeen, tarjoaa sidosryhmien tarpeiden ja tavoitteiden kuunteleminen pienen etumatkan muuttuvassa pelikentässä.

Ennakointi on vuorovaikutusosaamista

Viestintä ja ennakointi liittyvät (ainakin) kahdella tavalla yhteen. Toisaalta voidaan puhua nimenomaan viestinnän ennakoinnista, toisaalta viestinnän ja vuorovaikutuksen roolista kaikessa tulevaisuuden ennakoinnissa. Esimerkiksi Mikko Dufva (2015) kuvaa väitöskirjassaan, miten tulevaisuutta koskeva tieto ja tulevaisuus itse asiassa rakentuvat toimijoiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa.

Koska tulevaisuutta ei ole vielä olemassa, on (ainakin osin) kiinni toimijoiden vuorovaikutusosaamisesta, eli tiedoista ja ymmärryksestä, taidoista sekä asenteista ja motivaatiosta, millaista tulevaisuutta lähdetään yhdessä rakentamaan. Tämän vuoksi myös viestinnän ennakoinnissa tarvitaan monitahoista vuorovaikutusosaamista: proaktiivista toimijuutta, alati muuttuvan kontekstin ymmärtämistä ja sidosryhmien osallistamista. Muutoksen yhdessä rakentamisen ja muutoksessa yhdessä oppimisen lisäksi edellytetään niiden viestinnän pysyvyyksien ja ”muuttumattomuuksien” muistamista, jotka ovat yhtä lailla rakentamassa sitä, millainen tulevaisuus on.

Viestinnän ennakoinnilta voi kuitenkin helposti vetää maton jalkojen alta. Niin kvartaalitaloudessa kuin pienyrittäjien hektisessä arjessa eletään usein nopealla tempolla, jolloin tulevaisuutta tarkastellaan muutama kuukausi kerrallaan. Jos ennakointia ei aidosti arvosteta, on sillä vaarana muuttua sisällöttömäksi sanahelinäksi tulevaisuusskenaarioihin ja juhlapuheisiin. Tällöin esimerkiksi suomalaisten yritysten rooliksi jää valitettavasti vain yrittää seurata muutoksen perässä eikä rakentaa sitä itse.

 

Linkkejä ja lukuvinkkejä

Aristoteles. (2012). Retoriikka. I ja II kirja. Teokset, osa IX. Suomentanut P. Hohti & P. Myllykoski. Helsinki: Gaudeamus. >> https://www.gaudeamus.fi/aristoteles-retoriikka-teokset-ix

Dufva, M. (2015). Knowledge creation in foresight: a practice- and systems-oriented view. Aalto University publication series, Doctoral dissertations 222 / VTT SCIENCE 121. >> http://www.vtt.fi/inf/pdf/science/2015/S121.pdf

Sinek, S. (2011). Start with why: how great leaders inspire everyone to take action. London: Portfolio. >> https://www.amazon.com/Start-Why-Leaders-Inspire-Everyone/dp/159184644

Zerfass, A., Moreno, Á.,Tench, R., Verčič, D. & Verhoeven, P. (2017). European Communication Monitor 2017. How strategic communication deals with the challenges of visualisation, social bots and hypermodernity. Results of a survey in 50 Countries. Brussels: EACD/EUPRERA, Quadriga Media Berlin. >> http://www.communicationmonitor.eu

Asunto luonnon keskellä, työ kotona, terveellinen, luova ympäristö – miksi se ei kelpaa?

Kirjoittaja: Juha Romula Keski-Suomen ELY-keskus

Keski-Suomessa väestökehityksen polarisaatio on ollut voimakasta. Viimeisten vuosikymmenten aikana maaseudun väestön ikääntyminen ja muuttoliike on saanut aikaan merkittävän väestön keskittymisen kasvaviin kaupunkikeskuksiin. Keski-Suomessa tämä ilmiö on näyttäytynyt vahvana Jyväskylän ja Jyvässeudun kasvuna ja samanaikaisesti muun maakunnan väestökatona.

Huoltosuhde huolestuttaa

Jyvässeudun ulkopuolisilla alueilla keskisuomalainen väestö vanhenee sekä vähenee kiihtyvää tahtia. Tulevaisuuden ennusteet eivät juuri näytä muutosta vallitsevaan trendiin. Päinvastoin, Jyvässeudun ulkopuolisilla alueilla väestön vanheneminen kiihtyy ja huoltosuhde muuttuu seuraavan 20 vuoden aikana todella haasteelliseksi, jollei vallitsevaan trendiin saada muutosta.

