Päätöksenteko tarvitsee monipuolista keskustelua ja tiedon asiantuntijuutta

Kirjoittaja: Kulttuuripolitiikan yliopistonlehtori (ma.), YTT, Dosentti Mikko Jakonen, Jyväskylän yliopisto

Suomalainen demokratia muuttuu tulevan sote- ja maakuntauudistuksen myötä. Perinteisten kunta- ja eduskuntavaalien väliin kiilaa uusi maakuntavaali, joka järjestetään ensimmäistä kertaa lokakuussa 2018. Suomalaisten äänestyskäyttäytymisessä EU- ja kuntavaalit keräävät alhaisimman suosion (EU 41%, kuntavaalit 59%), kun taas eduskunta- ja presidentinvaalit saavat parhaimmat äänestysprosentit (eduskunta 70%, presidentti 73% ensimmäinen kierros).

Se kuinka maakuntavaalit keräävät äänestäjiä, on vielä arvoitus. Todennäköisesti ne saavat mukaan enemmän ammattipoliitikkoja kuin kuntavaalit, sillä valtaa on jaossa enemmän. Toisaalta ne voivat myös houkutella mukaan niitä uraansa edistäviä kunnallispoliitikkoja, joilla ei ole vielä ollut riittävää kannatusta eduskuntaan.

Demokratian tasoa ja laatua ei kuitenkaan mitata pelkillä äänestysprosenteilla. Demokratian keskeisiä elementtejä kuten kansalaisten aktiivisuutta, päättäjien ja kansalaisten vuoropuhelua, sekä kriittisen keskustelun kautta syntyvää laajaa yhteisymmärrystä on vaikea taivuttaa määrällisille mittareille.

Demokratian perusperiaatteet

Demokratiassa julkista päätöksentekoa edistävä avoin keskustelu ja harkinta on ikivanha kysymys. Thukydideen (455 eaa. – 395 eaa.) Peloponnesolaissodassa kuvataan asiaa seuraavasti Perikleen (494-429 eaa.) kuuluisassa puheessa:

Me ateenalaiset päätämme itse julkiset asiamme tai ainakin yritämme saada niistä oikean käsityksen ollen sitä mieltä, ettei niiden pohtiminen haittaa toimintaa, vaan tehdään virhe, jos ei niistä keskustella ennen kuin tarpeen tullen ryhdytään toimimaan. (Thukydides 1964, 30.)

Tämä noin 2400 vuotta vanha katkelma kertoo, että demokratian erottaa esimerkiksi tyrannioista, oligarkioista, monarkioista tai pelkän väkijoukon (hoi polloi) hallitsemista yhteiskunnista se, kuinka yhteisistä asioista pyritään muodostamaan oikea kuva ennen päätösten toimeenpanoa. Demokratian onnistumiseen tarvitaan siis oikeaa ja kaikkien jakamaa tietoa, mikä onnistuu vain keskustelemalla asioista avoimesti ja monipuolisesti.

Tämä demokratian peruskysymys on edelleen ajankohtainen, mutta huomattavasti monimutkaisempi kysymys kuin antiikin Ateenassa. Tietoyhteiskunnassa tietoa on saatavilla niin paljon, että erilaisten, asianmukaisesti perusteltujen, mutta keskenään ristiriitaisten faktojen huomioon ottaminen ja keskusteluttaminen voi tuntua päätöksenteon kannalta mahdottomalta tehtävältä. Kun mukaan otetaan ”totuuden jälkeiselle ajalle” tyypillinen valheellisen tai virheellisen tiedon tuotanto ja levittäminen, sekä tahallinen asiallisen keskustelun hämmentäminen erilaisin retorisin keinoin, on selvää, että ”oikean käsityksen” muodostaminen on haasteellista.

Demokratian klassinen testiasetelma liittyy nimenomaan moniäänisen keskustelun ja sitä tukevien erilaisten faktatietojen ja tietomuotojen jäsentämiseen. Epäselvässä yhteiskunnallisessa tilanteessa ääneen pääsevät yleensä karismaattiset, yksinkertaiselta totuudelta näyttäviä lausuntoja jakelevat poliitikot. Jyrkät vastakkainasettelut, sekä oletetun oikean ja kyseenalaistamattoman tiedon hallitsijan nimeäminen vaikkapa ”kansaksi” tai ”talousviisaiksi” on leimallista keskustelulle, jossa erilaisia näkökulmia ei enää jakseta tai haluta pohtia riittävästi läpi.

Avoimen ja monipuolisen keskustelun lisäksi demokratian toinen ominaispiirre on epäluottamus. Vain epäluottamus yhteiskunnan eri instituutioiden välillä takaa oikeusvaltion toteutumisen, sillä oikeusvaltiossa lakien säätämisvalta, niiden toimeenpano, sekä toimeenpantujen päätösten aiheuttamien seurausten tuomiovalta – Montesquieun (1689-1755) kuuluisa vallan kolmijaon oppi – tapahtuu eri instituutioiden toimesta. Toisin sanottuna, oikeusvaltion perusperiaatteena on tiedon monipuolinen arviointi eri näkökulmista prosessien eri vaiheissa.

