Teknologia kehittyy, maailma muuttuu – muuttuuko ihminen?

Kirjoittaja: Taina Lommi Keski-Suomen ELY-keskus

Minusta on aina ollut hauskaa ilakoida pieleen menneillä ennustuksilla, mutta tosiasiassa mikäänhän ei ole niin vaikeaa kuin tulevaisuuden ennustaminen. Kuitenkin voidaan jo nyt nähdä, että teknologian kehityksellä, digimurroksella, on isoja vaikutuksia lähes kaikkiin aloihin, toimintatapoihimme ja arjen elämäämme. Uudet teknologiat vaikuttavat arvoihimme ja samalla myös siihen, miten yhteiskunnissa järjestetään työtä ja taloutta. Keinoäly ja robotisaatio tulevat muuttamaan ratkaisevasti erityisesti käsitystämme työstä ja toimeentulosta. Ammatteja katoaa ja osaamistarpeet muuttuvat. Pian ei enää olekaan kyse siitä, mitä uudet koneet pystyvät tekemään vaan siitä, mitä niiden pitäisi tai ei pitäisi tehdä.

Maailman talousfoorumin ennusteen mukaan esimerkiksi asioiden internet ja puettava internet ovat arkipäivää v. 2022 ja itseajavat autot v. 2024. Vuonna 2023 meillä on kaikilla oma supertietokone taskussa. Käsissämme on digitalisaation synnyttämä neljäs teollinen vallankumous. Koneet voivat vaihtaa tietoa toistensa ja yksittäisten tuotteiden kanssa. Samat koneet alkavat käyttää keräämäänsä tietoa oppimiseen ja näin ottavat ensi askeleita kohti keinoälyä. Samalla uusien teknologioiden kehittymiseen liittyy myös pelkoja: voiko esimerkiksi voimakas keinoäly pyyhkäistä ihmisen lajina maailman kartalta, joko vahingossa tai koska se vain on loogisen tarkoituksenmukaista?

Mitä taitoja ihminen sitten tarvitsee navigoidakseen tässä muuttuvassa maailmassa ja työelämässä?

Tulevaisuuden työn tuottavuus ei enää riipu työajasta tai -paikasta, sen sijaan ratkaisevaa on se mitä työn tuloksena syntyy. Tieto on yksi niistä harvoista asioista, jonka arvo kasvaa, kun sitä jaetaan. Työ, työn tekemisen ehdot ja organisaatiot muuttuvat, osin vapaaehtoisesti muiden mukana, osin pakotetusti olosuhteiden ajaessa muuttamaan toimintatapoja.

Käsitteenä ammatti on hälvenemässä ihmisten tehdessä töitä yhä laajemmalla skaalalla erilaisissa tehtävissä, työuran polveillessa mutkikkaitakin reittejä. Ammatti-identiteetti ei enää rakennu yhden ainoan viran, tehtävän tai uran pohjalle. Tulevaisuuden työelämässä generalisti on uusi spesialisti. Voimme toki edelleen olla tietyn alan spesialisteja ja huippuosaajia, mutta maailma on menossa siihen, että näitä huippuosaamisia tulisi olla vähintäänkin kolme. Tulevaisuuden työntekijän tulee johtaa itseään yrittäjämäisesti, ennakoida ja sopeuttaa omaa osaamistaan oma-aloitteisesti säilyttääkseen kilpailukykynsä työmarkkinoilla sekä sietää epävarmuutta.

Meidän tulisi osata yhä laajemmin erilaisia asioita ja kokonaisuuksia ja työskennellä yhdessä verkostoissa myös globaalisti. Onnistumisen kokemukset tulevat olemaan entistä enemmän riippuvaisia siitä, mitä näissä verkostoissa saadaan aikaan. Koska työkaverit ovat tulevaisuudessa yhä useammin eri maissa ja yhteydenpito tapahtuu digitaalisesti, tarvitaan sopeutumiskykyä, kulttuurista lukutaitoa ja kykyä tulkita oikein muiden reaktioita ja aikomuksia. Tietomäärä ja tietojen käsittelyn nopeus näissä verkostoissa ja verkossa kasvaa moninkertaisesti, joten tiedon analysointi ja lähteiden kriittinen arviointikyky sekä taito tulkita ja hyödyntää tätä tietoa nousevat arvoonsa tulevaisuudessa.

