Tulevaisuuden metsä on yhä moniarvoisempi – se ruokkii kokonaisia kiertotalouden ekosysteemejä

Kirjoittaja: Projektitiedottaja Hilkka Rantala, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Biotalousinstituutti

Joku amerikkalainen sanoi muinoin, että olen nähnyt rockin tulevaisuuden. Itse voisin sanoa, että olen viime kuukausina nähnyt palan Suomen tulevaisuudesta. Se on moniarvoisessa metsässä ja elävällä maaseudulla. Niiden raaka-aineita jalostetaan yhä pidemmälle ja yhä useammin lähellä niiden alkuperää.

Suurimmat valaistumisen hetket koin Sykettä Keski-Suomen metsiin -hankkeen seminaarissa kuunnellessani VTT:n tutkimusprofessoria Ali Harlinia sekä tulevaisuustutkija Ilkka Halavaa. Toki moni muukin puhuja näytti suuntaviittoja tulevaisuuteen, mutta näiden kahden esiintyminen oli hyvin vaikuttavaa.

Tulevaisuuden raaka-aine syntyy metsissä

VTT:n Ali Harlin tykitti koko joukon metsänomistajia riemastuttavia visioita. Sellun arvo ainakin kaksinkertaistuu, koska tulevaisuudessa siitä valmistetaan yhä korkeamman lisäarvon tuotteita. Sellutehtaista kasvaa siis monituotetehtaita, joissa syntyy myös kankaita, komposiitteja, geelejä ja muita uutuuksia.

Tulevaisuudessa kaikista tuotteista tehdään myös kierrätettäviä. Ne auttavat osaltaan ratkaisemaan maapallon haasteita. Kokonaisuudelle on hieno nimi: kiertotalouden ekosysteemit.

Koulutus ja osaaminen puolestaan nousevat yhä arvostetummiksi; kyky luoda uusia innovaatioita eli keksiä uusia tuotteita ja toimintatapoja perustuvat juuri laaja-alaiseen osaamiseen.

Myös tulevaisuustutkija Ilkka Halava arvioi, että moni tulevaisuuden raaka-aine syntyy Suomen metsissä. Uudet sukupolvet oppivat jo lähtökohtaisesti ajattelemaan, että kaikki materiaali kierrätetään.

Suomesta Puulaakso ja puuinnovaatioiden test lab

Puun kanssa pitäisi kuitenkin ottaa ns. piikkipaikka: Luoda Suomesta Puulaakso, jonne tiedemiehet tulisivat kilvan kehittämään uusia tuotteita puusta. Ne voivat olla melkein mitä tahansa: vaikkapa uusia lääkkeitä, joissa on käytetty pihkaa tai 3D-tulostukseen käytettäviä puumateriaaleja, joiden avulla voidaan rakentaa talojen osia. Meistä tulee maailman test lab eli kokeilukenttä. Olemme sitä jo nyt esimerkiksi lääkkeissä, Halava julisti.

Menestys vaatii paitsi osaamista myös ennakkoluulottomuutta. Tärkeä kysymys kuuluu: Onko metsäalalla ja puun ympärillä valmiutta miettiä uusia valmistustapoja?

Katso ympärillesi niin kuin turisti

Kokonaan oma lukunsa on luonto, jota käytetään olemiseen ja virkistäytymiseen. Nämä ”luontopresenssin” paikat ovat tulevaisuudessa sitä tärkeämpiä, mitä enemmän ihmisiä muuttaa kaupunkeihin, Halava muistuttaa.

Meidän pitää oppia katsomaan Suomea ja Suomen luontoa kuten turistit sitä katsovat: Täällä on rauhallista, vähän ihmisiä! Täällä on hyvä hengittää! Täällä näkee tähdet!

Miten tunnistamme tulevaisuudesta ihmisen roolit ja niihin tarvittavat osaamiset?

Kirjoittaja: Suunnittelija Anne Hakala, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Viime aikoina eri tapaamisissa, työpajoissa, seminaareissa, artikkeleissa, blogeissa, yms. vastaan tulleita keskeisiä käsitteitä, trendejä, haasteita ja huolenaiheita: komplisoitunut yhteiskunta, digitalisaation ja teknologian nopea kehittyminen, työn murros, tulevaisuuden osaamistarpeet, arvomaailman muutos, demografiset muutokset. Tarvitaan toimintamallien muutosta. Koulutusorganisaatioiden toimintamalliin vaaditaan ajattelutavan muutosta. Vaaditaan uutta opettajuutta. Vaaditaan tulevaisuudenlukutaitoa niin opettajille kuin opiskelijoille. Etsitään jatkuvan oppimisen ratkaisuja. Puhutaan osaamisen ekosysteemeistä. Ollaan siirtymässä koulutusjärjestelmästä oppijakeskeiseen tietoyhteiskunnan osaamisjärjestelmään. Edellytetään osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. Odotetaan rakenteiden uudistamista ja ajattelun muutosloikkaa.