Tämä väistämättä hidastaa demokratiaa, eikä demokratia olekaan nopeiden käänteiden hallintamuoto. Hitauden ja maltin vuoksi demokratian etu on kuitenkin se, että täysin hutiloituja päätöksiä ja niistä aiheutuvia negatiivisia seurauksia ei synny yhtä paljon kuin muissa malleissa. Yleensä se mikä demokratiassa päätetään, kestää, koska tuo päätös perustuu mahdollisimman oikeaan käsitykseen asioista, jotka ovat myös mahdollisimman laajasti yhteisesti hyväksyttyjä.

Demokraattista järjestelmää uudistettaessa on muistettava, että myös demokratiat ovat epäonnistuneet – vaikkakin demokratiaa pidetään usein hallintamuodoista vähiten riskialttiina. Rooman tasavalta vaihtui yksinvaltaiseksi keisarivallaksi sisällissodan, terrorin ja Julius Caesarin (100 eaa-44 eaa.) häikäilemättömän populismin seurauksena. Caesar ei luottanut monipuoliseen tietoon ja keskusteluun, vaan johti kansaa halvoilla huveilla ja Gallian sodassa raaistuneilla sotajoukoilla. Ennen kaikkea Caesar hyökkäsi Rooman senaattia ja sen pitkälle vietyä keskustelevaa ja harkitsevaa asioiden käsittelyjärjestystä kohtaan.

Tieto päätöksenteossa ei ole logistiikkakysymys

Tiedon rooli päätöksenteossa on puhuttanut viime aikoina niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Maailmalla on noussut esiin useita tapauksia, joissa valtioiden johtajat ovat kyseenalaistaneet ilmiselviä faktoja, vähätelleet tieteilijöitä ja ohittaneet täydellisesti monipuolisen julkisen keskustelun. Tiedolla voidaankin johtaa monella tavalla. Rohkea ja luotettava johtaja uskaltaa kuunnella monipuolista asiantuntijaryhmää ja käydä laajoja julkisia keskusteluja kansalaisten kanssa päätösten perustaksi. Valtaa ja pikavoittoja tavoitteleva johtaja puolestaan tilaa itselleen sopivat tutkimustulokset, kaunistelee tilastoja ja ohittaa julkisen keskustelun leimaten sen ”aikailuna” ja ”muutosvastarintana”.

Kysymys tiedolla johtamisesta tulee aina asettaa nimenomaan demokratian ja sen kehittämisen kontekstissa. Mitä tiedolla johtaminen tarkoittaa nyt esimerkiksi uudessa maakuntamallissa? On kysyttävä aidosti, minkä vuoksi kunnallisvaalit ja kunnallispolitiikka ei ole kiinnostanut ihmisiä. Onko päätöksiä tehty yhteisymmärryksessä kuntalaisten kanssa, vai onko myös kuntatason politiikan perusperiaatteet alkaneet tuntua ihmisistä vierailta? Tietävätkö ihmiset todella kuinka meitä kaikkein lähimpänä olevat demokraattiset rakenteet toimivat ja kuinka niihin voi vaikuttaa tai osallistua?

Tiedon ja päätöksenteon suhde demokratiassa ei siis ole logistiikkakysymys. Oikeaa tietoa ei voida tilata oikeaan aikaan oikeaan paikkaan kuten jälkiteollisessa tavaroiden taikamaailmassa. Tietoa voidaan vain harvoin suihkuttaa ruiskeena juuri siihen kohtaan jossa sitä eniten tarvitaan. Oikean tiedon muodostaminen on aina hankala prosessi, joka vaatii selvityksiä, pohdintoja ja konfliktejakin. Pohjimmiltaan toimiva demokratia vaatii aktiivista kansalaisuutta ja demokraattista kulttuuria, jota ei voida synnyttää hetkessä. Tarvitaan pitkäjänteistä kasvatusta ja uskallusta antaa valtaa myös niiden käsiin, jotka eivät vielä ole huippuasiantuntijoita.

Tämä ei tarkoita, etteikö nykyisten hallintajärjestelmien tietotehokkuutta tulisi parantaa. Päinvastoin, digitaalisten työkalujen avulla päätöksenteon tukena toimivaa tietoa voidaan monipuolistaa sekä muuttaa avoimemmaksi. Kansalaisten aktiivisuutta on entistä helpompi käyttää suoraan hyväksi, sillä erilaiset sovellukset mahdollistavat asianomaisten kuulemisen silloin kun se on tarpeen. Myös päätöksiin liittyvä keskustelu on aiempaa helpompaa levittää ja välittää.