Kun laitteiden käytettävyys paranee ja suorastaan robotisoituu, tieto- ja mobiilitekniikasta ei tarvitse tietää niin paljon kuin aiemmin. Tällöin ihmisen inhimilliselle kovalevylle, jota myös ihmisaivoiksi kutsutaan, jää enemmän tilaa ottaa vastaan uutta tietoa sekä soveltaa tietoverkoista poimittua tietoa ja helpottaa omaa työtään uusilla digitaalisilla sovelluksilla.

Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan myös pehmeitä taitoja. Kulttuurien tuntemus ja ympäröivän maailman ymmärtäminen ovat taitoja, joita jokaisen tulisi jollain tasolla hallita ja omaksua. Taloussanomat listasi yhdeksi tulevaisuuden avainosaamiseksi yleissivistyksen. Jokainen osaa tarkistaa vuosiluvut netin tietovarannoista, mutta ne jotka tuntevat myös yhteiskunnallisten tapahtumien syitä ja seurauksia, kehityskulkuja ja historian lainalaisuuksia erottuvat edukseen. Aktiivisesti uutistulvaa seuraavat pysyvät todennäköisesti paremmin kärryillä myös työelämän muutoksissa. Samoin kirjallisuudella ja kulttuurilla itseään sivistävien henkinen pääoma todennäköisesti auttaa heitä paremmin kestämään myös töissä. Ja kulttuuriksi lasketaan tässä myös viihde, musiikki, elokuvat ja populaari-ilmiöt.

Lopuksi muutama pieleen mennyt ennustus:

”Röntgenkuvaukset osoittautuvat huijaukseksi.” -Lord Kelvin, 1883.

”Koskaan ei tulla rakentamaan suurempaa lentokonetta.” -Boeingin insinööri kymmenen hengen koneen ensilennon jälkeen.

”Ihmiset kyllästyvät televisioon pian, koska eivät jaksa tuijottaa joka ilta vanerilaatikkoa.” -Elokuvatuottaja Darryl Zanuck, 1946.

”Henkilöjunat eivät voi kulkea kovaa, koska matkustajat eivät pystyisi hengittämään ja tukehtuisivat.” -Luonnonfilosofian ja astronomian professori Dionysius Lardner, 1823.

”Kenenkään yksittäisen ihmisen ei ole mitään järkeä hankkia tietokonetta kotiinsa.” -DEC:n perustaja Ken Olson, 1977.

”Jos liiallinen tupakointi vaikuttaa keuhkosyöpään, vaikutus on vähäinen.” – W.C. Heuper Kansallisesta syöpäinstituutista, 1954.

(Business Insider)

Millä ehdoilla teemme tulevaisuuden ratkaisuja?

Kirjoittaja: Lea Goyal  Keski-Suomen ELY-keskus

Kukkakuoriaisen eturaajat on onnistuttu sähköjohdottamaan, jolloin hyönteisestä on tullut kauko-ohjattava, luemme tieteen ja tekniikan edistymisuutisia.  Toinen uutinen kertoo, kuinka luovuutta on voitu lisätä antamalla sähköärsykkeitä, valittuihin osiin aivoja. Luemme vielä hyönteisestä  että ”radiotoiminen paristo syöttää kuoriaisen jalkoihin sähköimpulsseja, jolloin kuoriainen kävelee halusipa se tai ei.”  Iloon tekniikan riemuvoitosta ja mielikuvituksellisista soveltamismahdollisuuksista sekoittuu kylmiä väreitä: saako näin tehdä, kuka päättää, onko tämä oikein?

Hymähtelemme isovanhempiemme kyläyhteisölle, jossa tuli käyttäytyä tietyllä tavalla, jotta olisi hyväksytty. Mikä on oikein ja mikä väärin, oli pääosin yhteisesti jaettua käsitystä. Nyt elämme aikaa, jolloin käsitys ihmisestä, luonnosta, yhteiskunnasta on jakautunut erilaisiin näkemyksiin. Oman näkemyksen muodostamiseen tarvitaan tietoa. Kuitenkin vaatii tarkkaavaisuutta ja jopa ponnisteluja tietää, missä määrin eteemme tuleva informaatio on edes osa totuus, suorastaan tiettyyn suuntaan painotettu tieto tai suorastaan tarkoituksellisesti harhaanjohtava. Ei ole yhteistä kanavaa, jossa erilaiset näkemykset voisivat kohdata toisensa ja siten tulla testatuksi, kun jokainen näkemyssuunta keskustelee paljolti omassa piirissään ja äärinäkemykset ovat  ”somen” myötä saaneet suurimman näkyvyyden. Voisiko ihminen olla enemmän yksin tiedon, arvojensa ja eettisten ratkaisujen kanssa.