Tulevaisuus tuo erilaisia vaihtoehtoja. Jos mennään nykyisten trendien mukaan eteenpäin, maakunnan tila näyttää mm. väestöllisen huoltosuhteen suhteen tulevaisuudessa tältä:

lengenda_huoltosuhde

huoltosuhde2015huoltosuhde2030

 

Väestön vanheneminen ja väheneminen maaseudulla ja maaseututaajamissa tarkoittaa samalla palveluiden ja työpaikkojen katoamista. Tästä syntyy kierre, joka ruokkii itse itseään. Tämä kierre tulisi pysäyttää ja saada aikaiseksi positiivinen kierre toiseen suuntaa, jossa maaseudulle ja maaseututaajamiin halutaan asumaan ja samalla tuomaan elinvoimaa koko Keski-Suomeen.

Onko meillä keinoja?

Maankäytön suunnittelua ja lupaprosesseja on usein kritisoitu, että ne on esteenä maaseudulle rakennettaessa. Keski-Suomessa on kuitenkin satoja ellei tuhansia kaavallisesti luotuja rakentamattomia rakennuspaikkoja, mitkä sijaitsevat maaseudulla tai maaseututaajamissa. Miten kunnat ja alueet voisivat hyödyntää tätä jo olemassa olevaa potentiaalia? Tai ovatko ne jo hyödyntäneet? Voisiko yksi keino olla kuntien yhteiset tonttimarkkinat ja aktiivinen markkinointi? Tai jos kyseessä on yksityisen omistamista tonteista, voisivatko kunnat tarjota porkkanaa tonttikauppojen edistämiseksi maanomistajille? Samoin kuntien välinen yhteistyö maankäytön suunnittelussa voisi avata uusia mahdollisuuksia.

Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen on pitkään ollut tavoiteltu trendi maankäytön suunnittelussa ja yhtenä perusteena tälle on ollut liikkumisen ja kustannusten vähentäminen. Kunnilla on palveluiden järjestämisvastuita, kuten peruskoulutus. Mutta käydäänkö tulevaisuuden koulua millä tavoin? Onko mahdollista, että osin koulunkäynti perustuu digitaalisilla alustoilla tapahtuvaan oppimiseen ilman erillistä oppimispaikkaa (nykyiset koulut). Tai voisiko kylän keskustalla olla hubi, jossa eri työtä tekevät työskentelevät ja tapaavat, ja esimerkiksi päivähoito on järjestetty lähelle. Jos Keski-Suomea halutaan pitää kauttaaltaan asuttuna, tulevaisuuden mahdollisuudet on nähtävä nyt ja niihin on tartuttava konkreettisesti.

Tulevaisuuden työ avaa mahdollisuuksia

Ihminen liikkuu ja on liikkunut työn perässä, mutta onko näin tulevaisuudessa? Liikkuuko tulevaisuudessa työ ihmisten perässä? Etätyö ja sen tuomat mahdollisuudet kasvavat koko ajan. Tulevaisuus tarjoaa paljon paikasta ja ajasta riippumatonta työtä, minkä kautta maaseudulle ja maaseututaajamiin voi syntyä aivan uudenlaista kasvupotentiaalia. Työelämä on digitalisaation vaikutuksesta voimakkaassa murroksessa ja ajasta ja paikasta riippumaton työ tekee tuloaan. Tämä murros avaa aluekehittämiseen ja kuntien elinvoimaisuudelle aivan uusia mahdollisuuksia.

Keski-Suomen maakunnan satsaus biotalouteen nyt ja tulevaisuudessa luo edellytyksiä ja mahdollisuuksia koko maakunnan pysymisenä elinvoimaisena. Biotalouden raaka-aineet ja jalostusketjujen alkutahdit lyödään nimenomaan maaseudulla. On koko maakunnan etu, että työvoimaa löytyy myös maakunnan reuna-alueilta nyt ja tulevaisuudessa. Samoin myös muut kuin biotalouteen tähtäävät maakunnan reuna-alueilla toimivat yritykset tarvitsevat työvoimaa.