Digitaalisia työkalujakin olennaisempaa on monipuolisen, keskustelevan ja yhteistyötä tekevän kulttuurin rakentaminen – myös tulevassa maakuntamallissa. Monipuolisen ja useasta erilaisesta lähteestä tulevan tiedon kokoaminen ja koordinointi on avainkysymys. Tietoyhteiskunnassa niin valtakunnan kuin maakunnan tai kunnan tasolla tarvittaisiinkin lisää eräänlaisia tiedon asiantuntijoita. Heidän työnkuvanaan tulisi yhtäältä olla erilaisten paikallisten asiantuntijainstituutioiden (yliopistot ja korkeakoulut, tutkimusinstituutiot, yritykset, julkinen sektori, media, AY-liike jne.) sisältöjen tunteminen, sekä ennen kaikkea erilaisten verkostojen ja yhteyksien luominen. Kun paikalliset asiantuntijaverkostot ovat valmiiksi kartoitettuna ja aktivoituina, on tietoa mahdollista käyttää päätöksenteossa mahdollisimman joustavasti, avoimesti ja kenties myös edullisemmin. Usein tutkittua tietoa on nimittäin tarjolla yllättävän lähellä, mutta sitä ei vain osata etsiä oikeista paikoista.

Näihin uudistuksiin tarvitaankin ennakkoluulotonta, puhtaalta pöydältä aloittavaa otetta. Siksi maakuntauudistus antaa mahdollisuuden demokraattisen ja monipuoliselle tiedolle perustuvan päätöksenteon uudenlaiselle kokeilemiselle. Demokratiassa me yhdessä nimittäin lopulta päätämme sen, mikä on oikea käsitys asioiden tilasta ja kuinka sen mukaan tulisi toimia.

Kohti tulevaisuuden uusia työvoimakoulutuksia

Blogin teksti työstetty Keski-Suomen työvoimakoulutuksen suunnittelun asiantuntijatiimissä: Koulutussuunnittelija, asiantuntija Talvikki Tuimala, Keski-Suomen TE-toimisto, Palvelulinja 2, osaamisen kehittämispalvelut. Koulutusasiantuntijat Marianna Raivio ja Teija Taskinen, Keski-Suomen ELY-keskus, Työllisyys-, osaaminen- ja kulttuuriyksikkö

Keski-Suomessa 82,5 % opiskelijoista antaa työvoimakoulutuksesta hyvän tai erinomaisen yleisarvosanan järjestetyistä työvoimakoulutuksista, arvosana on hiukan maan keskiarvoa (82,2%) parempi (Opal-palautteiden kuukausiraportti 10/2017). Koulutusmallin kehittämistyö, jatkuva palautteen kerääminen, osaavat kouluttajat ja tiivis yhteistyö koulutuksen tilaajan ja tuottajan kesken näkyvät vaikuttavuuden paranemisessa.

Vuonna 2018 eteenpäin on edessä mm. isoja ammatillisen koulutuksen muutoksia 2. asteen ammatillisen koulutuksen reformin ja uusien Kasvupalvelukoulutuksiin valmistautumisen myötä. Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnon alalla järjestettävä koulutus on jatkossa entistä työelämälähtöisempää ja yritysten tarpeisiin räätälöidympää.

Uudet työvoimakoulutukset ovat apuna työuralla

Aina eivät avoimet työpaikat ja työnhakijan osaaminen kohtaa. Työnhakijoiden osaamisen kehittäminen vastaamaan yrityksissä vaadittavan osaamisen tarpeita ja työmarkkinoiden kysyntää sekä yksilön urakehityksen tukeminen ovat tärkeimpiä TE-palveluiden tehtäviä.

Uudet työvoimakoulutukset ovat osaamisen kehittämisen käytännönläheinen apuväline. Se on maksutonta, työttömyysturvalla tuettua ja sen avulla voi hankkia osaamiseensa täydennys- ja päivityskoulutusta. Koulutukset räätälöidään ja niiden pituus vaihtelee. Tarjolla on jatkuvasti yhä työelämä- ja yritysläheisempää osaamista täydentävää koulutusta.

Uusissa koulutuksissa pyritään erilaisiin menetelmällisiin ja toteutuksellisiin innovaatioihin. Tärkeätä on verkostojen hyödyntäminen ja yhteistyö eri tahojen kanssa. Myös valtakunnallisia malleja pyritään kehittämään, silloin kun kyse on esim. sellaisten yritysten tarpeista, jotka toimivat laaja-alaisesti ja valtakunnallisesti. Läpileikkaavia teemoja ovat erilaiset kartoitukset, hakijoiden/opiskelijoiden soveltuvuus, heidän sparrauksensa (esim. yksilölliset opintopolut) ja vahva työssäoppimiseen panostaminen ja ohjaus kaikissa opintojen vaiheissa.