Työn muutos luo mahdollisuuksia

Nähdään että osaaminen ja sen kehittäminen on tärkeää. Työ ei häviä, työ muuttuu – mitä mahdollisuuksia se luo? Työn murroksessa ei ole kyse nopeasta siirtymästä tavasta toiseen eivätkä kaikki työt tule muuttumaan samalla tavalla esim. aika- tai paikkasidonnaisuudeltaan. Todennäköisesti kaikki ihmiset eivät tule työllistymään. Hyvän elämän eläminen työstä huolimatta, identiteetin rakentuminen toisin kuin työn kautta on nyt tärkeää. Siirrytään työn kehittämisestä koko elämänpiirin laadun parantamiseen ja pärjäämiseen. Voisiko työntekijä itse määritellä, kuinka suuren osan ajastaan haluaa antaa työnantajalle? Kaivataan toimintamalleja työn tekemiselle, joka on perinteisen palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastossa.

Eletään tekoäly-hypeä ja se aiheuttaa kasvavaa epävarmuutta oman työn tulevaisuudesta. Oksanen ja Dufva (2018) toteavat valtioneuvoston tulevaisuusselonteon materiaaleissa, että tekoälyyn ja digitalisoitumiseen liittyy pidemmän ajan kehitysmahdollisuuksia, uudenlaisia tapoja organisoida työtä. Yhteiskunnan keskeisiä rakenteita ja prosesseja muuttaisi myös työnantajattomuus. Matalan hierarkian organisaatiot yleistyvät kollektiiviälyn myötä ja etenkin asiantuntijatyö on siirtynyt sosiaalisen median ja verkostojen rytmitykseen (Talouselämä 40/2018). Tulevaisuudessa kone- ja ihmistyö yhdistyvät yhä syvemmin. Miten humaniikka valjastaa robotiikan? Miten tunnistamme tulevaisuudesta ihmisen roolit ja niihin tarvittavat osaamiset?

Jatkuva oppiminen korostuu tulevaisuuden työelämässä

Työn murros vaatii jatkuvaa osaamisen päivittämistä. Opiskelu on osana työtä ja työn, opiskelun ja muun elämän rajat hämärtyvät. Kollektiiviälyn ja hajautetun asiantuntijuuden alustoilla osaamisen arvo syntyy vuorovaikutuksessa. Osaavan ja muuttuvan toimijan pärjäämisen edellytykset eli osaamistarpeet liittyvät metataitoihin, kuten vuorovaikutusosaaminen, uuden oppiminen, joustavuus, uteliaisuus, rohkeus, kriittinen ajattelu, kansainvälisyyttä tukevat taidot, vahva sosiaalinen pääoma ja itsensä johtaminen.

Ajattelu- ja vuorovaikutusosaamisen lisäksi oman alan syvällinen osaaminen on merkityksellistä. Ihmisen osaamisena korostuu tulevaisuudessa kokonaisuuksien hahmottaminen ja systeemiajattelu. Teknologian kehitys, viheliäisten ongelmien ratkaisu, innovointi ja uuden liiketoiminnan luominen edellyttävät edelleen syvällistä osaamista omalla alalla. (Oksanen & Dufva 2018.) Tulevaisuudessakaan ammatti-identiteetti ei ole liihottelua lyhytkurssilta toiselle tai pelkkää someilua: myös tulevaisuudessa on tärkeätä syventyä, perehtyä ja sitoutua, mutta ei lukkiutua (Toiminen 2017).

Työn murroksen 10 teesiä

Toiminen (2017) on listannut työn murrokseen liittyvät ilmiöt kymmeneksi teesiksi.

