Syömmekö tulevaisuudessa suomalaista ruokaa?

Kirjoittajat: maaseututiedottaja Tiia Rantanen ja yksikönpäällikkö Ulla Mehto-Hämäläinen Keski-Suomen ELY-keskus

 

Maatilojen huonosta taloustilanteesta on viime aikoina kerrottu hyvin näkyvästikin. Useamman syyn summana kotimainen maatalous on joutunut melkoiseen ahdinkoon. Onko meidän jo syytä huolestua suomalaisen ruuan loppumisesta?

Tilamme kiinnostavat kansainvälisiä firmoja ja tilojen ajautumisesta ulkomaiseen omistukseen on uutisoitu. Kiinassa ruuan kasvava kysyntä on johtanut mittaviin valtion maanhankintainvestointeihin Afrikassa, Etelä-Amerikassa jne. Isojen kansainvälisten toimijoiden armoilla ruuan laatu on mitä on, eikä ruuan turvallisuuskaan ole aina taattu. Johtaako ruokapula ruokaväärennöksiin, jolloin vaikkapa jäätelöä jatketaan pulverilla tai sokeria kalkilla? Ruoka on huoltovarmuuskysymys ja elintarvikeketjulla on merkittävä vaikutus työllisyyteen.

Tulevaisuuden ruokavalioista?

Jos ruuasta tulee pula, tarkoittaako se sitä että ruoka määrittelee samalla identiteettiämme. Jo nyt arvellaan että lihasta tulee tulevaisuudessa ylellisyystuote, johon vain harvoilla on varaa. Tarkoittaako se ruuan rajoittamista siten että määritellään esimerkiksi DNA-analyysin perusteella jokaiselle yksilöllinen ruokavalio. Toisaalta tämä voisi olla seurausta myös terveellisyyden ja yksilöllisten valintojen korostamisesta. Yksimitalliset ravitsemussuositukset on kyseenalaistettu. Tutkimuksistakin löytyy viitteitä siitä, ettei sama ruoka sovi kaikille. Verikokeesta tai hiuksesta tehtävästä analyysistä voidaan päätellä kullekin henkilölle parhaiten sopiva ruokavalio.

Kuluttaja tuottajana

Kuluttajan kiinnostus ruokaan näkyy pienimuotoisen kotitarveviljelyn uudelleen tulemisena. Tuottajan (producer) ja kuluttajan (consumer) väliin on tullut prosumer, joka haluaa osallistua käyttämiensä elintarvikkeiden kasvattamiseen. Se voi olla hyvin pienimuotoista esim. kaupunkiviljelyä. Tai olisiko kuluttaja mahdollista sitouttaa paremmin alkutuotantoon? Miltä kuulostaa osallisuus ammattimaiseen maatilan tuotantoon tulemalla maatilayrityksen osakkaaksi?

Syötävät pakkaukset

Tulevaisuudessa nähdään yhä enemmän syötäviä ruokapakkauksia. Jo nyt on markkinoilla syötäviä hampurilaiskäärepapereita. Kehitteillä on muun muassa prototyyppi syötävästä virvoitusjuomapullosta. Ekologiseen ajatteluun pohjautuvat innovaatiot lisääntyvät tulevaisuudessa myös elintarviketeollisuudessa. Keski-Suomessa rakennetaan paljon biotalouden varaan. Miten yhdistämme innovatiiviset biotalouden tuotteet ja ekologisen ruuan pakkaamisen?

Omistammeko aarteita, joiden arvoa emme ymmärrä?

Ulkoapäin tarkasteluna vähättelemme oma luonnon tuotteitamme ja pidämme niitä itsestään selvyytenä. Tämä johtaa siihen, että emme osaa hinnoitella, jalostaa ja tuotteistaa riittävästi. Helposti myymme laatutuotetta bulkkina eteenpäin ja ostamme tuotteen takaisin muualla jalostettuna kalliilla hinnalla. Rakennammeko itse omien tapojemme mukaisia raja-aitoja? Meiltä menee jo nyt maakunnasta laadukasta ja puhdasta viljaa ulkomaisiin jalostamoihin, sillä haluttua raaka-ainetta ei saada lähempää. Entäpä jos jalostaisimme sen itse?

Toinen ”kaivamaton aarre” ovat ns. villit raaka-aineet. Järvikalaa saadaan maakunnan järvistä runsaasti. Itse saatamme pitää osaa saaliista jopa roskana, mutta markkinoilla se on suurinta herkkua.