Uusia trendejä etukenossa

Ajankohtaisia koulutusaihioita ja -ideoita haetaan ja seurataan eri tavoin. Koulutusten ideoinnissa ovat mukana TE-hallinnon oma henkilöstö Keski-Suomen ELY-keskuksesta ja Keski-Suomen TE-toimistosta sekä usein erilaiset yhteistyökumppanit, esimerkiksi kouluttajaorganisaatiot ja muut sidosryhmät sekä alueen yritykset. Työmarkkinoiden tulevia muutoksia ja uusia tuulia haistelevia työvoimakoulutuksia ovat Keski-Suomessa toteuttaneet sekä ammatilliset oppilaitokset, korkeakoulut että monet yksityiset valtakunnalliset kouluttajat.

Koulutukset ovat parhaimmillaan osaamisen kehittämisessä silloin, kun ne ovat sopivan pituista, ja niissä keskitytään täydentämään ja päivittämään aiemmin hankittua osaamista. Keski-Suomessa työnhakijoille on ollut jo usean vuoden ajan tarjolla työelämän ja maailmanlaajuiset megatrendit huomioon ottavaa työvoimakoulutusta. Esim. alueen korkeakoulutettujen työttömyys ja yritysten tarpeet on otettu huomioon koulutuksen suunnittelussa.

Esimerkkejä uusista avauksista ja osallistujilta hyvän palautteen saaneista koulutuksista ovat mm. It-alan tiimiosaaja, Kyberturvallisuusalan täydennyskoulutus ja Big Data osaajaksi- koulutukset. Uusissa, vasta alkavissa tai suunnitteilla olevissa koulutuksissa mukana ovat esim. Hanke- ja projektiosaajan verkkokoulutus, Hyvinvointi- ja terveysteknologian kehittäjä, Pelillistäjä, Korkeakoulutettujen Osaamissalkku -kapasiteetti sekä Palvelumuotoilu ja Digitaalinen markkinointi -koulutukset. Koulutusten ideana on kouluttaa osaajia maailmanlaajuisiin megatrendeihin liittyviin aihealueisiin, joiden tarvetta ei välttämättä yrityksissä arjen työssä ole ehditty edes havaita tai osaajien tarpeeseen ei ole vielä osattu reagoida. Esimerkiksi erilaisen korkeakoulutaustan ja työhistorian omaaville henkilöille erilaiset räätälöidyt ”täsmäkoulutukset” tiettyihin aihealueisiin voivat olla juuri se tarvittava osaamistason nosto, jonka avulla työllistyminen onnistuu helpommin, koska tällainen moniosaaja tuottaa lisäarvoa myös yrityksille.

Paitsi tulevaisuuden innovatiivisia osaajia, työmarkkinat tarvitsevat monia muita käytännön ammattilaisia. Uuden työvoimakoulutuksen etuna on työelämälähtöisyys. Lähes kaikkiin koulutuksiin sisältyy työssäoppimista ja/tai erilaisia kehittämistehtäviä yrityksissä. Usein onnistunut työnantajan ja opiskelijan hyvin yhteen saattava työssäoppimisjakso takaa sen, että työssä oppija on hyvää vauhtia työllistymässä. Opiskelija pystyy näyttämään osaamisensa ja yrityksen on mahdollista löytää työnantajalle ilmaisen työssäoppimisjakson aikana uusia hyviä osaajia yritykseen. Oppiminen varmistetaan teorian ja käytännön vuorottelulla yhdistettynä monenlaisiin opetusmenetelmiin ja -teknologiaan. Esimerkiksi verkko-opetus on ollut mukana alueen työvoimakoulutuksissa jo pitkään, mutta myös muunlaiset uudet opetusmuodot otetaan työvoimakoulutuksissa huomioon.

Osaajia työelämän moniin tarpeisiin RekryKoulutuksilla

Keski-Suomessa talouden kasvu on ollut nopeampaa kuin keskimäärin Suomessa ja talousennusteet povaavat kasvun jatkuvan (Keski-Suomen Aikajana 4/2016). Se näkyy myös yritysten kanssa yhteistyössä toteutettavien työvoimakoulutusten, esimerkiksi RekryKoulutusten määrän ja kysynnän kasvuna. RekryKoulutuksessa työnantajat osallistuvat koulutuksen suunnitteluun, toteutukseen ja opiskelijavalintaan. Kustannukset yrityksille jäävät pieneksi saatuun hyötyyn nähden, myös byrokratia ja paperityöt on karsittu minimiin.

Lisätietoa: TE-palvelut.fi/koulutushaku.

Haluatko vaikuttaa liikenteen muutokseen?

Kirjoittaja: Soili Katko Keski-Suomen ELY-keskus

Tulevaisuuden liikennettä kuvataan lähinnä kahdella sanalla älykäs ja automaattinen. Täysautomatisoituun liikenteeseen on vielä matkaa, mutta kaikkialla on konkreettisesti näkyvissä, että liikkumisen ja liikenneympäristön muutos on suuren muutoksen alla. Useat ovat siteeranneet muutosta suuremmaksi kuin siirtyminen hevoskärryistä autoihin oli. Muutos ei kuitenkaan tapahdu itsekseen meidän odottaessa vaan siihen tarvitaan tekijöitä!