Ajatus maalla asumisesta kiehtoo varmaan monia. Maaseudun rauha ja lähellä oleva luonto harrastusmahdollisuuksineen ovat vetovoimatekijöitä, jotka houkuttelevat asumaan maaseudulle. Tai unelmana voi olla omakotitalo järven rannalla. Voisivatko kunnat aktiivisemmin markkinoida tarjolla olevista mahdollisuuksistaan rakentaa oma ja perheen tulevaisuus maaseudulle? Esimerkiksi sloganilla: ” Tule meille asumaan ja tuo työ mukanasi” tai ”Koe maaseudun rauha ja kiireettömyys keskellä luontoa, täällä se on mahdollista”. Voisivatko kunnat tarjota uusille paikkakunnalle muuttaville esimerkiksi tietoliikenneinfran määräajaksi maksutta käyttöön etätöiden tukemista ajatellen?

Valinta on meidän käsissämme. Katsotaan kauas, ja tehdään konkreettisia tekoja nyt. Tulevaisuutta tehdään tänään.

 

 

Liito-oravalla vai ilman

Liito-orava

Kirjoittaja: Ylitarkastaja Auvo Hamarus
Keski-Suomen ELY-keskus

Taannoinen maastokäynti Jyväskylän ydinkeskustan Kirkkopuistoon liito-oravan elinpiirin kartoittamiseksi, tai juuri toteutunut vierailu keskustan Wanhalla hautausmaalla. Yhtä kaikki: seisoin kaadettavaksi määritellyn lehmuskujanteen juurella ja tähyilin rosoisia lehmuksen runkoja, josko niistä löytyisi pesäpaikoiksi soveltuvia koloja. Yleisöhavainnot olivat tosiaankin muokkaamassa käsitystäni liito-oravien sopeutumiskyvystä. Oliko liito-orava tosiaankin siirtymässä erämaiden takamailta kaupunkipuistoihin ”pullaoravaksi”?

Liito-oravan suojelustatus on EU:n alueella niin korkea kuin se voi olla. Kansallisesti uhanalaiseksi luokiteltu laji sisältyy EU:n luontodirektiivin liitteeseen IV (a), mikä tarkoittaa liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen ehdotonta hävittämis- ja heikentämiskieltoa. Käytännössä liito-oravan löytyminen rakennustyömaalta keskeyttää työt, siirtää suunniteltuja moottoritielinjauksia ja muokkaa kaavoja uuteen järjestykseen, puhumattakaan metsänomistajia ihmetyttävistä maastotarkastuksista metsänhakkuutyömailla. Söpöstä ja pehmoisesta lastenkirjojen symbolista on hyvää vauhtia tulossa maanomistajien kauhu.

Tallatessani hautausmaan hyvin aurattuja käytäviä ja väistellessäni vastaan tulevia mietteliäitä ihmisiä piirtyy mieleeni keskitalvinen maastokäynti keskelle ei-mitään. Pitkä taivallus jämsäläisessä lumihangessa toi minut avohakkuualueeksi suunnitellun metsikön laidalle. Aluksi lumen peittämästä metsästä ei näyttänyt löytyvän mitään, mutta sitten katse kiinnittyi kuolleeseen koivunrunkoon ja rungosta paistaviin tikankoloihin. Samalla, kun silmät haravoivat puun juurelta mahdollisia merkkejä liito-oravasta (=jätöksistä), silmiini osui outo karvainen nyytti hangella: liito-oravan katkennut hännänpää. Mitään muita merkkejä paikalta ei löytynytkään. Jäin miettimään, mistä mahtoi olla kyse. Paluumatkalla raahustin hankien läpi tarkastamaan aiemmissa avohakkuissa liito-oravan vuoksi säästettyä pientä kuusimetsikköä, ja kuinka ollakaan, sieltä löytyi hangelta aivan tuoreita liito-oravan papanoita. Metsikössä oli kaksi liito-oravalle vietyä pönttöä; asuttu paikka hakkuista huolimatta!