Summa summarum, meillä on mitä vain, mutta entä sitten?

http://luomuailmanmuuta.fi/biofach-mykisti-tarjonnallaan/

Juodaanko Keski-Suomessa pullovettä vuonna 2040?

Kirjoittajat: Hydrogeologi Kari Illmer ja yksikönpäällikkö Auvo Hamarus
Keski-Suomen ELY-keskus

Maailman vesivarat ovat vähäiset ja niukkenevat edelleen. Veden saaminen vaikuttaa talouteen, ympäristöön ja turvallisuuspolitiikkaan. Isot juomateollisuuden omistajat ovat ostaneet esimerkiksi Kanadassa territorion pohjavesialueita. Kaliforniassa pohjavesivarannot ovat laskeneet huolestuttavan alhaisiksi. Veden kulutusta säädellään ankarasti: puutarhaletkujen käyttö on kielletty, autojen pesua rajoitettu, terasseja ei saa pestä… ja sääntöjen rikkomisesta seuraa 500 dollarin sakot. Asukkaat ovat raivoissaan Nestlelle, joka pullotta veden ja myy sen asukkaille takaisin. Ministeri Toivakka totesi pohjoismaisessa konferenssissa 22.6.2016, että Suomella ja Pohjoismailla on tekniikkaa, asiantuntemusta ja kokemusta vientituotteiksi. Onneksi Suomessa kukaan ei ”omista” pohjavettä.

”Harvoin tulee ajatelleeksi, että väestön taajamiin keskittymisellä on vaikutusta myös veden tarpeen lisääntymiseen. Haasteena on, mistä saadaan vettä yhdestä paikasta niin paljon, että se riittäisi.”

Harvoin tulee ajatelleeksi, että väestön taajamiin keskittymisellä on vaikutusta myös veden tarpeen lisääntymiseen. Väki on keskittynyt ja keskittynee tulevaisuudessakin taajamiin. Näin myös vedenhankinta on painottunut taajamiin.  Usein taajamista on rakennettu myös haja-asutusalueille putkistoja ja ne on liitetty samaan verkostoon.  Tosin monilla kylillä on omiakin vedenottamoita tai kaivoja.

Keskittymisestä seuraa, että yhteisvedenhankinnan tarve on lisääntynyt: tarvitaan valtavat määrät vettä. Tulevaisuudessa haasteena on, mistä saadaan vettä yhdestä paikasta niin paljon, että se riittäisi. Tällä hetkellä veden ottamisresurssit ovat niin niukat, että pelkkä pohjavesi ei enää riitä. Tälläkin hetkellä minkä tahansa kunnan kriisitilanne voisi aiheuttaa isoja ongelmia. Elämme kädestä suuhun. Poikkeustilanteisiin ei ole varauduttu.

Siispä on pakko tehdä tekopohjavettä pintavedestä, mikä on pohjavettä heikompi vaihtoehto. Tällöin lopputulos riippuu pintaveden laadusta. Tekopohjaveden valmistaminen vaatii isoja maaperämuodostumia, käytännössä sora- tai hiekkamuodostumia (esim. harjuja). Esimerkiksi Vuonteelle pumpataan tällä hetkellä vuorokaudessa yli 10000 kuutiometriä pintavettä soran läpi suodattumaan Jyvässeudun tarpeisiin.

”On pakko tehdä tekopohjavettä pintavedestä, mikä on heikompi vaihtoehto, ja lopputulos riippuu pintaveden laadusta. Ongelmaksi tulevaisuudessa voi tulla huono pintaveden laatu, koska pintaveden laatu on heikentynyt huomattavasti.”

Jos tehdään tekopohjavettä, ongelmaksi tulevaisuudessa voi tulla huono pintaveden laatu. Pintaveden laatu on heikentynyt: esimerkiksi raakavesilähteeksi kaavailulla Muuratjärvellä järvivesi on tummunut viimeisten 10–15 vuoden aikana ja näkösyvyys on pienentynyt huomattavasti. Samoin Vuonteen raakavesilähteenä käytetyn Kuusveden laatu heikkenee jatkuvasti. Veden tummumisen syiksi on arvioitu mm. happaman laskeuman vähentyminen, huuhtoutumien lisääntyminen valuma-alueelta ja ilmaston lämpeneminen, joka vaikuttaa mm. routakauden lyhentymiseen.