Kansallisen energia- ja ilmastostrategian mukaan Suomelle asetetut päästövähennystavoitteet on saavutettava erityisesti tieliikenteestä, koska siellä päästövähennyspotentiaali on suurin. Yhdeksi konkreettiseksi tavoitteeksi on asetettu mm. että 250 000 sähköautoa ja 50 0000 kaasuautoa olisi liikenteessä vuoteen 2030 mennessä. Kun autokuume iskee niin päätös on sinun: hankitko vanhan autosi tilalle uudemman perinteisen vai sijoitatko kuitenkin sähköautoon tai ehkäpä kuitenkin biokaasuautoon? Tällä hetkellä noin 5000 suomalaista ajaa sähkö, kaasu- tai hybridiautolla. Moni pohtija valittaa vielä tankkaus- ja latauspisteiden harvaa verkkoa tai autojen pientä valikoimaa. Tankkaus- ja latausverkosto tihenee kuitenkin eksponentiaalisesti ja samalla autojen kehitysvauhti kiihtyy. Kehitys vastaa kysyntään, joten tässä on vaikuttamisen paikka!

Muutoksen aika laittaa meidät kaikki monen valinnan eteen. Valitsemmeko matkoille yhä useammin ympäristöystävällisen menopelin vai yritämmekö kokonaan järjestää elämää niin, että liikkumistarpeemme vähenisi? Ensimmäinen päätös tehdään jo asuinpaikan valinnassa, mutta jos haluat asua kauempana keskustasta niin onko mahdollista hoitaa yhä enemmän asioita kotoa käsin? Galluppien mukaan moni ei ole mm. valmis luopumaan ruokakaupassa käynnistä tai siirtymään etätöihin. Muuttaisiko se tilannetta, jos saisit työkaverit halutessasi omaan työhuoneeseesi paitsi ääninä myös esim. hologrammeina? Tai jos ennakkoasenteista huolimatta lopulta uskaltaudut kokeilemaan ruuankin ostoa verkosta ja huomaat tottuvasi ajatukseen? Matkoista säästyneellä ajalla ehdit viettää aika moisen tovin kauemmin oman perheen tai rakkaan harrastuksen parissa.

Laki liikenteen palveluista astuu voimaan heinäkuussa 2018. Yrityksillä on näytön paikka kehittää uusia palvelumuotoja ja ansaintakeinoja mm. taksin, bussin, yhteiskäyttöauton ja kimppakyydin rinnalle tai tilalle. Varmasti ideoita on jo odottamassa ja yhteistyötä on tiivistetty. Uusi lainsäädäntö auttaa edistämään liikenteen palvelukokonaisuutta esimerkiksi lisäämällä avointa tietoa. Avoin tieto mahdollistaa uusia avauksia ja suomalainen yritys Maas Global onkin jo julkaissut Helsingissä ensimmäiset kokonaispalvelunsa. Kiinteä kuukausimaksu vaihtelee 89 euron ja 389 euron välillä ja määräytyy valitsemasi paketin mukaan. Kiinteällä kuukausimaksulla pääsee käyttämään bussia, junia, takseja sekä vuokra-autoja valitsemasi paketin mukaisesti. Jos kokeilun ja muutoshaluisia ihmisiä löytyy kriittisen massan verran, niin ehkä palvelu saadaan kannattavaksi myös keskikokoisilla kaupunkiseuduilla. Ja käyttäjäkunnan laajetessa palvelujoukkoon saataneen mukaan myös sähköpyöriä, kimppakyytejä tai muuta uudenlaista palveluliikennettä. Tässäkin ratkaisun avaimet on siis lopulta meillä, loppukäyttäjillä. Olisikin hienoa, että jonain päivänä oma kuukausikortti kävisi sellaisenaan maksuna oman kotikaupungin lisäksi myös muissa Suomen tai jopa Euroopan kaupungeissa.

Uusista avauksista monia kuitenkin miellyttää eniten ajatus automaattiautoilusta. Siitä, ettei enää tarvitse kuin istua kyytiin ja nautiskella. Tai että voi lähettää lapsen harrastusmatkalle itsekseen, kun auto huolehtii sen perille tutulle parkkipaikalle. Tähän automaation viidenteen askeleeseen eli ns. täysautomaattiseen autoon on vielä matkaa useita kymmeniä vuosia ellei yli satakin. Mutta onhan ajo jo lähitulevaisuudessakin rentoa ja vähemmän keskittymistä vaativaa. Autot osaavat kulkea valitsemaasi nopeutta ja älykkäät laitteet säätävät sitä tarvittaessa liikennetilanteiden ja nopeusrajoitusten mukaan. Ehkä saamme myös tiedon lähestyvistä pyöräilijöistä tai vaikkapa hirvistä tuulilasin näyttöön ennen kuin niitä silmillä ehtisimme itse havaita. https://www.youtube.com/watch?v=I1u_ZghhInw

Pakkotilanteessa auto joka tapauksessa osaa jarruttaa itse. Arvioiden mukaan jo automaation kolmannella ja neljännellä tasolla inhimillisiä virheitä voidaankin vähentää jo niin paljon, että liikennekuolemat voisivat laskea jopa 80 prosenttia. Ehkäpä siis uskallamme jatkossa entistä turvallisemmin mielin lähettää myös lapsemme pyörällä liikenteen sekaan autokuljetuksen sijaan!