On vaarana, että perustelemme liian ilmeisillä tai lyhytaikaisilla seikoilla pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavia tekijöitä.  Arto O. Salonen on esittänyt kartaksi arvohierarkian, joka varmistaa, että tulevat sukupolvet voivat olla meistä ylpeitä: Tässä korkeimmalle nousee elämän edellytysten turvaaminen. Seuraavaksi tärkeintä ovat ihmisoikeudet ja arvokas elämä ja vasta välillisesti arvokasta on vakaa talous.  Kenen tahansa työpöydälle voi tulla tehtävä, jonka edessä joudut päättämään, onko tämä oikein? Ei ole taattua, että ympärilläsi löytyy tukea ratkaisun tekemisessä. Joskus epänormaalista voi tulla tila, jonka enemmistö näkeekin ”normaalina”, vaikka se on kaukana siitä. Uskallammeko olla ”erilaisia” ja sanoa ääneen, että keisarilla ei ole vaatteita? Ei suinkaan tottelemattomuus vaan tottelevaisuus on ollut syynä ihmiskunnan historian kauheimpiin asioihin kuten sota, joukkotuho tai orjuus. Nyt on aika keskustella siitä, mitä me oikeasti haluamme saavuttaa. Rohkeat voivat näyttää esimerkkiä, kuten pariisilainen leipuri, joka möi liikkeensä eurolla henkensä pelastaneelle kodittomalle ja opetti hänet leipuriliikkeen pitäjäksi.

Erilaisia eettisyyden näkökulmia löytyy alla olevista linkeistä:

http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/delete-ei-riittanyt-poistetut-sahkopostit-riittivat-todisteeksi-20-vuoden-tuomioon-6561654

http://blogit.iltalehti.fi/jarno-limnell/2016/02/06/ihmisyys-2-0-digitaalinen-etiikka/

 

Tulevaisuuden liikenne

 

Kirjoittajat: Hannu Onkila ja Soili Katko, Keski-Suomen ELY-keskus

Liikenteen tulevaisuuskuvia voidaan tarkastella eri näkökulmista ja hyvä kehitys määritellään kustakin näkökulmasta eri tavalla. Yhtäältä nykyiset liikennemarkkinat ovat monille toimijoille tuottoisa bisnes, josta halutaan pitää kiinni. Toisaalta kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen edellyttää ratkaisuja, joilla osa liikkumisesta voidaan tehdä tarpeettomaksi tai löydetään uusiutuvalla energialla toimivia, vähäpäästöisiä ja tehokkaita liikkumistapoja.

Muutoskokonaisuuksilla linjauksia pitkälle tulevaisuuteen

EU:n komission liikenteen valkoisessa kirjassa (2011) linjatut tavoitteet ovat jalkautuneet eurooppalaiseen liikennepolitiikkaan. Yksittäisten pienten muutosten sijaan pyritään viemään läpi samaan suuntaan vaikuttavia suuria muutoskokonaisuuksia.  Digitaalisen kasvuympäristön luominen on yksi hallituksen kärkihankkeista. Tällä hallituskaudella liikennesektorilla nähdäänkin uudistuksia, jotka linjaavat liikkumista ja kuljettamista pitkälle tulevaisuuteen.

1. Paikasta riippumaton työnteko ja vaihtoehtoiset käyttövoimat

Suuri osa liikkumisen vaatimasta energiasta tuotetaan ilmastonmuutosta kiihdyttävillä fossiilisilla polttoaineilla. Siksi tulisi etsiä tapoja ja tekniikoita tehdä liikkumisesta tarpeetonta. Esimerkkejä mahdollisuuksista vähentää päivittäistä matkustustarvetta ovat etätyö, sähköinen vuorovaikutus, verkkokauppa ja julkisten palveluiden sähköistäminen.