 

pvesi

Muuratjärven kemiallinen hapenkulutus (COD mg/l, oranssi viiva) on lisääntynyt ja näkösyvyys (m, sininen viiva) on alentunut etenkin 2000-luvulla.

 

”Kun vettä juoksee hanasta, toisenlainen tulevaisuuskuva ei tule mieleen. Moni pohjavesialue on heikoissa kantimissa. Poikkeustilanteisiin ei ole varauduttu.”

Kaikesta tästä seuraa, että joudutaan harkitsemaan monissa tapauksissa veden käsittelyä, jotta vedestä saadaan juomakelpoista. Vesi on esikäsiteltävä ennen maahan imeytystä ja ehkäpä vielä jälkikäsiteltäväkin. Lisäksi joudutaan rakentamaan käsittelylaitoksia. Vedenkäsittelystä johtuen veden hinta noussee tulevaisuudessa. Olemmeko valmiita säästämään vettä nyt vai vaikuttaako vasta hinta kulutustottumuksiimme?

Jo tällä hetkellä Jyväskylän talousvedestä valtaosa on tekopohjavettä. Lisäksi mittavia tekopohjavesihankkeita on vireillä Muuramessa ja Äänekoskella. Tapahtuuko Suomessa se mitä maailmalla on tapahtunut eli joudumme siirtymään pullovesiin? Vai löytyykö uusista teknologisista innovaatioista ratkaisu veden laajamittaiseen käsittelyyn?

Moni pohjavesialue on heikoissa kantimissa. Pohjaveden suojelussa on menty helposti muiden tarpeiden ehdoilla. Kun vettä juoksee hanasta, toisenlainen tulevaisuuskuva ei tule mieleen.

”Vedenkäsittelystä johtuen veden hinta noussee tulevaisuudessa. Voisimmeko jo nyt varautua ja kokeilla kaksoisvesijärjestelmää?”

Mitä sitten pitäisi tehdä? Riittääkö enää veden säästäminen? Vai voisimmeko kokeilla jotain uutta? Hyvä ratkaisu olisi esimerkiksi kaksoisvesijärjestelmä. Konkreettisesti tätä voisi kokeilla jollakin uudella asuinalueella, vaikkapa Kankaan alueella. Käytännössä se tarkoittaisi, että wc-pöntön huuhteluun voisi käyttää esimerkiksi sade- tai hulevettä, suihku- tai käsienpesuvettä tai muuta juomakelvotonta vettä. Tällainen olisi helppo toteuttaa uudisrakentamisessa, jolloin se olisi myös varsin resurssitehokasta.

Usein kuulee sanottavan, että meillä on puhdasta vettä vaikkapa vientiin saakka. Pohjaveden suhteen tilanne voi näillä spekseillä näyttää tulevaisuudessa toisenlaiselta. Tämä on mittakaavakysymys, mutta ehkä itse kuitenkin vuonna 2040 juon …      Mitä luulet?

 

Tutu-seminaarin antia, osa 2: Taloudellisen vallan uudet muodot

Tässä olisi ennakkoon lupaamani toinen osa elokuisen Tulevaisuuden tutkimuksen seuran kesäseminaarin tiimoilta. Seminaarin teemana oli siis Vallan uudet muodot ja tulevaisuuden elämäntavat. Pohdimme hyvin moniulotteisesti erilaisia vallan ilmentymiä – kenellä valta on tulevaisuudessa. Miten nopeasti kehittyvä tietoteknologia vaikuttaa vallan painopisteisiin? Onko valta uudenlaisella demokratialla ja uudenlaisilla joukkoliikkeillä vai nousevien talousmahtien autoritaarisella johdolla? Tässä muutamia ajatuksia asian tiimoilta lähteenä seminaarin alustukset ja keskustelut.