Taustalinkkejä:

Vaihtaisitko autosi bussiin, taksiin ja vuokra-autoon 250e/kk?
https://yle.fi/uutiset/3-9310329

https://kauppakamari.fi/2016/11/28/kansallinen-energia-ilmastostrategia-asettaa-liikenteelle-vaativat-paastovahennystavoitteet/

Digitalisaatio, mahdollisuus vai suuri pudotuspeli

Kirjoittaja: Visa Törmälä, keskisuomalainen kehittäjä ja yrittäjä

Viestinnän tutkija Kaarle Nordenstreng pohti kumppaneineen 1970 Suomi vuonna 2000 –kirjassa maan muuttuvan yhteiskunnaksi, jossa tiedon ja ideoiden kuljettaminen korvaa tavaroiden ja ihmisten kuljettamisen. Uusien laitteiden avulla on mahdollista saada kuvallinen, äänellinen tai kirjallinen yhteys kehen tahansa, missä tahansa ja milloin tahansa. Tiedetoimittaja Pertti Jotuni taas ennakoi, että faktatiedon hakeminen siirtyy elektroniseen tiedonsiirtoon globaalissa verkossa. Moni muukin näitä asioita on toki pohtinut.

Nyt lähes puoli vuosisataa myöhemmin elämme aikaa, jossa monet arkisetkin asiat digitalisoituvat. Voimme käsitellä kasvavia tietomääriä ymmärtääksemme asioita ja ohjaamaan päätöksiämme. Voimme osallistua erilaisiin prosesseihin milloin ja mistä haluamme. Virtuaalinen ja täydennetty todellisuus tekevät käyttäjäkokemuksesta luonnollisemman. Järjestelmät tunnistavat entistä peremmin tarpeitamme ja tapojamme toimia. Digitalisaatio uppoaa arkeemme meille tietoisesti tai tiedostamatta.

Hitaasti lämmennyt kuuma aihe

Suomi on ottamassa tuottavuusloikkaa vuoteen 2025 julkisissa palveluissa ja yksityisellä sektorilla. Nykyinen hallitus on nostanut digitalisaation kansallisen kehittämisen keskiöön. Muutoksessa toimijoita haastetaan kyseenalaistamaan olemassa olevat toimintatavat ja uudentamaan ne entistä toimivimmiksi ja joustavimmiksi.

Muistaako kukaan enää tietoyhteiskuntastrategioita? Ensimmäinen laadittiin hallituksen toimeksiannosta vuonna 1995. Sen viisi linjausta olivat: Tietotekniikka ja -verkot elinkeinoelämän ja julkisen sektorin uudistamisen työvälineenä, tietoteollisuus tulevaisuuden elinkeinona, kilpailukykyä edistävä huippuosaaminen, käyttömahdollisuudet ja perustaidot kaikille sekä kattava ja palvelukykyinen infrastruktuuri. Tavoitteet olivat selkeät, mutta mihin päästiin?

Joku viisas totesi kymmenen vuotta sitten, että tietoyhteiskunta saavutti sellaisen pisteen, että pelkkä keskustelu ei vie asioita enää eteenpäin. Mihin jäivät teot, keskusteltiinko enemmän termien oikeellisuudesta kuin itse asioista.

Kehittää vai ei kehittää

Vuosituhannen vaihteessa monet jäivät ihmettelemään, kuinka verkkokauppa valtasi alaa perinteiseltä kaupalta. Pelkkä tuotteen jakelu ja rahan vastaanotto eivät enää riittäneet lisäarvoksi. Asiakas sai nettikaupasta haluamansa kirjan, kengät, urheilutarvikkeen, kameran ja cd-levyn helpommin jonottamatta. Pienet kaupat älähtivät, että verkko tuhosi heidän liiketoiminnan. Sama kehitys jatkuu, toimialojen ja palvelujen kirjo vain kasvaa. Tarpeeton poistuu, siitä tulee historiaa, uusia asioista tulee tilalle. Kauppa on konkreettinen esimerkki, mutta mitä ovat tuoneet ja tuovat tullessaan muut uudet teknologiat, kuten robotisaatio, virtualisoituminen, keinoäly, 3 D –tulostus, kuljetuksen, logistiikan robotisaatio ja automatisointi, palvelujen robotisointi, digitaalisten yhteisöllisten alustojen nopea kehitys, teollinen internet… ja mitä niitä kaikkia onkaan.