Fossiilisille käyttövoimille etsitään korvaavia vaihtoehtoja. Vaihtoehtoisia polttoaineita, sähköä-, maakaasua-, bensa-etanoli-seosta tai biokaasukäyttöisiä käyttäviä autoja on alle prosentti autokannasta, mutta määrä lisääntyy noin 40 % vuosittain. Lukumääräisesti vähäisten sähköautojen määrä kasvoi 2015 peräti 96 %. Se, kuinka pitkään vaihtoehtoiset käyttövoimat pysyvät marginaalissa, riippuu eri käyttövoimille kohdistettavien verojen suhteista, ajoneuvojen ostohinnasta, teknisistä ominaisuuksista, imagotekijöistä sekä polttoaineiden jakeluverkoston tiheydestä ja kattavuudesta.

2. Ajoneuvojen digitalisaatio ja automaatio

Digitalisaatio ja autojen automatisointi etenevät nopeasti ja varmasti. Uusi auto on lähes ihminen. Keinoäly yhdistelee aistitietoa verkon kautta välittyvään olosuhde- ja reittitietoihin sekä liikenteen tilannekuvaan.

Julkisessa keskustelussa automaattiautojen kerrotaan ”tulevan pian”. Nykyisestä automaatiotasosta arvioidaan päästävän täysautomaatioon reilussa kymmenessä vuodessa. Yksittäisten ajoneuvojen täysautomaatio on jo nyt todellisuutta testiympäristöissä.

Keskisuomalaiseen liikenneympäristöön ovelta-ovelle -täysautomaattiautot eivät ole tulossa lähivuosina. Liikennejärjestelmätasolla automaattiautojen yleistymiseen liittyy monia teknisiä haasteita ja avoimia kysymyksiä vastuusta, turvallisuudesta tai vaikkapa äkillisten häiriötilanteiden varalta ajoneuvoihin ohjelmoitavien valintojen eettisyydestä. Epäselvää on myös se vastaako automaatio uuden liikennepolitiikan taustalla vaikuttavaan tavoitteeseen kasvihuonekaasujen vähentämisestä.

Usein automaattiautoista puhuttaessa ajatellaan, että ajoneuvoliikenne automatisoituisi kokonaan. Todennäköisesti ainakin osalla matkasta kuljettaja puuttuu ajotapahtumiin vielä pitkälle tulevaisuuteen.

3. Uudet liikennepalvelut

Yksi henkilöliikenteen kuumimmista puheenaiheista on liikenne palveluna -konsepti (MaaS eli Mobility as a Service). Kuluttaja voi ostaa parhaiten omia matkatarpeitaan vastaavan palvelukokonaisuuden, joka takaa sujuvat ovelta ovelle liikkumispalvelut hyödyntäen kaikkia liikennemuotoja ja vapaita liikenteen resursseja. Ensimmäisiä palvelukokonaisuuksia markkinoidaan Suomessa jo nyt. Läpilyöntejä kotimaan ja viennin markkinoilla odotetaan lähivuosien aikana.

MaaS-konseptin lisäksi myös perinteisempiä liikennepalveluja kehitetään kiivaasti. Yksinkertaisimmillaan kyse on esimerkiksi avoimen digitaalisen joukkoliikenteen aikataulutiedon jalostamisesta nykyistä paremmin ja ymmärrettävämmin kuluttajan käyttöön. Joukkoliikenteen ja perinteisen taksitoiminnan väliin lyövät kiilaa erilaiset kyydinjakopalvelut. Niissä nähdään potentiaalia paikata maaseudun heikentynyttä joukkoliikenteen palvelutasoa tai lisätä kestävän liikkumisen mahdollisuuksia kaupunkiseuduilla. Kyydinjakopalvelujen kantava idea on autojen käyttö- ja täyttöastetta lisäämällä hyödyntää olemassa olevat liikenneresurssit nykyistä paremmin.

Vielä jonkin aikaa voimakkaana jatkuva kaupungistuminen, hyvä alue- ja yhdyskuntasuunnittelu ja tavoitteellinen liikennepolitiikka antavat hyvät edellytykset nykyistä kestävämmälle liikkumiselle. Toisaalta kaupunkimaisen elämäntapaan liittyy maaseutuasumista korkeampi kulutusaste, mikä voi kompensoida liikennesektorin myönteisen päästökehityksen.