  1. Käsityksemme tulevaisuudesta osuvat usein harhaan, ja siksi on vaarallista hirttäytyä yhteen tulevaisuuskuvaan
  2. Automaatio muuttaa ihmisen työtä ja lisää tuottavuutta. Työpaikkoja häviää, mutta nettohävikistä on rajusti keskenään ristiriitaisia arvioita. Uutta työtä, uusia aloja ja uusia tarpeita syntyy jatkuvasti.
  3. Työn, työtehtävien ja liiketoiminnan muutos digitaalisessa taloudessa edellyttää myös, että toimenkuvat, johtamisen tavat ja organisaatiorakenteet uudistuvat
  4. Työtaitojen ja kompetenssien kysynnän ja tarjonnan välillä on nopeasti kasvava ristiriita. Se polarisoi työmarkkinaa.
  5. Koulutusjärjestelmämme ei tällaisenaan vastaa työn muutokseen. Alan vaihtamiseen ja ammattitaidon kehittämiseen tarvitaan ripeästi nopeita, käytännöllisiä oppimismahdollisuuksia.
  6. Tulevaisuudessa yksilöllä on suurempi vastuu ammattitaidostaan ja sen uudistamisesta kuin aiemmin
  7. Tulevaisuuden työidentiteetin tärkeitä elementtejä ovat kyky nähdä mahdollisuuksia, rohkeus tarttua niihin, kyky lukea tulevaa ja päätellä, mistä osaamisesta on hyötyä ja miten sen voi hankkia.
  8. Lineaarisesti etevän työuran rinnalle tulee monista erilaisista työrooleista ja jaksoista koostuva työelämä. Uran rinnalle tulee useita polkuja.
  9. Työhön liittyvät käsitteet, pelisäännöt ja arvostukset liittyvät teollisen ajan toimintatapoihin. Nykyisessä muuttuvassa tilanteessa ne lukkiuttavat asenteita ja johtavat keskustelua vinoon.
  10. Työn muutos edellyttää yrityksiltä vastuullisuutta ja lainsäätäjiltä reaktiokykyä. Molempien tehtävä on luoda työstä ihmisille yhä saavutettavampaa ja mielekkäämpää. (Toiminen 2017.)

Miten muutos toteutetaan? Kuka osaa ennakoida? Miten tätä johdetaan? Mitkä ovat oikeita ja sopivia kysymyksiä ja miten niihin kannattaa vastata? Miten oman alan tulevaisuutta ja tarvittavaa osaamista osaa ennakoida?

Lähteet

Oksanen, K. & Dufva, M. 2018. Työn murros tulevaisuusselonteon näkökulmasta. Futura 2/2018.

Toiminen, M. 2017. Välähdyksiä tulevaisuudesta. Sitra (ISBN 978-952-93-8973-5 (PDF))

Kurkistuksia naapuriin, osa 1

Kirjoittaja: Kehittämispäällikkö Anna-Liisa Juurinen, Jämsek Oy

Tulevaisuuden ennakointi on sitä, että pitää anturit auki ulkomaailmaan ja on utelias. Keski-Suomen tulevaisuusryhmä tekee aktiivista työtä kansallisissa verkostoissa, mutta raottelee ovia myös naapurimaiden ennakointityöhön. Minä päätin kurkistella länteen ja lähestyä ruotsalaista ennakointityötä silmäilemällä, mitä naapurissa tehdään. Tavoitteenani oli tarttua aiheeseen, joka soittelee minussa kieliä uudella tavalla ja josta voi ammentaa uutta näkökulmaa keskisuomalaiseen tulevaisuustyöhön. Keskityin silmäilyssäni IFFS:n (Institute for Futures Studies) toimintaan. IFFS on itsenäinen tutkimussäätiö, joka edistää tulevaisuusteemoja tekemällä tutkimusta ja käymällä julkista keskustelua. Säätiöllä on kahdeksan tutkimusaluetta, joista minua puhutteli tällä kertaa eniten future generations.

Future generations -tutkimusalue

IFFS:n tutkimusalueella future generations tehdään pääasiassa filosofista tutkimusta, jonka tavoitteena on pohtia päätöksentekoa ja sen merkitystä tulevaisuuden sukupolvien näkökulmasta. Tämän päivän ihmiset muokkaavat tulevien sukupolvien elämää ja toimintaympäristöä tekemillään ratkaisuilla. Jos ymmärrämme ja otamme vakavasti valta-asemamme suhteessa tulevaan, meidän tulisi käydä aktiivista yhteiskunnallista keskustelua seuraavista merkityksellisistä kysymyksistä:

  • Haluammeko rakentaa hyvää yhteiskuntaa vain itsellemme vai myös tuleville sukupolville?
  • Ovatko valintamme ja päätöksemme eettisesti ja moraalisesti oikeutettuja?

Vaikka futures generations tutkimusalueella toteutettava tutkimus onkin pitkälti filosofista ja keskittyy moraalisiin kysymyksiin, sitä tehdään, jotta tuloksia voitaisiin hyödyntää päätöksenteossa liittyen esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjuntaan, paikallisen ympäristön kehittämiseen, teknologioihin, lääkkeiden kehittämiseen sekä tulevaisuuden tutkimusteemoihin.