Mutta hieman takasin. Olisiko kaupan muutokseen voitu jotenkin reagoida omaa toimintatapaa uudentamalla? Olisiko varhainen oma verkkokauppa oheispalveluineen voinut syntyä tänne ja palvella asiakkaista nyt maailmanlaajuisesti. Olisivatko omat pitkien etäisyyksien ja niukkuuden ongelmia onnistuttu ratkomaan teknologian näppärällä soveltamisella? Olisiko uudet palveluratkaisut ollut tuotteistettavissa ja myytävissä edelleen ratkomaan muiden vastaavassa tilanteessa olevien ongelmia, kotimassa ja ulkomailla? Olisiko ratkaisusta syntynyt liiketoimintaa tuotteen sijaan?

Sanotaan, että innovaatiot syntyvät herkemmin uusissa yrityksissä kuin vanhoissa. Niitä eivät rasita historia ja vakiintuneet käsitykset. Niissä uskalletaan yhdistellä erilaisia palasia rohkeasti uusiksi palveluiksi ja tuotteiksi, niin livenä kuin digimaailmassa. Paljonko meillä pyörii rahaa ainoastaan asiointiliikenteen ympärillä? Ehkä joku keksii, kuinka pienenkin kunnan alueella ajetut kymmenet miljoonat asiointikilometrit käännetään ostopotentiaaliksi. Vai onnistummeko itse kuohimaan omat kuningasideamme, koska aina on ollut tapana toimia näin?

Näkemys muutoksesta ja sen mahdollisuuksista

Yritin selvitellä kuinka paljon kuntien elinkeinostrategioissa otetaan kantaa digitaalisuuteen. Varsin pienellä otannalla lopputulos ei ole kovin mairitteleva. Uusi teknologia mahdollisuuksineen ei oikein tahdo tarttua liimalappupuihin strategiatyöpajoissa, visiot digitalisoituvasta tulevaisuudesta puuttuvat. Kunnatkin uusivat lähinnä verkkosivujaan, eivät sähköisiä palveluprosesseja.

Vuoteen 2030 mennessä digitaalisen arvonluonnon ennakoidaan liiketoiminnassa kasvavan yhtä suureksi kuin materiaalisen. Siihen on aikaa 13 vuotta. Vaikka muutoksen mainitaan olevan nyt nopeampaa kuin koskaan, osaammeko kuitenkaan itse hyödyntää sen mahdollisuuksia. On vaikea ennakoida syntyykö meillä yhteistä jaettavaa ymmärrystä tulevaisuuden kehityksen suunnasta. Vai onko kyse enemmän yksilöistä ja yksittäisistä yrityksistä, jotka tunnistavat uudet mahdollisuutensa. Hyviä esimerkkejä löytyy myös aivan pienistä yrityksistä.

Kuinkahan on, jonotanko edelleen vuonna 2030 rautakaupassa betonisäkkiä – etsin myyjää, sitten kassaa ja lopuksi varastomiestä? Keräänkö ruuat kaupan hyllystä ja odotan vuoroani saadakseni maksaa ostokset? Istunko kunnantalolla tai terveyskeskuksessa odottelemassa ovisummerin vihreää valoa. Huomaanko lehdestä ilmoituksen kiinnostavasta yleisöluennosta, joka olisi ollut mukava kuulla, mutta en päässyt paikalle? Tilaanko lämmityspellettiä, kun huomaan sen itse kohta loppuvan…?

Kuka muuttaa totutut toiminnot palveluliiketoiminnaksi? Yksi asia on varma, asiakas valitsee itselle parhaiten sopivan palvelun, tuotettiin se missä hyvänsä. Siinä ensimmäisessä tietoyhteiskuntastrategiassa nämä ja monet muut asiat olivat kuvattu jo mahdollisuuksina.

Uusi asiakkuus – kravattikaulaisesta virkamiehestä asiakkaan kumppaniksi ja valmentajaksi

Kirjoittaja: maaseutuyksikön asiantuntija Riitta Laitinen Keski-Suomen ELY-keskus

Tulevaisuuden työympäristö on muuttumassa huimaa vauhtia. Digitalisaatio, globalisaatio sekä muut megatrendit muokkaavat työmarkkinoita ja työn tekemisen tapoja. Kaikesta uudesta muutoksesta huolimatta yksi asia on pitkään säilynyt samana, mielikuva virkamiehestä. Virkamiehet mielletään monessa yhteydessä vielä byrokraattisiksi, asiakkaita huonosti palveleviksi. Olemme edustaneet ylimitoitettua säätelyä, joka on tuomittu julkisessa keskustelussa. Googlen kuvahakukin antaa ”virkamies”-sanahaulla kuvan piirrossarjakuvasta tutusta Wagnerista, joka makaa sohvalla ja ilmaisee olevansa hyvin tyytyväinen valtion elättinä olemiseen. Todellisuudessa virkamiehet ovat jo vuosikymmeniä tehneet töitä asiakkaan hyväksi ja palvelleet asiakkaita heille annetun liikkumavaran puitteissa, mutta nyt muutoksen tuulet haastavat virkamiehet pohtimaan tulevaisuuden toimintatapoja ja -rooleja.