Yllätysten tulevaisuus

Tulevaisuudesta puhuttaessa monet toistaiseksi tieteen perustutkimuksen tasolla olevat ilmiöt voivat yllättää meidät. Mitäpä jos painovoimaa pystyttäisiin kumoamaan nykyistä energiatehokkaammin? Tällöin vaikeasti liikennöitävien alueiden viimeisten mailien tavarantoimituksissa käytettäviä pienoishelikoptereita (droonit) tai muita lentäviä tekniikkoja voitaisiin käyttää henkilöliikenteessä. Tai entä jos kaiken aineen lävitse kulkevat alkeishiukkaset, neutriinot voitaisiin valjastaa kuljettamaan tietoa? Tarjolla olisi rajaton tiedonsiirron kapasiteetti kaikkialla. Neutriinoteknologia tarjoaisi esimerkiksi liikenteen automaatiolle täydellistä toimintavarmuutta ja ulottuvuuksia, joista 5G-kehittäjät eivät ole vielä osanneet uneksiakaan.

Tulevaisuus on ennakoitua yllätyksellisempää. Helposti oletamme tulevaisuuden olevan jotain muuta kuin se tulee olemaan. Siksi on oleellista olla tietoinen useista vaihtoehtoisista tulevaisuuskuvista ja suhtautua niihin avoimesti.

Ajattelun aihioita: http://blog.kauppalehti.fi/energiablogi/neste-dieselautot-sahkoautojakin-ymparistoystavallisempia

Syömmekö tulevaisuudessa suomalaista ruokaa?

Kirjoittajat: maaseututiedottaja Tiia Rantanen ja yksikönpäällikkö Ulla Mehto-Hämäläinen Keski-Suomen ELY-keskus

 

Maatilojen huonosta taloustilanteesta on viime aikoina kerrottu hyvin näkyvästikin. Useamman syyn summana kotimainen maatalous on joutunut melkoiseen ahdinkoon. Onko meidän jo syytä huolestua suomalaisen ruuan loppumisesta?

Tilamme kiinnostavat kansainvälisiä firmoja ja tilojen ajautumisesta ulkomaiseen omistukseen on uutisoitu. Kiinassa ruuan kasvava kysyntä on johtanut mittaviin valtion maanhankintainvestointeihin Afrikassa, Etelä-Amerikassa jne. Isojen kansainvälisten toimijoiden armoilla ruuan laatu on mitä on, eikä ruuan turvallisuuskaan ole aina taattu. Johtaako ruokapula ruokaväärennöksiin, jolloin vaikkapa jäätelöä jatketaan pulverilla tai sokeria kalkilla? Ruoka on huoltovarmuuskysymys ja elintarvikeketjulla on merkittävä vaikutus työllisyyteen.

Tulevaisuuden ruokavalioista?

Jos ruuasta tulee pula, tarkoittaako se sitä että ruoka määrittelee samalla identiteettiämme. Jo nyt arvellaan että lihasta tulee tulevaisuudessa ylellisyystuote, johon vain harvoilla on varaa. Tarkoittaako se ruuan rajoittamista siten että määritellään esimerkiksi DNA-analyysin perusteella jokaiselle yksilöllinen ruokavalio. Toisaalta tämä voisi olla seurausta myös terveellisyyden ja yksilöllisten valintojen korostamisesta. Yksimitalliset ravitsemussuositukset on kyseenalaistettu. Tutkimuksistakin löytyy viitteitä siitä, ettei sama ruoka sovi kaikille. Verikokeesta tai hiuksesta tehtävästä analyysistä voidaan päätellä kullekin henkilölle parhaiten sopiva ruokavalio.

Kuluttaja tuottajana

Kuluttajan kiinnostus ruokaan näkyy pienimuotoisen kotitarveviljelyn uudelleen tulemisena. Tuottajan (producer) ja kuluttajan (consumer) väliin on tullut prosumer, joka haluaa osallistua käyttämiensä elintarvikkeiden kasvattamiseen. Se voi olla hyvin pienimuotoista esim. kaupunkiviljelyä. Tai olisiko kuluttaja mahdollista sitouttaa paremmin alkutuotantoon? Miltä kuulostaa osallisuus ammattimaiseen maatilan tuotantoon tulemalla maatilayrityksen osakkaaksi?