OSA 2: Taloudellisen vallan uudet muodot

Antti Hautamäki käänteli ajatusta innovaatiotalouden vallanmuodostumisesta. Antti oli laatinut pohdintojensa tueksi mielenkiintoisen vaikutussuhdekaavion, josta ilmenee innovaatiotalouden vallankäytön lepääminen hyvinkin institutionaalisilla hartioilla. Innovatiivisuuden ja innovaatioiden syntymisen näkökulmasta tämä on hiukan hälyttävä huomio – tutkitusti parhaat innovaatiot syntyvät kansan syvissä riveissä. Pitäisikö vallan painopistekin olla enemmän toimijoilla? Mahdollistaisiko se laajemman innovaatioiden syntymisen ja hyödyntämisen? Suuruuden ekonomia korvautuu ketteryydellä, verkottumisella, luovuudella, tiedolla ja ideoiden runsaudella.  Schumpeterin luovan tuhon teoria on jälleen relevantti. Yrittäjyys ja kova kilpailu, innovaatiot vievät eteenpäin ja luovat uusia menestyjiä. Kiinnostavaa on tasapainon löytäminen: miten me ohjataan ja luodaan edellytyksiä ja mahdollisuuksia ja toisaalta miten toimijat ovat aloitteellisia ja itsenäisiä. Yrittäjät kykenevät tarttumaan uusiin mahdollisuuksiin ja hyödyntämään käytettävissä olevaa osaamista. Miten voimaannutetaan kansalaiset osallistumaan?

Yksi mielenkiintoinen osallistumisen mahdollistava malli on hybriditalous, josta Nina Kivinen esitteli seminaarissa Demi- ja Lily-lehtien toimintalogiikkaa. Hybriditaloudessa tuottamisen ja kuluttamisen rajat murenevat. Asiakkaat osallistuvat tuotteiden ja palveluiden tuottamiseen – tuottaminen ja kuluttaminen limittyvät ja samaan aikaan kulutettuja tuotteita voidaan jalostaa uusiksi tuotteiksi. Hybriditaloudessa yksilöllisyys korostuu – tuunaa oma tuotteesi. Yhteisöllisyyden sidonnaisuus aikaan ja paikkaan muuttuu. Tuotteen tai palvelun tuottamisen ja kuluttamisen taustalta löytyy monimutkainen suhteiden verkosto. Miten tällaista yhteistoimintaa johdetaan? Miten rakenteet tukevat tai horjuttavat toimintaa? Mitä työ merkitsee hybriditaloudessa? Miten arvo muodostuu?

Kuinka paljon tässä on kyse palveluyhteiskuntaan siirtymisestä? Teollisen perinteen tehostamisprosessien sijaan keskitytään asiakaskeskeiseen uutta arvoa luovaan talouteen. (Ks esim. Mika Hyötyläinen ja Petteri Kaitovaara, Futura 2/13). Palveluthan tuotetaan ja kulutetaan limittäin ja asiakkaalle tuotettu arvo on osa palvelua – asiakas osallistuu palveluprosessiin.

Tulevaisuuspelin tuloksia

Tulevaisuuden tutkimuksen seuran kesäseminaari pidettiin tänä vuonna elokuun lopulla täällä meillä Jyväskylässä. Seminaarin teemana oli  Vallan uudet muodot ja tulevaisuuden elämäntavat. Virittäydyimme seminaarin aihepiiriin jo edellisenä iltana pelailemalla tulevaisuudesta.

Pelimme otsikoksi valitsimme Syrjäytyminen 2030 ja ohessa parin tunnin pelituloksemme kiteytys.

TUTU Syrjäytyminen 2030 (klikkaa ja suurenna oikeasta yläkulmasta)

Keski-Suomen Tutu-ryhmä = Tulevaisuuden tutkimuksen seuran Keski-Suomen paikallistoiminta tarjoaa vapaamuotoisen ja riippumattoman foorumin kohdata eri tahoilta tulevia ihmisiä. Ryhmä kokoontuu parin kuukauden välein tulevaisuuteen liittyvien teemojen merkeissä. On alueellisia tulevaisuuskuvia, tulevaisuuden tutkimuksen menetelmien hyödyntämistä, verkostoja, kansalaisaktivismia, luovuutta, vaikuttamista…vapaamuotoisia kohtaamisia ja uusia näkökulmia omaan toimintaan.

Yhteyshenkilö Keski-Suomen paikallistoiminnassa Anne Hakala 040 8288314 anne.hakala(at)jamk.fi www.blogit.jamk.fi/innovoimaa, lisätietoa seurasta: www.tutuseura.fi

 

 

Tutu-seminaarin antia, osa 1: Demokratian uudet muodot

Tulevaisuuden tutkimuksen seuran kesäseminaari pidettiin tänä vuonna elokuun lopulla täällä meillä Jyväskylässä. Seminaarin teemana oli  Vallan uudet muodot ja tulevaisuuden elämäntavat. Pohdimme hyvin moniulotteisesti erilaisia vallan ilmentymiä – kenellä valta on tulevaisuudessa. Miten nopeasti kehittyvä tietoteknologia vaikuttaa vallan painopisteisiin? Onko valta uudenlaisella demokratialla ja uudenlaisilla joukkoliikkeillä vai nousevien talousmahtien autoritaarisella johdolla?