Pengoin syvemmälle ja tutustuin teoreettisen filosofian professorin Åsa Wikforssin tutkimuksen The Future of Humans videoesittelyyn. Wikforss pohtii videolla filosofisesti, onko hyväksyttävää muokata ihmisen biologista kehoa siten, että ihmisen altruistiset halut vahvistuisivat ja tulevaisuus olisi valoisampi myös syntymättömille sukupolville. Hänen mukaansa keinoja on helppo kehittää, jos oikeutus kehon muokkaamiselle on olemassa. Wikforss kertoo mm. hiiristä, joiden aggressiivisuus on saatu vähenemään, kun niiden vanhemmuusgeeniä on peukaloitu ja toteaa että sama voitaisiin tehdä myös ihmiselle. Wikforss kuitenkin muistuttaa, että niin yksinkertaista se ei ole. Ihmiset toimivat monimutkaisessa maailmassa ja moniulotteisessa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Käyttäytymisemme suunta määrittyykin erilaisten halujen ja uskomusten kombinaatioista, jolloin yksittäisen geenin peukaloinnin vaikutus jää väistämättä arvailujen varaan.

Tulevaisuushorisonttia laajentamaan

Olemme tottuneet arvioimaan tulevaisuuden maailmaa väestöennusteiden, megatrendien ja havaintojemme valossa. Tulkinnassamme painottuu maailman kaoottisuus ja arvaamattomuus. Aika ajoin keskustelumme saa väriä heikoista signaaleista ja joukkoon eksyy myös ajatelmia ihmisen fyysisen kehon muokkaamisesta, biohakkeroinnista, aivojen ja tietokoneen yhdistämisestä, ihon alle asetettavista implanteista, miljardöörien hankkeista tautien voittamiseksi, jne. Laaja-alaista keskustelua tulevien sukupolvien näkökulmasta ja oikeutuksesta tehdä päätöksiä heidän puolestaan käydään kuitenkin suhteellisen vähän, erityisesti biologisen kehon muokkauksen tai transhumanismin[1] näkökulmista. Eikö aika ole vielä oikea tai asia tärkeä?

Olen aikaisemmin pohtinut aika- ja paikkakäsityksen merkitystä tulevaisuutta koskevissa päätöksissä ja todennut, että tulevaisuushorisontti, joka ulottuu omaa elämää tai elinpiiriä pidemmälle, on vaikea hahmottaa ja se vaikuttaa tehtävien päätösten laatuun. Päätöksemme ja siitä seuraava toiminta perustuvat haluihimme, uskomuksiimme ja käsitykseemme siitä sosiaalisesta järjestelmästä, jonka osana toimimme. Boschetti, Walker ja Price (2016) ovat tutkineet päätöksentekijöiden tulevaisuusorientaatiota suhteessa ekologiseen mallinnukseen ja havainneet, että tulevaisuusorientaatioon voidaan vaikuttaa esim. yksinkertaisen kyselyn keinoin, jossa johdatellaan vastaaja ajattelemaan tulevaisuutta.

Päätökset ovat arkipäiväämme, mutta samalle ne vaikuttavat ratkaisevasti tulevien sukupolvien elämään ja toimintaympäristöön. En tee aloitetta biologisesta kehonmuokkauksesta parempien päätösten aikaan saamiseksi Keski-Suomessa, mutta tulevaisuusajattelun horisontin laajentamiseen kannustan. Itse ainakin laajentaisin tulevaisuushorisonttiani ajan ja paikan suhteen tuhat kertaa mieluummin, kun antaisin peukaloida geeniperimässäni edes niin pientä asiaa, kuin vanhemmuusgeeniä.

 

Lähde: Boschetti Fabio & Walker Iain & Price Jennifer (2016): Modelling and attitudes towards the future, Ecological Modelling 322 (2016) 71-81.

[1] Transhumanistien tavoitteena on moraalisesti pohtia, tutkia ja kehittää keinoja, jotka mahdollistaisivat ihmisen muuttamisen kehittämällä ja tuomalla käyttöön tekniikoita ikääntymisen poistamiseksi ja inhimillisten, fyysisten ja psyykkisten voimavarojen vahvistamiseksi.

 

Päätöksenteko tarvitsee monipuolista keskustelua ja tiedon asiantuntijuutta

Kirjoittaja: Kulttuuripolitiikan yliopistonlehtori (ma.), YTT, Dosentti Mikko Jakonen, Jyväskylän yliopisto

Suomalainen demokratia muuttuu tulevan sote- ja maakuntauudistuksen myötä. Perinteisten kunta- ja eduskuntavaalien väliin kiilaa uusi maakuntavaali, joka järjestetään ensimmäistä kertaa lokakuussa 2018. Suomalaisten äänestyskäyttäytymisessä EU- ja kuntavaalit keräävät alhaisimman suosion (EU 41%, kuntavaalit 59%), kun taas eduskunta- ja presidentinvaalit saavat parhaimmat äänestysprosentit (eduskunta 70%, presidentti 73% ensimmäinen kierros).