Keski-Suomessa on kerätty aktiivisesti tietoa liito-oravan esiintymisestä jo yli 10 vuoden ajan. Havaintopaikkoja on rekisterissä jo yli 2000. Tämä on vielä vähän, jos lukua vertaa valtakunnallisen kannanarvion lukemaan; maakunnassa pitäisikin asustella liki 12 000 liito-oravanaarasta, ja koiraat vielä päälle. Kanta vaikuttaa olevan kattava eteläisessä ja keskisessä maakunnassa, harventuen länteen ja pohjoiseen päin mentäessä. Saarijärven korkeudelta länteen ja pohjoiseen liito-oravan kanta on harva ja aukkoinen. Jos taas verrataan vanhoja ja uusia esiintymätietoja, niin tilanne ei kuitenkaan vaikuta enää niin hyvältä: erämaapaikat näyttävän autioituvan ja taajamapisteet tihentyvän. Miksi?

Liito-orava on kaunis ja vaikuttava eläin, näin voivat sanoa kaikki, jotka ovat otuksen nähneet. Liito-oravan pehmeän pyöreä olemus, suuret silmät ja lepakkomiehen liito eivät jätä ketään kylmäksi. Tutkimustulokset kertovat siitä, että liito-oravan pitäisi tulla toimeen varsin vähällä: pesäpuun ympärille puuryhmä ja siitä pomppimispuut ulospäin muihin maisemiin. Miksi liito-orava sitten vähenee erämaista ja keskittyy taajamiin? Syitä voi olla monia. Yhtenäisten metsäalueiden pirstoutuminen talousmetsänhoidon seurauksena kasaa liito-oravat tietyille suppeille paikoille, joihin petoeläinten, näätien ja viirupöllöjen on hyvä keskittää saalistusreissunsa. Hännänpäitä löytynee yhä useammilta paikoilta. Taajamissa petoja ei ole, mutta ravintolehtipuita sitäkin enemmän. Liito-oravien uhkana olevat kissatkin ovat nykyisin pitkälti purkkiruokinnassa.

Talousmetsien hoidon hyvässä vauhdissa oleva vihertyminen saattaa avata jatkossa yhä parempia mahdollisuuksia rakentaa liito-oravaystävällisiä metsiköitä. Uutena ideana on noussut esille aukkohakkuualueiden laidoille sijoitettavien, pesäkolojen menetystä korvaavien pesäpönttöjen sijoittaminen, mikä avaisi työmahdollisuuksia vaikkapa nuorille. Ja vielä kun saataisiin nostettua sekametsien ja eri-ikäisrakenteisten metsien kasvatus niille kuuluvaan arvostukseensa.

Liito-orava on vuosien kuluessa säväyttänyt satoja maanomistajia. Eräskin metsänomistaja luopui hakkuuaikeistaan kohdattuaan liito-oravan silmästä silmään; liito-oravan rohkeus ja uteliaisuus todella kannatti. Maanomistajakin vaikutti tyytyväiseltä saatuaan metsästään hyvän korvauksen vapaaehtoisen metsiensuojeluohjelma METSOn kautta. Ja kuten monet metsänomistajat ovat vuosien varrella saaneet huomata, ei liito-oravaa tarvitse pelätä. Varsin pienillä uhrauksilla ja ennen kaikkea hakkuiden hyvätasoisella ennakkosuunnittelulla liito-orava saataisiin säilymään ehkä myös erämaissamme. Tämä vaatii metsänomistajilta vain halua säilyttää lajin vaatimat, usein varsin pienialaiset pesimä- ja ruokailupaikat liikkumisyhteyksineen.

Miten saisimme liito-oravasta metsänomistajille ylpeydenaiheen? Joko sinulla on oma liito-oravametsä? Tsemppiä kaupunkiliito-oraville, joille tulee aina olemaan puistoja ja viheralueita asutettaviksi, ja yhteisymmärrystä erämaihin, joissa liito-orava on niin helppo hävittää, mutta vaikea saada takaisin. Ehkä nyt, talousmyllerrysten paineessa olisi aika luoda kokonaan uusi virtaviivainen keskusteleva toimintamalli, joka toisi EU:n vaatiman turvan liito-oravalle, mutta joka samalla ymmärtäisi myös metsänomistajia. Ideakenttä on vapaa!

Ideoinnin pohjaksi kannattaa muuten poiketa Jyväskylän Vesilinnan Luontomuseossa, jossa on helmi-toukokuussa näytillä kiertävä näyttely liito-oravasta. Pääsin katsomaan näyttelyn ennen avajaisia tiskin alta; on niin kiva näyttely, että suosittelen kaikille! Ja muistutuksena, että Vesilinnan luontomuseoon on nykyisin vapaa pääsy.