Tässä muutamia ajatuksia asian tiimoilta lähteenä seminaarin alustukset ja keskustelut. Tästä on tulossa 3-osainen tarina, jonka ensimmäinen osa käsittelee hallinnon joukkoistamista.

Puhutaan paljon, että edustuksellinen, puoluepolitiikkaan perustuva demokratia on kriisissä, mutta mistä demokratiassa on oikein kysymys. Demokraattiset prosessit ovat yhteisöllisen tahdon ohjaamia keksimisen prosesseja sekä toisaalta yhteisöllisen järjen ohjaamia rajoittamisen prosesseja (Pauli Rautiainen). Mistä ja miten neuvotellaan ja miten löydetään uusia ratkaisuja? Millaisille sisällöllisille arvoille demokratia rakentuu? Rautiaisen mukaan demokratian kriisi on ennen kaikkea keksimisen prosessin kriisi.  Menossa on yksityisen ja julkisen rajapinnan murtuminen sekä siihen liittyvä sopimuksellisuus. Hallinnon on toimittava mahdollistajana purkamalla kansalaisyhteiskunnan omaehtoisen toiminnan esteet.

Käsitelläänkö institutionaalisia kompleksisia kysymyksiä vai ihmisen kokoisia pilkottuja kysymyksiä? Kansanvallan puitteet ovat muuttumassa: yhä koulutetumpi väestö hyödyntää kehittyvää tietoteknologiaa – kysymysten täytyy olla tartuttavissa ja hahmotettavissa. Oras Tynkkysen sanoin täytyy siirtyä kansanvallan olympialaisista pururadalle.

Pururatatyöskentely on joukkoustamista eli rajaamattoman joukon osallistamista rajattuun tehtävään – yleensä verkossa. Joukkoistamisessa työskennellään kaikille avoimen kutsun kautta rajatun tehtävän parissa. Joukkoistaminen on enemmän asenteellinen kuin tekninen kysymys. Laajan ja asiallisen osallistumismahdollisuuden tarjoaminen on tärkeää. Joukkoistaminen voi auttaa havaitsemaan virheitä ja pulmia, tuottaa uusia ideoita, ratkaisuja ja näkökulmia, tuoda keskusteluun uusia ihmisiä ja kokemuksia, sitouttaa ihmisiä lopputulokseen sekä vahvistaa uskoa demokratiaan. Oleellista on myös palautteen antaminen osallisuuden vaikutuksista. Katso vaikka: http://www.suomijoukkoistaa.fi/. Hyvänä esimerkkinä myös Jyväskylän Kankaan alueen suunnittelutyö.

Myös meillä Jyväskylän ammattikorkeakoulussa on testattu kevään 2013 aikana uutta kansalaisraati-mallin sovellusta kehittämistyössä. JAMK raati on uusi osallistava työkalu ratkaisemaan kiperiä ongelmia, jotka ”virallinen” koneisto saattaa jättää huomiotta, mutta jotka vaikuttavat merkittävästi ammattikorkeakoulun tuloksellisuuteen. JAMK raati kootaan tapauskohtaisesti teemasta kiinnostuneista jamkilaisista. Tarkoituksena on koota mahdollisimman kattava edustus eri rooleissa toimivista ja aiheesta kiinnostuneista henkilöstön ja opiskelijoiden edustajista. Raatiin hyväksytään henkilöitä, jotka eivät yleensä toimi luottamuselimissä tai päättämässä JAMK:n asioista. JAMK raati tekee ehdotuksensa suoraan hallitukselle.

Ensimmäisessä JAMK raadissa käsiteltävänä olleeseen vaikeaan haasteeseen löytyi käyttökelpoisia ratkaisuja, jotka JAMKin hallitus päätti viedä toteutukseen. Eli ”kansa” tuntui tietävän miten toimintaa pitäisi kehittää – joskin vaikuttavuus nähdään vasta ajan kuluessa. Seuraamme mielenkiinnolla, miten raadin esitys toteutuu