Syötävät pakkaukset

Tulevaisuudessa nähdään yhä enemmän syötäviä ruokapakkauksia. Jo nyt on markkinoilla syötäviä hampurilaiskäärepapereita. Kehitteillä on muun muassa prototyyppi syötävästä virvoitusjuomapullosta. Ekologiseen ajatteluun pohjautuvat innovaatiot lisääntyvät tulevaisuudessa myös elintarviketeollisuudessa. Keski-Suomessa rakennetaan paljon biotalouden varaan. Miten yhdistämme innovatiiviset biotalouden tuotteet ja ekologisen ruuan pakkaamisen?

Omistammeko aarteita, joiden arvoa emme ymmärrä?

Ulkoapäin tarkasteluna vähättelemme oma luonnon tuotteitamme ja pidämme niitä itsestään selvyytenä. Tämä johtaa siihen, että emme osaa hinnoitella, jalostaa ja tuotteistaa riittävästi. Helposti myymme laatutuotetta bulkkina eteenpäin ja ostamme tuotteen takaisin muualla jalostettuna kalliilla hinnalla. Rakennammeko itse omien tapojemme mukaisia raja-aitoja? Meiltä menee jo nyt maakunnasta laadukasta ja puhdasta viljaa ulkomaisiin jalostamoihin, sillä haluttua raaka-ainetta ei saada lähempää. Entäpä jos jalostaisimme sen itse?

Toinen ”kaivamaton aarre” ovat ns. villit raaka-aineet. Järvikalaa saadaan maakunnan järvistä runsaasti. Itse saatamme pitää osaa saaliista jopa roskana, mutta markkinoilla se on suurinta herkkua.

Summa summarum, meillä on mitä vain, mutta entä sitten?

http://luomuailmanmuuta.fi/biofach-mykisti-tarjonnallaan/

Juodaanko Keski-Suomessa pullovettä vuonna 2040?

Kirjoittajat: Hydrogeologi Kari Illmer ja yksikönpäällikkö Auvo Hamarus
Keski-Suomen ELY-keskus

Maailman vesivarat ovat vähäiset ja niukkenevat edelleen. Veden saaminen vaikuttaa talouteen, ympäristöön ja turvallisuuspolitiikkaan. Isot juomateollisuuden omistajat ovat ostaneet esimerkiksi Kanadassa territorion pohjavesialueita. Kaliforniassa pohjavesivarannot ovat laskeneet huolestuttavan alhaisiksi. Veden kulutusta säädellään ankarasti: puutarhaletkujen käyttö on kielletty, autojen pesua rajoitettu, terasseja ei saa pestä… ja sääntöjen rikkomisesta seuraa 500 dollarin sakot. Asukkaat ovat raivoissaan Nestlelle, joka pullotta veden ja myy sen asukkaille takaisin. Ministeri Toivakka totesi pohjoismaisessa konferenssissa 22.6.2016, että Suomella ja Pohjoismailla on tekniikkaa, asiantuntemusta ja kokemusta vientituotteiksi. Onneksi Suomessa kukaan ei ”omista” pohjavettä.

”Harvoin tulee ajatelleeksi, että väestön taajamiin keskittymisellä on vaikutusta myös veden tarpeen lisääntymiseen. Haasteena on, mistä saadaan vettä yhdestä paikasta niin paljon, että se riittäisi.”

Harvoin tulee ajatelleeksi, että väestön taajamiin keskittymisellä on vaikutusta myös veden tarpeen lisääntymiseen. Väki on keskittynyt ja keskittynee tulevaisuudessakin taajamiin. Näin myös vedenhankinta on painottunut taajamiin.  Usein taajamista on rakennettu myös haja-asutusalueille putkistoja ja ne on liitetty samaan verkostoon.  Tosin monilla kylillä on omiakin vedenottamoita tai kaivoja.

Keskittymisestä seuraa, että yhteisvedenhankinnan tarve on lisääntynyt: tarvitaan valtavat määrät vettä. Tulevaisuudessa haasteena on, mistä saadaan vettä yhdestä paikasta niin paljon, että se riittäisi. Tällä hetkellä veden ottamisresurssit ovat niin niukat, että pelkkä pohjavesi ei enää riitä. Tälläkin hetkellä minkä tahansa kunnan kriisitilanne voisi aiheuttaa isoja ongelmia. Elämme kädestä suuhun. Poikkeustilanteisiin ei ole varauduttu.