Se kuinka maakuntavaalit keräävät äänestäjiä, on vielä arvoitus. Todennäköisesti ne saavat mukaan enemmän ammattipoliitikkoja kuin kuntavaalit, sillä valtaa on jaossa enemmän. Toisaalta ne voivat myös houkutella mukaan niitä uraansa edistäviä kunnallispoliitikkoja, joilla ei ole vielä ollut riittävää kannatusta eduskuntaan.

Demokratian tasoa ja laatua ei kuitenkaan mitata pelkillä äänestysprosenteilla. Demokratian keskeisiä elementtejä kuten kansalaisten aktiivisuutta, päättäjien ja kansalaisten vuoropuhelua, sekä kriittisen keskustelun kautta syntyvää laajaa yhteisymmärrystä on vaikea taivuttaa määrällisille mittareille.

Demokratian perusperiaatteet

Demokratiassa julkista päätöksentekoa edistävä avoin keskustelu ja harkinta on ikivanha kysymys. Thukydideen (455 eaa. – 395 eaa.) Peloponnesolaissodassa kuvataan asiaa seuraavasti Perikleen (494-429 eaa.) kuuluisassa puheessa:

Me ateenalaiset päätämme itse julkiset asiamme tai ainakin yritämme saada niistä oikean käsityksen ollen sitä mieltä, ettei niiden pohtiminen haittaa toimintaa, vaan tehdään virhe, jos ei niistä keskustella ennen kuin tarpeen tullen ryhdytään toimimaan. (Thukydides 1964, 30.)

Tämä noin 2400 vuotta vanha katkelma kertoo, että demokratian erottaa esimerkiksi tyrannioista, oligarkioista, monarkioista tai pelkän väkijoukon (hoi polloi) hallitsemista yhteiskunnista se, kuinka yhteisistä asioista pyritään muodostamaan oikea kuva ennen päätösten toimeenpanoa. Demokratian onnistumiseen tarvitaan siis oikeaa ja kaikkien jakamaa tietoa, mikä onnistuu vain keskustelemalla asioista avoimesti ja monipuolisesti.

Tämä demokratian peruskysymys on edelleen ajankohtainen, mutta huomattavasti monimutkaisempi kysymys kuin antiikin Ateenassa. Tietoyhteiskunnassa tietoa on saatavilla niin paljon, että erilaisten, asianmukaisesti perusteltujen, mutta keskenään ristiriitaisten faktojen huomioon ottaminen ja keskusteluttaminen voi tuntua päätöksenteon kannalta mahdottomalta tehtävältä. Kun mukaan otetaan ”totuuden jälkeiselle ajalle” tyypillinen valheellisen tai virheellisen tiedon tuotanto ja levittäminen, sekä tahallinen asiallisen keskustelun hämmentäminen erilaisin retorisin keinoin, on selvää, että ”oikean käsityksen” muodostaminen on haasteellista.

Demokratian klassinen testiasetelma liittyy nimenomaan moniäänisen keskustelun ja sitä tukevien erilaisten faktatietojen ja tietomuotojen jäsentämiseen. Epäselvässä yhteiskunnallisessa tilanteessa ääneen pääsevät yleensä karismaattiset, yksinkertaiselta totuudelta näyttäviä lausuntoja jakelevat poliitikot. Jyrkät vastakkainasettelut, sekä oletetun oikean ja kyseenalaistamattoman tiedon hallitsijan nimeäminen vaikkapa ”kansaksi” tai ”talousviisaiksi” on leimallista keskustelulle, jossa erilaisia näkökulmia ei enää jakseta tai haluta pohtia riittävästi läpi.

Avoimen ja monipuolisen keskustelun lisäksi demokratian toinen ominaispiirre on epäluottamus. Vain epäluottamus yhteiskunnan eri instituutioiden välillä takaa oikeusvaltion toteutumisen, sillä oikeusvaltiossa lakien säätämisvalta, niiden toimeenpano, sekä toimeenpantujen päätösten aiheuttamien seurausten tuomiovalta – Montesquieun (1689-1755) kuuluisa vallan kolmijaon oppi – tapahtuu eri instituutioiden toimesta. Toisin sanottuna, oikeusvaltion perusperiaatteena on tiedon monipuolinen arviointi eri näkökulmista prosessien eri vaiheissa.