Mistä virkamiehen voi löytää?

Virkamiehiä on vain valtiolla, sillä kunnissa puhutaan viranhaltijoista. Virkamiehistä 40 % työskentelee puolustusvoimissa, poliisissa ja rajavartiolaitoksessa. Harva mieltää kuitenkin näitä ryhmiä suoraan virkamiehiksi. Virkamiehiä on myös mm. elinkeino- ja tutkimustoiminnassa, oikeustoimessa, hallintopalveluissa, ministeriöissä, vakuutus- ja rahoituspalveluissa, valtiovarainhoidossa sekä opetus- ja kulttuuripalveluissa. Virkamiehiä on siis töissä hyvin monella eri sektorilla ja usein työnteko tapahtuu muualla kuin työpöydän ääressä toimistossa.

Virkamiehestä valmentaja?

Virkamiesten imagon brändäämiselle on tarvetta ja julkisia palveluita tarjoavien viranomaisten on kaiken muutoksen keskellä kyettävä ansaitsemaan paikkansa. Miten asetettuihin haasteisiin voidaan siis vastata? Asiakkuusajattelun yksi keskeisimmistä elementeistä on se, että asiakas sekä palvelua tarjoava taho suhtautuvat toisiinsa positiivisesti ja kokevat hyötyvänsä molemmat suhteesta. Voisiko silloin yhtenä ratkaisuna olla virkamiesten brändinhallintaan se, että virkamiehestä tuleekin valmentaja?
Valmentava työote ei ole uusi keksintö, sillä sitä on käytetty mm. urheilumaailmassa ja liiketoiminnan johtamisessa tuloksekkaasti. Valmentajaksi määritellään usein henkilö, joka harjoittaa tai ohjaa jotakuta tavoitteellisesti. Valmennussuhde rakentuu toimivan vuorovaikutuksen pohjalle. Sen keskeiset elementit ovat läsnäolo, kuuntelu, elekieli, tapa kysellä sekä kommunikoida valmennettavan tilanteesta nousevista teemoista. Valmentaja toimii tilanteen mukaan ohjaajana, neuvojen antajana, rohkaisijana, mahdollistajana, opettajana ja motivaattorina.
Valmentaja ohjaa henkilöä esimerkiksi vuorovaikutuksen, toiminnan laadun ja tuloksen kehittämisessä sekä auttaa toimijoita tuntemaan säädösten vaatimukset, ymmärtämään vaatimusten tarkoituksen ja toimimaan vaatimusten edellyttämällä tavalla. Valmentajuuteen kuuluu myös että asiakas ymmärtää asetetut tavoitteet, häntä motivoi esimerkiksi laatuvaatimusten täyttymisestä tuleva lisäarvo omalle tuotteelleen ja asiakas sitoutuu yhteisten sääntöjen noudattamiseen, jolloin toimijat ottavat pääroolin vaatimusten täyttymisestä ja vastuun turvallisuuden toteutumisesta. Viranomaistyössä valmentajuus ei kuitenkaan tarkoittaisi turvatason tietoista laskemista esimerkiksi tautiriskien osalta, eikä myöskään erityis- ja poikkeamatilanteiden huonompaa hoitamista.
Virkamiehen on täten täysin mahdollista luoda kestävää asiakkuutta ja olla yhteistyössä asiakkaiden kanssa, jolloin julkisen sektorin koetaan palvelevan kansalaisia.

Uusi asiakkuus – yhdessä asiakkaan kanssa

Uudessa asiakkuudessa palvelut tarjotaan tilanteen mukaan, jolloin keskiössä on asiakkaan ja asian tarve, ei valvonta tai byrokratia. Tulevaisuudessa uuteen asiakkuuteen liittyy olennaisesti se, että asiakas voi hoitaa asiat automaattisesti jopa ilman asiointia. Digitaaliset palvelut ovat aina saatavilla kaikille, kaikkialla ja kaikilla laitteilla, mutta sähköisistä asiointialustoista huolimatta asiakasta palvellaan myös henkilökohtaisesti.
Valmentamisen kautta mielikuva virkamiehestä alkaisi muuttua ja tulevaisuudessa virkamiesten imago voisikin olla se, että yhdessä asiakkaan kanssa ja asiakasta auttaen. Ehkäpä kymmenen vuoden päästä virkamiessanan kuvahaku Googlella antaakin tulokseksi yhdessäoloa sekä kumppanuutta.