Siispä on pakko tehdä tekopohjavettä pintavedestä, mikä on pohjavettä heikompi vaihtoehto. Tällöin lopputulos riippuu pintaveden laadusta. Tekopohjaveden valmistaminen vaatii isoja maaperämuodostumia, käytännössä sora- tai hiekkamuodostumia (esim. harjuja). Esimerkiksi Vuonteelle pumpataan tällä hetkellä vuorokaudessa yli 10000 kuutiometriä pintavettä soran läpi suodattumaan Jyvässeudun tarpeisiin.

”On pakko tehdä tekopohjavettä pintavedestä, mikä on heikompi vaihtoehto, ja lopputulos riippuu pintaveden laadusta. Ongelmaksi tulevaisuudessa voi tulla huono pintaveden laatu, koska pintaveden laatu on heikentynyt huomattavasti.”

Jos tehdään tekopohjavettä, ongelmaksi tulevaisuudessa voi tulla huono pintaveden laatu. Pintaveden laatu on heikentynyt: esimerkiksi raakavesilähteeksi kaavailulla Muuratjärvellä järvivesi on tummunut viimeisten 10–15 vuoden aikana ja näkösyvyys on pienentynyt huomattavasti. Samoin Vuonteen raakavesilähteenä käytetyn Kuusveden laatu heikkenee jatkuvasti. Veden tummumisen syiksi on arvioitu mm. happaman laskeuman vähentyminen, huuhtoutumien lisääntyminen valuma-alueelta ja ilmaston lämpeneminen, joka vaikuttaa mm. routakauden lyhentymiseen.

 

pvesi

Muuratjärven kemiallinen hapenkulutus (COD mg/l, oranssi viiva) on lisääntynyt ja näkösyvyys (m, sininen viiva) on alentunut etenkin 2000-luvulla.

 

”Kun vettä juoksee hanasta, toisenlainen tulevaisuuskuva ei tule mieleen. Moni pohjavesialue on heikoissa kantimissa. Poikkeustilanteisiin ei ole varauduttu.”

Kaikesta tästä seuraa, että joudutaan harkitsemaan monissa tapauksissa veden käsittelyä, jotta vedestä saadaan juomakelpoista. Vesi on esikäsiteltävä ennen maahan imeytystä ja ehkäpä vielä jälkikäsiteltäväkin. Lisäksi joudutaan rakentamaan käsittelylaitoksia. Vedenkäsittelystä johtuen veden hinta noussee tulevaisuudessa. Olemmeko valmiita säästämään vettä nyt vai vaikuttaako vasta hinta kulutustottumuksiimme?

Jo tällä hetkellä Jyväskylän talousvedestä valtaosa on tekopohjavettä. Lisäksi mittavia tekopohjavesihankkeita on vireillä Muuramessa ja Äänekoskella. Tapahtuuko Suomessa se mitä maailmalla on tapahtunut eli joudumme siirtymään pullovesiin? Vai löytyykö uusista teknologisista innovaatioista ratkaisu veden laajamittaiseen käsittelyyn?

Moni pohjavesialue on heikoissa kantimissa. Pohjaveden suojelussa on menty helposti muiden tarpeiden ehdoilla. Kun vettä juoksee hanasta, toisenlainen tulevaisuuskuva ei tule mieleen.

”Vedenkäsittelystä johtuen veden hinta noussee tulevaisuudessa. Voisimmeko jo nyt varautua ja kokeilla kaksoisvesijärjestelmää?”

Mitä sitten pitäisi tehdä? Riittääkö enää veden säästäminen? Vai voisimmeko kokeilla jotain uutta? Hyvä ratkaisu olisi esimerkiksi kaksoisvesijärjestelmä. Konkreettisesti tätä voisi kokeilla jollakin uudella asuinalueella, vaikkapa Kankaan alueella. Käytännössä se tarkoittaisi, että wc-pöntön huuhteluun voisi käyttää esimerkiksi sade- tai hulevettä, suihku- tai käsienpesuvettä tai muuta juomakelvotonta vettä. Tällainen olisi helppo toteuttaa uudisrakentamisessa, jolloin se olisi myös varsin resurssitehokasta.

Usein kuulee sanottavan, että meillä on puhdasta vettä vaikkapa vientiin saakka. Pohjaveden suhteen tilanne voi näillä spekseillä näyttää tulevaisuudessa toisenlaiselta. Tämä on mittakaavakysymys, mutta ehkä itse kuitenkin vuonna 2040 juon …      Mitä luulet?