Tämä väistämättä hidastaa demokratiaa, eikä demokratia olekaan nopeiden käänteiden hallintamuoto. Hitauden ja maltin vuoksi demokratian etu on kuitenkin se, että täysin hutiloituja päätöksiä ja niistä aiheutuvia negatiivisia seurauksia ei synny yhtä paljon kuin muissa malleissa. Yleensä se mikä demokratiassa päätetään, kestää, koska tuo päätös perustuu mahdollisimman oikeaan käsitykseen asioista, jotka ovat myös mahdollisimman laajasti yhteisesti hyväksyttyjä.

Demokraattista järjestelmää uudistettaessa on muistettava, että myös demokratiat ovat epäonnistuneet – vaikkakin demokratiaa pidetään usein hallintamuodoista vähiten riskialttiina. Rooman tasavalta vaihtui yksinvaltaiseksi keisarivallaksi sisällissodan, terrorin ja Julius Caesarin (100 eaa-44 eaa.) häikäilemättömän populismin seurauksena. Caesar ei luottanut monipuoliseen tietoon ja keskusteluun, vaan johti kansaa halvoilla huveilla ja Gallian sodassa raaistuneilla sotajoukoilla. Ennen kaikkea Caesar hyökkäsi Rooman senaattia ja sen pitkälle vietyä keskustelevaa ja harkitsevaa asioiden käsittelyjärjestystä kohtaan.

Tieto päätöksenteossa ei ole logistiikkakysymys

Tiedon rooli päätöksenteossa on puhuttanut viime aikoina niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Maailmalla on noussut esiin useita tapauksia, joissa valtioiden johtajat ovat kyseenalaistaneet ilmiselviä faktoja, vähätelleet tieteilijöitä ja ohittaneet täydellisesti monipuolisen julkisen keskustelun. Tiedolla voidaankin johtaa monella tavalla. Rohkea ja luotettava johtaja uskaltaa kuunnella monipuolista asiantuntijaryhmää ja käydä laajoja julkisia keskusteluja kansalaisten kanssa päätösten perustaksi. Valtaa ja pikavoittoja tavoitteleva johtaja puolestaan tilaa itselleen sopivat tutkimustulokset, kaunistelee tilastoja ja ohittaa julkisen keskustelun leimaten sen ”aikailuna” ja ”muutosvastarintana”.

Kysymys tiedolla johtamisesta tulee aina asettaa nimenomaan demokratian ja sen kehittämisen kontekstissa. Mitä tiedolla johtaminen tarkoittaa nyt esimerkiksi uudessa maakuntamallissa? On kysyttävä aidosti, minkä vuoksi kunnallisvaalit ja kunnallispolitiikka ei ole kiinnostanut ihmisiä. Onko päätöksiä tehty yhteisymmärryksessä kuntalaisten kanssa, vai onko myös kuntatason politiikan perusperiaatteet alkaneet tuntua ihmisistä vierailta? Tietävätkö ihmiset todella kuinka meitä kaikkein lähimpänä olevat demokraattiset rakenteet toimivat ja kuinka niihin voi vaikuttaa tai osallistua?

Tiedon ja päätöksenteon suhde demokratiassa ei siis ole logistiikkakysymys. Oikeaa tietoa ei voida tilata oikeaan aikaan oikeaan paikkaan kuten jälkiteollisessa tavaroiden taikamaailmassa. Tietoa voidaan vain harvoin suihkuttaa ruiskeena juuri siihen kohtaan jossa sitä eniten tarvitaan. Oikean tiedon muodostaminen on aina hankala prosessi, joka vaatii selvityksiä, pohdintoja ja konfliktejakin. Pohjimmiltaan toimiva demokratia vaatii aktiivista kansalaisuutta ja demokraattista kulttuuria, jota ei voida synnyttää hetkessä. Tarvitaan pitkäjänteistä kasvatusta ja uskallusta antaa valtaa myös niiden käsiin, jotka eivät vielä ole huippuasiantuntijoita.

Tämä ei tarkoita, etteikö nykyisten hallintajärjestelmien tietotehokkuutta tulisi parantaa. Päinvastoin, digitaalisten työkalujen avulla päätöksenteon tukena toimivaa tietoa voidaan monipuolistaa sekä muuttaa avoimemmaksi. Kansalaisten aktiivisuutta on entistä helpompi käyttää suoraan hyväksi, sillä erilaiset sovellukset mahdollistavat asianomaisten kuulemisen silloin kun se on tarpeen. Myös päätöksiin liittyvä keskustelu on aiempaa helpompaa levittää ja välittää.

Digitaalisia työkalujakin olennaisempaa on monipuolisen, keskustelevan ja yhteistyötä tekevän kulttuurin rakentaminen – myös tulevassa maakuntamallissa. Monipuolisen ja useasta erilaisesta lähteestä tulevan tiedon kokoaminen ja koordinointi on avainkysymys. Tietoyhteiskunnassa niin valtakunnan kuin maakunnan tai kunnan tasolla tarvittaisiinkin lisää eräänlaisia tiedon asiantuntijoita. Heidän työnkuvanaan tulisi yhtäältä olla erilaisten paikallisten asiantuntijainstituutioiden (yliopistot ja korkeakoulut, tutkimusinstituutiot, yritykset, julkinen sektori, media, AY-liike jne.) sisältöjen tunteminen, sekä ennen kaikkea erilaisten verkostojen ja yhteyksien luominen. Kun paikalliset asiantuntijaverkostot ovat valmiiksi kartoitettuna ja aktivoituina, on tietoa mahdollista käyttää päätöksenteossa mahdollisimman joustavasti, avoimesti ja kenties myös edullisemmin. Usein tutkittua tietoa on nimittäin tarjolla yllättävän lähellä, mutta sitä ei vain osata etsiä oikeista paikoista.

Näihin uudistuksiin tarvitaankin ennakkoluulotonta, puhtaalta pöydältä aloittavaa otetta. Siksi maakuntauudistus antaa mahdollisuuden demokraattisen ja monipuoliselle tiedolle perustuvan päätöksenteon uudenlaiselle kokeilemiselle. Demokratiassa me yhdessä nimittäin lopulta päätämme sen, mikä on oikea käsitys asioiden tilasta ja kuinka sen mukaan tulisi toimia.

Kohti tulevaisuuden uusia työvoimakoulutuksia

Blogin teksti työstetty Keski-Suomen työvoimakoulutuksen suunnittelun asiantuntijatiimissä: Koulutussuunnittelija, asiantuntija Talvikki Tuimala, Keski-Suomen TE-toimisto, Palvelulinja 2, osaamisen kehittämispalvelut. Koulutusasiantuntijat Marianna Raivio ja Teija Taskinen, Keski-Suomen ELY-keskus, Työllisyys-, osaaminen- ja kulttuuriyksikkö

Keski-Suomessa 82,5 % opiskelijoista antaa työvoimakoulutuksesta hyvän tai erinomaisen yleisarvosanan järjestetyistä työvoimakoulutuksista, arvosana on hiukan maan keskiarvoa (82,2%) parempi (Opal-palautteiden kuukausiraportti 10/2017). Koulutusmallin kehittämistyö, jatkuva palautteen kerääminen, osaavat kouluttajat ja tiivis yhteistyö koulutuksen tilaajan ja tuottajan kesken näkyvät vaikuttavuuden paranemisessa.

Vuonna 2018 eteenpäin on edessä mm. isoja ammatillisen koulutuksen muutoksia 2. asteen ammatillisen koulutuksen reformin ja uusien Kasvupalvelukoulutuksiin valmistautumisen myötä. Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnon alalla järjestettävä koulutus on jatkossa entistä työelämälähtöisempää ja yritysten tarpeisiin räätälöidympää.

Uudet työvoimakoulutukset ovat apuna työuralla

Aina eivät avoimet työpaikat ja työnhakijan osaaminen kohtaa. Työnhakijoiden osaamisen kehittäminen vastaamaan yrityksissä vaadittavan osaamisen tarpeita ja työmarkkinoiden kysyntää sekä yksilön urakehityksen tukeminen ovat tärkeimpiä TE-palveluiden tehtäviä.

Uudet työvoimakoulutukset ovat osaamisen kehittämisen käytännönläheinen apuväline. Se on maksutonta, työttömyysturvalla tuettua ja sen avulla voi hankkia osaamiseensa täydennys- ja päivityskoulutusta. Koulutukset räätälöidään ja niiden pituus vaihtelee. Tarjolla on jatkuvasti yhä työelämä- ja yritysläheisempää osaamista täydentävää koulutusta.

Uusissa koulutuksissa pyritään erilaisiin menetelmällisiin ja toteutuksellisiin innovaatioihin. Tärkeätä on verkostojen hyödyntäminen ja yhteistyö eri tahojen kanssa. Myös valtakunnallisia malleja pyritään kehittämään, silloin kun kyse on esim. sellaisten yritysten tarpeista, jotka toimivat laaja-alaisesti ja valtakunnallisesti. Läpileikkaavia teemoja ovat erilaiset kartoitukset, hakijoiden/opiskelijoiden soveltuvuus, heidän sparrauksensa (esim. yksilölliset opintopolut) ja vahva työssäoppimiseen panostaminen ja ohjaus kaikissa opintojen vaiheissa.

Uusia trendejä etukenossa

Ajankohtaisia koulutusaihioita ja -ideoita haetaan ja seurataan eri tavoin. Koulutusten ideoinnissa ovat mukana TE-hallinnon oma henkilöstö Keski-Suomen ELY-keskuksesta ja Keski-Suomen TE-toimistosta sekä usein erilaiset yhteistyökumppanit, esimerkiksi kouluttajaorganisaatiot ja muut sidosryhmät sekä alueen yritykset. Työmarkkinoiden tulevia muutoksia ja uusia tuulia haistelevia työvoimakoulutuksia ovat Keski-Suomessa toteuttaneet sekä ammatilliset oppilaitokset, korkeakoulut että monet yksityiset valtakunnalliset kouluttajat.

Koulutukset ovat parhaimmillaan osaamisen kehittämisessä silloin, kun ne ovat sopivan pituista, ja niissä keskitytään täydentämään ja päivittämään aiemmin hankittua osaamista. Keski-Suomessa työnhakijoille on ollut jo usean vuoden ajan tarjolla työelämän ja maailmanlaajuiset megatrendit huomioon ottavaa työvoimakoulutusta. Esim. alueen korkeakoulutettujen työttömyys ja yritysten tarpeet on otettu huomioon koulutuksen suunnittelussa.

Esimerkkejä uusista avauksista ja osallistujilta hyvän palautteen saaneista koulutuksista ovat mm. It-alan tiimiosaaja, Kyberturvallisuusalan täydennyskoulutus ja Big Data osaajaksi- koulutukset. Uusissa, vasta alkavissa tai suunnitteilla olevissa koulutuksissa mukana ovat esim. Hanke- ja projektiosaajan verkkokoulutus, Hyvinvointi- ja terveysteknologian kehittäjä, Pelillistäjä, Korkeakoulutettujen Osaamissalkku -kapasiteetti sekä Palvelumuotoilu ja Digitaalinen markkinointi -koulutukset. Koulutusten ideana on kouluttaa osaajia maailmanlaajuisiin megatrendeihin liittyviin aihealueisiin, joiden tarvetta ei välttämättä yrityksissä arjen työssä ole ehditty edes havaita tai osaajien tarpeeseen ei ole vielä osattu reagoida. Esimerkiksi erilaisen korkeakoulutaustan ja työhistorian omaaville henkilöille erilaiset räätälöidyt ”täsmäkoulutukset” tiettyihin aihealueisiin voivat olla juuri se tarvittava osaamistason nosto, jonka avulla työllistyminen onnistuu helpommin, koska tällainen moniosaaja tuottaa lisäarvoa myös yrityksille.

Paitsi tulevaisuuden innovatiivisia osaajia, työmarkkinat tarvitsevat monia muita käytännön ammattilaisia. Uuden työvoimakoulutuksen etuna on työelämälähtöisyys. Lähes kaikkiin koulutuksiin sisältyy työssäoppimista ja/tai erilaisia kehittämistehtäviä yrityksissä. Usein onnistunut työnantajan ja opiskelijan hyvin yhteen saattava työssäoppimisjakso takaa sen, että työssä oppija on hyvää vauhtia työllistymässä. Opiskelija pystyy näyttämään osaamisensa ja yrityksen on mahdollista löytää työnantajalle ilmaisen työssäoppimisjakson aikana uusia hyviä osaajia yritykseen. Oppiminen varmistetaan teorian ja käytännön vuorottelulla yhdistettynä monenlaisiin opetusmenetelmiin ja -teknologiaan. Esimerkiksi verkko-opetus on ollut mukana alueen työvoimakoulutuksissa jo pitkään, mutta myös muunlaiset uudet opetusmuodot otetaan työvoimakoulutuksissa huomioon.

Osaajia työelämän moniin tarpeisiin RekryKoulutuksilla

Keski-Suomessa talouden kasvu on ollut nopeampaa kuin keskimäärin Suomessa ja talousennusteet povaavat kasvun jatkuvan (Keski-Suomen Aikajana 4/2016). Se näkyy myös yritysten kanssa yhteistyössä toteutettavien työvoimakoulutusten, esimerkiksi RekryKoulutusten määrän ja kysynnän kasvuna. RekryKoulutuksessa työnantajat osallistuvat koulutuksen suunnitteluun, toteutukseen ja opiskelijavalintaan. Kustannukset yrityksille jäävät pieneksi saatuun hyötyyn nähden, myös byrokratia ja paperityöt on karsittu minimiin.

Lisätietoa: TE-palvelut.fi/koulutushaku.